Keväthuumaa

Nyt on niin paljon mukavaa puuhaa puutarhassa, ettei blogiin tahdo ehtiä.

Krookusten kukinta alkaa olla lopuillaan. Seuraavana ovat vuorossa tulppaanit ja narsissit.

Tuon Keisarinpikarililjan kasvua on hauskaa seurata. Koskaan ennen en ole sellaista livenä nähnyt.

Tarhakylmänkukan karvaiset nuput ovat niin suloisia, että tekisi melkein mieli käydä niitä silittelemässä.

Daalioiden hankinta räjähti tänä vuonna käsiin. Kuusi erilaista juurakkoa on esikasvamassa kasvihuoneessa...mutta nyt on taas viiletettävä (tällä kunnolla paremminkin kömmittävä) pihahommiin.

Ilon aiheita

 

Nyt on ilo ylimmillään, kun kiltti ja taitava  isäni kävi korjaamassa kasvihuoneeni katon . Kasvatusaltaat ovat vielä tyhjillään. Kokosin kuitenkin tuon porrashyllyn, ja laitoin paljon sipulikukkia esikasvamaan pieniin ruukkuihin ja sankoihin.

 

 

Kukkapenkin laidalle tökkäsin viime kesäkuussa kolme maa-artisokan mukulaa. Myöhäisestä istutusajankohdasta huolimatta ne ehtivät kukkia ja tuottivat komean sadon. Tänään, kun kiskaisin yhden kuivettuneen varren ylös, juuresta paljastui noin ilahduttava yllätys.

 

Murattia en ole ennen kasvatellut, saati yrittänyt talvettaa. Aavistuksen se on talven aikana rähjääntynyt, kun en ole muistanut kovin säännöllisesti kastellakaan, mutta puolikylmässä eteisessä se näemmä selviytyi, vaikka välillä lämpötila laski pakkasen puolelle.

Myöhään syksyllä istuttamani keisarinpikarililjat kurkkivat keskentekoisesta, uusimmasta kukkapenkistä ja näyttävät lupaavasti siltä, että aikovat kukkia.

Myös syksyllä istutetut keijunkukat näyttävät selvinneen talvesta. Ne säilyvät mukavasti värikkäinä läpi talven.

Niin paljon iloisia yllätyksiä. Kyllä kevät on ihanaa aikaa!

 

Kielipulmia ja tököttejä

Joulun jälkeen, uutta kompostoria etsiskellessä, eksyin tällaiseen nettikauppaan. Olin nähnyt noiden tuotteiden mainoksia Hyötykasviyhdistyksen jäsenlehden sivuilla, joten uskalsin tilata. Mitään tilausvahvistusta sieltä ei tullut, vaikka annoin sähköpostiosoitteeni.

Verkkokaupan toimitusehdoissa luvattiin ilmainen rahti yli 100 euron toimituserään ja kotiin kuljetus noin viikon kuluessa tilauksesta. Kului viikko ja toinenkin. Parin kuukauden kuluttua en toki enää mitään odotellutkaan. Viime viikolla kaipailin jälleen sitä uutta kompostoria ja päätin kurkata onko edellä mainittu nettikauppa vielä olemassa. Olihan se ja ihan uteliaisuuttani kokeilin tilata uudelleen.

Ei tullut tilausvahvistusta tälläkään kertaa, mutta tuotteita tuli - ainakin nuo tökötit ja kuitissa luvattiin kompostorin tulevan erillisenä toimituksena.

Nytpä vaan on pieni pulma, kun noissa pakkauksissa on käyttöohje pelkästään saksan kielellä. Olenhan minä nimellisesti sitä kieltä opiskellut lukiossa, mutta en minä sitä siellä oppinut, kun olin melkoinen laiskamato ja inhosin koko touhua.

Sattuisko jollain lukijoista olemaan kokemusta noiden aineiden käytöstä? Miten niitä kannattaisi annostella? Tietääkseni niitä on saatavissa ihan suomalaisista puutarhaliikkeistä. 

Joudunkohan nyt viimeinkin katumaan lusmuiluani saksan tunneilla ja kaivamaan sanakirjan esiin, jos vaikka saisin jotain tolkkua noista ohjeista. Grr..

Lohtusipuleita

Tällä pikkuruisella paikkakunnalla ei paljon kauppoja ole, ei varsinkaan sellaisia tavarataloja, joista saisi saman katon alta kaikkea mahdollista ja joiden tarjouskoreista voi tehdä löytöjä. En olisi uskonut, että se on asia, jota olen muuton jälkeen kaivannut kaupungista näin kovasti.

Koska en pysty sairauksieni vuoksi ajamaan pitkiä matkoja autolla, täytyy shoppalureissuille saada aina kuski mukaan. Useimmiten Aviomies mokoma istuukin autossa odottamassa sillä aikaa, kun minä temmellän tavarataloissa.

Kaikenmoista tarpeellista puutarhatöihin oli viime viikolla eräässä markkinapaikassa tarjolla ja niin sitten, viime tipassa, sunnuntaina ahdistuimme kauppareissulle. 

Kun pitkän ostoslistani kanssa lopulta pääsimme 40 kilometrin päähän ostoksille, voitte uskoa, että harmini oli ylitsevuotavainen, kun kaupan ovella oli lappu, että liike on suljettu inventaarion vuoksi!!

Niin jäivät mullat, lannoitteet, puutarhahanskat ja paljon muuta (mistä kummasta mahtaa johtua, että oikean käden hanskat aina hukkuvat jonnekin?) hankkimatta. 

Lidlissä purin sitten turhautumistani pöyhimällä kukkasipulikoria pohjia myöten. Ensimmäistä kertaa (ja todennäköisesti viimeistä) elämässäni olin harmissani siitä, ettei minulla ole nettiyhteydellistä älypuhelinta. En nimittäin tunnistanut jäljellä olevista sipuleista puoliakaan. Puhelimen avulla olisin voinut tarkistaa latinankielisen nimen perusteella, minkälaisesssa kasvupaikassa esimerkiksi tuon valkoisen tähdikin sanotaan viihtyvän. 

Ostamatta olisivat todennäköisesti myös jääneet ruostekukat, joita nuo molemmat oranssit nettitietojen mukaan ovat, vaikka näyttävätkin kovin erilaisilta. Kellarissa talvettaminen kun on hiukan työlästä ja ensi syksynä siellä saattaa olla tungosta, jos kaikki tänä keväänä hankkimani daaliat kasvattavat kesän aikana suuret mukulat.

Joka sortin sahrameita

 Vähitellen alkaa piha sulaa esiin ja joka nurkalla pukkaa kukkaa. Nämä ylimmäiset eivät ole vielä ehtineet avautua, kun kasvupaikkaa viilentää sulamaton, auran kasaama, lumiläjä.

Omenatarhaan aloin myöhään syksyllä pykätä kukkapälveä, joka tosin on vasta pieni läntti, mutta näyttää iloiselta väriläiskältä erivärisine krookuksineen. Niittykukkiakin tuolle puolivillille alueelle olisi tarkoitus istutella ja paljon lisää krookuksia joka syksy..

 Yhdestä pussista kasvoi pelkästään sinisiä krookuksia, vaikka kuvassa oli kaiken värisiä..No, toki noitakin katselee.

 Jos oikein muistan, alakuvan pikkuiset keltaiset ovat kultasahrameita. Jos taas muistan väärin, niin ne ovat talventähtiä. Tunnistaako joku? Ne ovat niin ihanan, lämpimän, keltaisia, että niitä tahdon ensi kevääksi lisää.

Kukka tunkiolla

Perheen parempi valokuvaaja keskittyy tällä hetkellä muihin projekteihin. Joudun hetken blogeissani tyytymään näihin kehnompiin, omiin, otoksiini.

Lumen alta paljastuu, paitsi kukkaan puhkeavia krookuksia, myös noita keskeneräisiä projekteja, joista yhden päällä keekoili eilen fasaanikukko.

 

Se sai minut jälleen kerran tuumailemaan sitä, miten vaikeata minun onkaan hyväksyä oma keskeneräisyyteni, kyvyttömyyteni ja vajavaisuuteni. 

En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen kilpailuhenkisenä, mutta kriittinen ja vaativainen, erityisesti itseäni kohtaan, olen. Näin kevään tullen, kun siperianhernepensasaita ei ole vielä kasvattanut lehtiä näkösuojaksi, harmittaa ohikulkijoiden arvostelevat katseet. Tuntuu kuin uteliaat mielessään pisteyttäisivät pihan siisteyttä ja kuntoa, eikä meidän pihallemme kovin korkeita pisteitä voi tällä hetkellä antaa.

Puutarhan hoito on meikäläiselle oikein sopiva harrastus - kun vaan kantti kestää kaikki nuo odottamaan jääneet hiekkakasat, riehaantuvat rikkaruohot ja aikomusten tasolle jääneet suunnitelmat.

Puutarha nimittäin opettaa paljon siitä, että kauneutta kasvaa myös minusta huolimatta, ei vain minun ansiostani. 

Samoin kuin elämässä, kaikki eivät voi olla kukkulan kuninkaita, kukkona tunkiolla. Jos kilpailemaan lähdetään, vain harvat voivat voittaa.

Minun puutarhani ei omastakaan mielestäni ole paras, kaunein, persoonallisin, eikä varsinkaan siistein. Meidän pihamme ei olisi hyvin hoidettu, vaikka olisin terveempikin. Minusta ei vaan ole sellaiseen huolellisuuteen ja jatkuvaan nyppimiseen.

Turhan nipottamisen, suorittamisen ja vaatimisen sijaan puutarha muistuttaa minua kiitollisuuden ja ihmettelyn merkityksestä. 

Minä teen sen vähän, minkä jaksan ja saan suuren vastalahjan. Puutarhasta voi ja saa iloita, vaikka ei olisikaan täydellinen, ei edes hyvä tai keskinkertainen. Elämä ja kasvu ei ole kilpailua tai suorittamista. Se on lahjaa ja ihme. 

Kevät keikkuu väärään suuntaan

 

Kevät kuulemma keikkuen tulevi. Nyt keikahti kyllä väärään suuntaan. Yöllä satoi nimittäin niin paljon lunta, ettei aamulla meinattu saada ovea auki. Ylempi kuusikuva on tältä aamulta, alempi kolmen päivän takaa.

Kyllä kesä saisi jo tulla, tai edes kevät. Tuon navetan päätyyn pykäämäni penkin näkemistä odotan erityisesti. Tänä kesänä sen pitäisi olla viimeinkin valmis. Viime syksynä myöhään istutin siihen vielä joitain sipuleita ja taimia. Saa nähdä jaksavatko jo tänä vuonna kukkia.

   

Yllärinappi

Akileija ilahdutti tämmöisellä kehunapilla. Kiitän ja niiataniksautan. Siihen liittyy muutama kysymys

1.a Miten puutarhainnostus syntyi?Sitä ihmettelen itsekin. Olen aina vieroksunut ruumiillista työtä, enkä taida olla esteetikkokaan. Pragmaattinen puoleni saa tyydytystä hyötykasvien kasvattelusta ja mystikko nauttii yhteydestä kaikkeen elävään. Ehkä se on sitten sitä.

1b. ja miten puutarhablogin pitäminen syntyi? Uuden projektin äärellä (uuden kodin pihan kimpussa), innostuksen puuskassa, vaikka arvelin jo aloittaessani, ettei minulla ole lukijoille kovin paljon mullistavia ideoita jaettavaksi.

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi? Tunnearvoltaan merkittävin on Sarah Bernhardin näköinen pioni, joka kasvoi jo kauan ennen syntymääni kuolleen isänäitini äidin puutarhassa.

 3. Mikä on puutarhafilosofiasi? Elämä ja uuden kasvaminen on suuri ihme. Sen seuraaminen ja siinä osallisena oleminen on ilo ja kunnia. Siitä ihmettelyä ja elämästä iloitsemista tämä mullan tonkiminen kai minulle edustaa.

Koska olen vetkutellut tähän haasteeseen vastaamisessa liian kauan, monilla sellaisilla blogeilla, joille olisin halunnut tämän eteenpäin antaa, on se jo. Siksi listani on nyt lyhyenläntä.

Minua inspiroi Pikkuinen puutarhani -blogi kiehtovine kasvivalintoineen ja kauniine koriste-esineineen. Nettimartan pihapiiri on myös mukavaa luettavaa. Riitan puutarhasta löytyy paljon muutakin kuin puutarha-asiaa. Kiitokset ja kehut viihdyttävistä blogeista heille.