Eilen taidettiin viettää puolison kanssa yhteistä tohelointipäivää. Lähdettiin yhdistetylle työ-, opiskelu- ja huvittelumatkalle, mutta kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Ensin mies hukkasi kännykkänsä opiskelupaikkakunnalla, melko kaukana kotoa. Ripeästi, reippaasti ja runsaasti siinä piti olla asialla ja ajella paikasta toiseen, että ongelma ratkesi, mutta onneksi puhelin lopulta löytyi ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Puolison hoidellessa työpaikkansa asioita jättikokoisessa tavaratalossa minä pääsin puutarhaosastolle huvittelemaan. Sieltä löysin muun muassa yrtin, joka viime kesänä ihan omatoimisesti jostain (kaupan vihannestiskistä ostetun basilikan seassa ehkä) ilmaantui yrttipenkkiini. En tunnistanut sitä ulkonäöltä, mutta maku oli ihanan voimakas ja pippurinen. Käytin sitä ahkerasti ja kuten arvasin, talven yli se ei selvinnyt.
Taimipakkauksessa oli nimi vain saksaksi ja latinaksi ja, kuten asian harrastajat tietävät, kasvien vieraskielisistä nimistä ei suomalaista versiota voi mitenkään päätellä. Kotona tutkin kuitenkin asiaa ja selvisi, että kyseessä on
talvikynteli, minun makuuni erinomaisen hyvin sopiva mauste, jota ei tästä lähtien pidä yrttimaastani puuttuman...
Niin ... ja se minun panokseni tohelointipäivään sattui siellä jättikaupan parkkipaikalla, kun siirsin autoa lähemmäs paikkaa, josta multasäkkejä noudetaan. Laskin nimittäin ajattelemattomuuksissani verbenaruukun auton katolle ja lähdin taakseni katsomatta ajamaan. Vasta kotona huomasin, että yksi kukka puuttuu. No, toivottavasti joku poimi kukkasen talteen ja antoi sille kesäksi hyvän kodin, ettei tarvinnut jäädä parkkipaikalle liiskaantumaan.
(Kuvan kukkanen on muuten ukkolaukka, ei verbena, eikä talvikynteli, joka toistaiseksi ei näytä, vastaistutettuna, kovinkaan kuvaukselliselta)
Pitkästä aikaa aurinkoa ja ihana syksyinen, lämmin valo . Kosmoskukkia aukeaa edelleen punaisen eri sävyisinä.
Yrttimaalla kukkii vielä oregano, eikä persilja taida loppua ensi talvena. Kasvatin tällä kertaa sekä sileälehtistä että kähärää.
Iisakin kirkko alkaa lopultakin valmistua. Lattia vielä puuttuu, eikä ovi toimi kunnolla. Ne pakkauksesta uupuneet rullat sentään tulivat eilen.
Toivon vielä tänään saavani tuonne suojaan viimeiset elossa olevat tomaattini. Ensi yöksi näille seuduille on ennustettu hallaa. Naapurissa joku komentaa kovaäänisesti lapsiaan. Suoraa näkyvyyttä heidän pihakeinuunsa ei sentään enää ole, kun kasvihuone peittää pihlajarivistössä olevan aukon. Siitä jaksan iloita pitkään.
