Talviunilla

 Joka vuosihan se on tähän saakka tullut, talvi. Tuli tänäkin vuonna ja kävi kirpakkana kunnon pakkasilla kimppuun heti, kun alkuun pääsi.

Onhan talvinenkin puutarha omalla tavallaan kaunis..Väriäkin löytyy - ainakin, jos kukkapenkkiin tyhjennetyt tomaattiruukut kantoivat vielä satoa, kun ne kipattiin tyhjiksi.

Itse en ole toipunut sateisen kesän aiheuttamasta harmituksesta, vakituisten lisäksi ilmaantuneista ylimääräisistä krempoista ja suruista, joita tässä iässä alkaa hiipiä kimppuun suunnasta ja toisesta.

Elämän kiertokulkuun kuuluu väistämättä loppuminen, luopuminen ja kuolema. Miksi se on silti niin vaikea hyväksyä, vaikka sitä on tähän ikään mennessä jo ehtinyt runsaasti harjoitella?

No, joulu tulee... ja pariin blogihaasteeseenkin on vastaamatta. Jospa tästä nyt hieman terhakoidun, kun sain itseni, ainakin väliaikaisesti, ravistettua talviunilta hereille

Kevät keikkuu väärään suuntaan

 

Kevät kuulemma keikkuen tulevi. Nyt keikahti kyllä väärään suuntaan. Yöllä satoi nimittäin niin paljon lunta, ettei aamulla meinattu saada ovea auki. Ylempi kuusikuva on tältä aamulta, alempi kolmen päivän takaa.

Kyllä kesä saisi jo tulla, tai edes kevät. Tuon navetan päätyyn pykäämäni penkin näkemistä odotan erityisesti. Tänä kesänä sen pitäisi olla viimeinkin valmis. Viime syksynä myöhään istutin siihen vielä joitain sipuleita ja taimia. Saa nähdä jaksavatko jo tänä vuonna kukkia.

   

Ei jaksais odottaa..

Minulle tämä lumentulo ja pakkanen nyt riittäisi. Kaipaan kiihkeästi kevättä. Välillä jo epätoivo valtaa alaa, kun edes ikkunalaudoille ei voi meillä vielä mitään kylvää, kun lasit hohkaavat vanhoissa ikkunoissa niin kylmää, että taimet paleltuvat.

Onneksi on sentään puutarhalehtiä, siemenluetteloita ja kirjoja, joiden äärellä voi vaipua kesäisiin tunnelmiin. Nuo kolme lehteä minulle tuli viime vuonna, mutta nyt olen sanonut irti sen tilauksen, joka oli itselleni vähiten mieluinen, eli Viherpihan. Oma Piha -lehdestä ja Kotipuutarhasta olen tykännyt enemmän, enkä edes tiedä miksi. Ehkä Viherpiha on hieman enemmän keskittynyt pieniin kaupunkipihoihin.
Kaksi kesäähän vasta olen Kanttorilan puutarhaa rakennellut. Rakenne alkaa hahmottua ja ensi kesänä painopiste on tarkoitus asettaa jo perustettujen istutusten kunnossapitoon ja tähän mennessä hankittujen kasvien siirtämiseen oikeille paikoilleen....vaikka onhan tuolla vielä yksi kasvimaan kohopenkki ja perennapenkki puolivalmiina, ettei mullan kärräys ja kaivutyöt ihan kokonaan vielä ohi ole.

Esikasvatettavia siemeniä tuli syksyllä hankittua VALTAVASTI. Millään ei tila tule riittämään kaikille, ellei maalis-huhtikuusta tule poikkeuksellisen lämmin niin, että saan osan taimista varhain kasvihuoneeseen ja päiväksi ulkoportaille.

Taimien kasvattaminen itse on kuitenkin minulle yksi mukavimmista puutarhapuuhista - ainakin silloin, kun kisuryökäleet eivät pääse kasvatushuoneeseen aiheuttamaan katastrofaalista vahinkoa.

Tuosta kuvan verbenastakin keräsin viime kesänä siemeniä. Niitä täytyy nyt kokeilla kasvattaa. Enimmäkseen keskityn kuitenkin vihannesten ja perennojen taimikasvatukseen. Pari viinikärhöäkin sorruin Viherpeukalon tarjouksesta tilaamaan, vaikka olen aina uhonnut, etten niin vaativiin kasveihin näin Pohjoisessa kajoa. Onneksi ne tulevat aikaisintaan toukokuun lopulla. Siihen mennessä on hyvää aikaa valmistaa istutuspaikat kunnolla.

Ei viherrä enää/vielä

Eipä viherrä meidän pihamaalla enää mikään...vai pitäisikö ajatelle, ettei vielä. Viime viikolla taivas paiskasi niskaan koko syksyn ajan varastoimansa lumet. Hyvähän se on arkojen kasvien kannalta, että päällä on paksu, valkoinen, peitto ennen kovien pakkasten alkua. Meikäläistä vaan tuo kylmä höttö harmittaa. Kevät tuntuu olevan jotenkin lähempänä niin kauan kuin maa on paljas.

Siemenpusseja tulee toki jo rapisteltua, mutta yritän malttaa helmikuulle ennen kuin kylvän ensimmäiset esikasvatettavat. Kun lisävalaistusta ei ole, olen havainnut ainakin maaliskuun puolivälin jälkeen kylvettyjen tomaattien kirivän komeasti kiinni helmikuussa alulle laitetut.

Jotain on kuitenkin jo helmikuussa pakko saada purkkiin - ihan omaksi lohduksi ja mielen virkistykseksi. Taidan tänäkin vuonna aloittaa kelloköynnöksestä. Syksyllä tuli ostettu sekä valkoisen että tumman liilakukkaisen siemeniä.

Kallionkolossa vihertää

Enpä muista koskaan ennen istuttaneeni astiataimia joulukuussa. Nyt on sekin koettu, kun kuoppasin tänään pensasmustikan muiden seuraan ja suojasin ne viimeinkin verkolla(viime tipassa, todennäköisesti, sillä yöllä sataneelle lumelle oli jo ehtinyt ilmestyä pupun jälkiä).

Pihassa ei juuri mitään kuvattavaa tällä hetkellä ole, kun kukat ovat lopultakin lakanneet kukkimasta, eikä lunta ole vielä niin paljon, että se olisi ehtinyt kasantua mihinkään kuvauksellisiksi muodoiksi.

Tuon kuvan mies nappasi tämänpäiväiseltä koiranlenkitysreissultaan. Metsässä vihertävät siis vielä ainakin saniaiset. Sekään ei taida olla tavallista tähän aikaan vuodesta näin pohjoisessa.

Talvi

Nyt se sitten rysähti kerralla niskaan - nimittäin talvi. Vielä eilen kosmokset ja kehäkukat kukkivat. Aamulla ne jo riiputtivat päätään ja iltapäivään mennessä nuo kosmoskukan varret olivat muuttuneet mustiksi.

Komeamaksaruoho sentään sinnitteli vain hieman hopeista kuuraa purppuranpunaisella kukinnollaan.
Portailla muratti näyttää vielä elävältä ruukussa. Kuinkahan pian pitää kerätä loputkin pihakoristeet pois, etteivät jää lumen alle.

Aikainen talvi

Lumi tuli tänä vuonna aikaisin. Kovia pakkasiakin on ollut jo toista viikkoa. Melko epätavallista tähän aikaan vuodesta..

Yllättävän lumentulon vuoksi monet syyspuuhat jäivät puutarhassa puolitiehen. Omenoitakin jäätyi puiden juurelle maahan kiinni. Niitä ovat nyt mustarastaat ja pupujussit käyneet lumen alta kaivelemassa.

Yksi koivu saatiin pihasta kaadettua. Siitä tuli polttopuun lisäksi aineksia risukransseihin ja ennen kaikkea pihaan lisää valoa ja tilaa uudelle kukkapenkille.

Koska suurin osa perennapenkeistä perustettiin vasta viime kesänä, kaikki kukat eivät ehtineet kukkia. Komeamaksaruoho jäi lumen alle melkein auenneena..

Juuri ennen paukkupakkasten alkua saatiin ulkorakennukseen uudet ikkunat. Navetan ilme kirkastui kertaheitolla ja voin jo sieluni silmin nähdä auringonkukat ja salkoruusun taimet, joita aion seinustalle ensi kesänä istuttaa. Tänä kesänä laitoin siihen kasvamaan tuoksuköynnöskuusaman ja kultapallon.

Enää pari kuukautta ja sitten voi jo ryhtyä aloittelemaan ensimmäisten esikasvatettavien taimikasvatusta. Jee...

Talven portilla

Miten ihmeessä se muka aina yllättää? Onhan se joka vuosi tähän mennessä tullut - ainakin jossain muodossa..talvi nimittäin.
Tänä vuonna tuntuu silti, että ensilumi tuli aikaisin ja tämä toinen, tai kolmas saatta olla jo pysyvä.
Eilen vielä kiertelin puutarhassa keräilemässä joitain koristeita ja työkaluja talvisäilöön. Puusta pudonneita omppujakin keräsin lampaalle ja kanoille, vaikka ne olivat jo jäätyneet nurmikkoon kiinni.
Haravoimattomat lehdet lumi sentään armeliaasti peittää...
Ehkä on sittenkin hyvä, että meillä on tämä kylmä ja pimeä vuodenaika. Jos ympäri vuoden saisi nauttia kukista, kasvusta ja kesän lämmöstä, tuskin sitä osaisi arvostaa yhtä paljon kuin nyt.

Kylmää ja kosteutta inhoan. Sitäpaitsi koleat säät saavat särkyni yltymään sietokykyä koetteleviksi. Ei puutarhatöitä silti jaksa aina kesälläkään. Senkin vuoksi on hyvä, että puoli vuotta saa levätä, käpertyä takkatulen lämpöön, napostella pakastimesta kesän sadosta säilöttyjä herkkuja ja ihan rauhassa odotella seuraavaa kevättä.