sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Ihana kyssis

Neljä päivää sitten kyssäkaalit olivat vasta tuon kokoisia. Nyt ne alkavat olla syöntikoossa. Huomenna maistetaan.

Jostain syystä poden aika ajoin suoranaista himoa joihinkin kasviksiin. Porkkana-addiktiolleni olen jo löytänyt selityksen. Monet muutkin kroonisesta anemiasta kärsivät kuulemma himoitsevat sitä (vaikkei siinä ole edes rautaa). Mikähän selittäisi voimakkaan mieltymykseni kyssäkaaliin ja tilliin?

5 kommenttia:

  1. Tuollaiset ovatkin hyviä. Peikkokin käy aina välillä löytämässä sellaisia :)

    VastaaPoista
  2. Mikä on kasvun salaisuus?? Tällaisia mä näen vain unissani... Pitäisikö malttaa harventaa, jotta edes muutamalle kyssäkaalille jäisi edes teoreettista kasvutilaa? Kohopenkkini ei taida olla kovin ravitsevakaan :( vaikka liotetut nokkosetkin olen vienyt penkin katteeksi. Auttaisiko kanankakka?

    VastaaPoista
  3. Kaikenlaiset kaalit ovat kyllä herkkujen herkkua! Kyssäkaalia en ole koskaan maistanut. Miten laitat tuota kyssäkaalia ruuaksi?
    t. Häivähdys

    VastaaPoista
  4. Peikonruokaa :)

    Tilaa ne tosiaan tarvitsevat, jotta kasvattasvat kunnon kokoisen kyssän, Aila. Lannoituksen suhteen eivät ole vaativia. Vettä pitää tietysti kuivina kausina antaa, jotta kyssä kasvaa meheväksi ja pehmeäksi leikata. Minäkin olen parin vuoden sadon tärvellyt istuttamalla taimet liian lähekkäin toisiaan.

    Minä en ole kummoinenkaan kokki, Häivähdys. Tykkään eniten tuosta ihan raakana. Meillä on sitä satoaikaan usein ihan sellaisenaan kuutioina ruokapöydässä. Pataruuissa ja keitoissa se on kuitenkin oikein maukasta ja tiedänpä erään, joka syö sitä ihan viipaleina leivän päälläkin :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos neuvoista. Ei kun kastelemaan ja harventamaan. Taidan harventaa suullani. Testasin jo lehden makua. En ihan vielä heitä toivoa.

    VastaaPoista