Inkiväärin lisäksi moni muukin näyttää eksyneen Kanttorilan puutarhaan etsimään tietoa gojista. Valitettavasti en vielä tiedä siitä paljoakaan. Ostin keväällä pari tainta sekä jiaogulania (alakuvassa) että gojipensasta.Mainoksessa sanottiin, että gojipensaan pitäisi kestää ainkin 25 asteen pakkasia ja talvehtia Suomessa ulkona (no viime vuosina, näillä leveysasteilla, pakkaset ovat kyllä olleet kipakampia). Sitä voi myös kasvattaa ruukussa ja talvettaa esimerkiksi kellarissa.
Minä istutin kaksi taintani vanhoihin (pohjasta rikkinäisiin) sinkkiämpäreihin. Pensaiden koosta muistan lukeneeni, että ne kasvaisivat noin metrin levyisiksi ja hieman leveyttään korkeammiksi. Viihtyvät kuulemma ravinteikkaassa kasvualustassa ja hyvin aurinkoisessa paikassa.
En tiedä pitäisikö niitä aika ajoin leikata, mutta minun kasvini kasvattavat pitkiä, rentoja oksia, jotka riippuessaan ämpärin reunojen yli lamoavat pitkälle maahan saakka. Jos leveys lasketaan lamoavien oksien kärjestä kärkeen, leveyttä pensaalla on varmasti jo vähintään puolitoista metriä. Keskeltä kasvaa sitten pystyjä, uusia versoja.
Aika niukasti olen muistanut kastella. Istuttaessa lannoitin kanankakalla, Näyttävät siltä, että kaipaisivat hieman enemmän vettä. Marjoja voi kuulemma odottaa aikaisintaan ensi vuonna. Syksyllä olen ajatellut istuttaa ne maahan, koska en usko onnistuvani minkään talvettamisessa kellarissa, kun en ole koskaan sellaista kokeillut. Sitäpaisi suuret ruukut ja pensaat ovat hankalia raahattavia.
Jiaogulanin kastelun olen välillä unohtanut kokonaan, eikä se paljon vettä saa edes sadesäällä, kun sattuu riippumaan räystään alla. Heti, kun olen muistanut kastella, se kyllä on hurahtanut äkkiä kasvuun.
Lehdillä väitetään olevan edullisia terveysvaikutuksia. Niistä voi tehdä teejuomaa tai syödä pari lehteä päivässä sellaisenaan. Maku oli minulle positiivinen yllätys, aika voimakas, mutta mukavalla tavalla aromaattinen. Jiaogulanin voi talvettaa sisällä, viileässä, mutta valoisassa tilassa. Se ei kestä kunnon pakkasta .
Kaiken voi syödä, tai ainakin kerran maistaa :) Peikko aina on miettinyt miksi meren takana on terveellisempää ruokaa kun kotometsässä.
VastaaPoistaSe onkin hyvä kysymys, Isopeikko. Aasiassa ja Etelä-Euroopassa maksetaan maltaita meidän metsäsienistämme ja mustikoistamme, mutta me vaan hinkuamme ulkomaan marjoja :)
VastaaPoistaTuollainen goji olisikin mukava tuttavuus, jos ja kun ne kestävät hyvin Suomen talvessakin. Jotenkin vain lannistaa ajatella, että satoa saisi vasta vuosien päästä (kaikki mulle heti nyt!) Odottelen kärsimättömänä kolmatta kesää satoa uudesta marjamaastamme, jossa eksoottisimpia superpensaita ovat marja-aronia ja tyrni. Toissavuotinen myyrätalvi viivästytti taimien kasvua.
VastaaPoistaTätä jiaogulania on meidänkin terassilla kitumassa. Kivahan sitä on uuttakin kokeilla.
VastaaPoistaTyrnihän on myös varsinainen terveysmarja, Häviähdys ja on se aika eksoottistakin, kun kauniin värisiä marjo,ja yrittää houkutella piikkien lomasta purkkiin . Toivottavasti antavat satoa. Meillä myös tyrnit kelpasivat myyrille ja jäniksille niin, etteivät koskaan ehtineet satoikään. Ihme, että niin piikkiset pensaat maittavat..:)
VastaaPoistaJoko olet sitä maistanut, Villiviini? Mitä tykkäsit? Ainakin verenpaineen ja kolesterolin pitäisi tulla huristen alas, kun sitä pari lehteä päivässä nappailee. Uskokoon ken tahtoo ;