Kanttorila

Talo on siis tosi vanha. 1860-luvulla rakennettu ja moneen kertaan remontoitu. Muoto on todellakin tuommoinen ylöspäin levenevä, kuten siihen aikaan hirsitaloissa tapasi olla. Taloa en tässä blogissa aio kummemmin käsitellä. Kunhan näytän sen näin vilaukselta, jotta mahdolliset lukijat saavat käsityksen siitä, minkälaisen torpan ympärillä se puutarhurointi tapahtuu.

Pihassa kasvaa paljon puita ja pensaita. Näkee, että se on alunperin huolellisesti suunniteltu. Ennenhän pappiloissa ja kanttoriloissa elettiin pitkälti omavaraisesti. Ainakin vihannekset ja hedelmät tuotettiin omalla maalla.

Kun tämä tontti kaupan yhteydessä erotettiin isommasta maa-alasta, valitsimme sille nimeksi Kanttorila, koska kanttorin asunnoksi tämä on alkujaan rakennettu ja tätä rakennusta vähintään 60 vuotta nuorempi "vanha" pappila sijaitsee edelleen korkean kuusiaitamme toisella puolella.

Oudoksuin ensin noita angervoja ja muita pensaita, joita on runsaasti ryhminä ympäri pihaa. Asuttuani täällä ensimmäisen kesän, olen tajunnut, että nehän juuri muodostavat vanhan puuston kanssa koko pihan rungon ja perustan, jonka varaan muuta kannattaa suunnitella.

Keväällä kävin kyllä puutarhasuunnittelukurssilla, mutta sen anti jäi sangen laihaksi. Kesän aikana ideat ovat ryöpynneet nopeammin kuin olen ehtinyt niitä toteuttaa. Hyvä tietenkin, että jotain jää tulevillekin vuosille. Eihän puutarha koskaan valmiiksi tule.

Joka tapauksessa aivan erilaiselta tämä pieni paratiisini nyt näyttää kuin edellisten asukkaiden muutettua pois. Jokaisen uuden kukkamaan ja rakennelman myötä paikka tuntuu enemmän kodilta.

Seuraavissa postauksissa, teema kerrallaan, aion esitellä tämän kesän saldon.

Alussa oli..

Alussa oli valtavasti raparperia, liian monta tukkoa ruohosipulia ja kolme ruohottunutta perennapenkkiä.

Oli myös kahdeksan ihanaa, mutta sangen ränsistynyttä, ikivanhaa, omenapuuta, joiden kuolleita oksia emme ole vieläkään saaneet sahattua pois, mutta upeasti ne keväällä kukkivat ja kantoivat syksyllä hedelmää.

Kasvimaata oli valmiina muutaman neliön ruohottunut palanen. Siinä muistan kasvaneen pääasiassa kukkia, salaattia ja tilliä, kun kävimme taloa kesällä 2009 katsomassa.

Koko kesän 2010 on raihnainen emäntä huhkinut sen, minkä vaivoiltaan jaksaa. Sekä itse työ että lopputulos on tuottanut paljon iloa.

Tämän blogin tarkoitus onkin ensinnäkin olla puutarhapäiväkirjana, josta voin tarkistaa, mitä milloinkin on tullut tehtyä ja suunniteltua.

Toisekseen haluan yrittää kirjata ylös sekä kasveista oppimiani asioita, että ajatuksia, joita puutarhanhoito minussa herättää... ja niitä ei olekaan ihan vähän. Siksi tämän blogin päädyinkin perustamaan, kun puutarha-asiat tunkevat rönsynsä kaikkiin muihinkin blogeihini, vaikka helpompaa olisi sekä lukijoilla että itsellä, jos kukin aihepiiri löytyisi omilta sivuiltaan.