Tuntuu, että päivät ovat olleet jo viikkoja helteisiä ja yöt kuin tropiikissa. Viileät päivät paahteisten välissä eivät ehdi haihduttaa rakenteisiin varastoitunutta lämpöä. Sisällä talossa on ilma tukahduttava. Sydän ei tahdo jaksaa jatkuvaa hellettä.Kissat ja koirat luikahtavat vähän väliä keittiössä avoinna olevasta ovesta kellariin vilvoittelemaan. Menisin itsekin, mutta olen jo pitkään ollut niin heikossa kunnossa, etten jaksa portaita sinne alas ja takaisin.
Verta on vuotanut sisuksista pian kolme viikkoa. Lääkäriin pitäisi mennä, mutta en tahdo. Olen niin lukuisia kertoja elämäni aikana hakenut apua turhaan. Mieluummin lojun omalla sohvallani puolitajuttomana kuin sairaalan ensiavussa tai osastolla, mistä ei ole vielä yhteenkään vaivoistani parantavaa hoitoa löytynyt.
Puutarhatöistä on turha nyt haaveillakaan, kun lapiokin painaa tonnin (uskokaa pois, kokeilin eilen) mutta haaveilenpa kuitenkin. Paljon taimia on vielä istuttamatta. Yksi uusi penkkikin pitäisi vielä tänä syksynä perustaa. Kesä kuluu pelottavan vikkelästi (mahtaakohan aika kulkea kesäkuukausina nopeammin kuin talvella. Siltä minusta ainakin tuntuu).
Kesäkurpitsoita kypsyy kassikaupalla. Onneksi mies vie niitä mielellään tuttaville. Omputkin alkavat punastella.
Posti toi tänään kaksi pulloa Frantsilan Nokkostippoja. Siunattu internetti! Ilman verkkokauppoja ei tällainen maaseutuasukas tuollaisia tuotteita ilman pitkää kaupunkireisua mistään saisi. Ne postin tuomat kirjatkin, joista hiljan mainitsin, ovat vielä päivittelemättä. Jaksaisinkohan napata kuvan ja postata niistä illalla..
Voi sua ku oot noin kipee. Omat vaivat tuntuu lähesmitättömilt, ku kuuntelee sun kärsimyksiis. Samas venees kummiskii ollaa. En mäkää mihkää lääkärii lähe, siel kummiskii taas vaa sanotaa, et ota pari buranaa. (se on yks niist lääkkeist mitä EN missää nimes saa ottaa...)
VastaaPoistaParempaa päivää sulle täält sängynpohjalt <3
Voi, voi, kunpa olosi paranisi pian! Muistan sinua rukouksin..
VastaaPoista