Eilen, kun ukkosmyrsky alkoi, lojuin parhaillaan pihanurmikolla ihailemassa pääskysten taitolentonäytöstä. Tummat pilvet vyöryivät yli taivaan ja ensimmäiset, suuret sadepisarat lässähtelivät raparperin lehdille.
Ei ollut kiire minnekään. Ilma oli painostavan helteinen, eikä tuuli tuntunut yhtään sen viileämmältä. Ajatus köllöttelystä märässä nurmikossa, kesäsateen huuhtoessa kroppaa, taivaallisen valoshown viihdyttäessä kera vaikuttavan ääniefektin, houkutteli kovasti.
En piitannut salamoista , enkä kaiken aikaa maata tärisyttävämmäksi käyvästä jyrinästä. Vasta sitten älysin nousta ylös, kun pihakoivu paiskasi minua varteenotettavan kokoisella oksalla.
Muistin, miten kovasti Seitakoirani pelkää ukkosta ja lampsin vettä valuvana sisälle katsomaan kuinka se pärjää.
Hyvä, että menin...Puhkesi nimittäin rajuilma, jollaista en muista hetkeen kokeneeni. Vettä satoi vaakasuoraaan sellaisella voimalla, että ikkunasta pihamaa näytti myrskyävältä mereltä, kun vettä ryöppysi vähän joka suunnasta.
Kaikki ruukut, puutarhakalusteet ja polkupyörät saivat kyytiä ja pihakoivuista irtosi käsivarrenpaksuisia oksia. Kun parin tunnin kuluttua, sateen tauottua, kävin kartoittamassa tuhot, näin, että kaikki kesäkukkien taimet olivat laonneet ja suurin osa katkennut. Kyssäkaalit näyttivät hassuilta kääntyneinä nurinniskoin kuin sateenvarjo kovassa tuulessa. Irtonaista risua oli piha täynnä.
No, henkiriepu sentään säilyi - toisin kuin uutisten mukaan eräillä muilla lähipäivien myrskyissä. Ilma on edelleen painostava ja koiraa pelottaa. Itse en ole koskaan osannut ukkosta pelätä, enkä oppinut nytkään.
Risujen keräämisen taidan kuitenkin jättää tuonnemmaksi, jos vaikka tänään saadaan uusintaesitys. Jossain kaukana jo jyrähtelee.
Edit: Joku toimittajakin jo ehätti tämän paikkakunnan myrskytuhoja päivittelemään.
Ei ollut kiire minnekään. Ilma oli painostavan helteinen, eikä tuuli tuntunut yhtään sen viileämmältä. Ajatus köllöttelystä märässä nurmikossa, kesäsateen huuhtoessa kroppaa, taivaallisen valoshown viihdyttäessä kera vaikuttavan ääniefektin, houkutteli kovasti.
En piitannut salamoista , enkä kaiken aikaa maata tärisyttävämmäksi käyvästä jyrinästä. Vasta sitten älysin nousta ylös, kun pihakoivu paiskasi minua varteenotettavan kokoisella oksalla.
Muistin, miten kovasti Seitakoirani pelkää ukkosta ja lampsin vettä valuvana sisälle katsomaan kuinka se pärjää.
Hyvä, että menin...Puhkesi nimittäin rajuilma, jollaista en muista hetkeen kokeneeni. Vettä satoi vaakasuoraaan sellaisella voimalla, että ikkunasta pihamaa näytti myrskyävältä mereltä, kun vettä ryöppysi vähän joka suunnasta.
Kaikki ruukut, puutarhakalusteet ja polkupyörät saivat kyytiä ja pihakoivuista irtosi käsivarrenpaksuisia oksia. Kun parin tunnin kuluttua, sateen tauottua, kävin kartoittamassa tuhot, näin, että kaikki kesäkukkien taimet olivat laonneet ja suurin osa katkennut. Kyssäkaalit näyttivät hassuilta kääntyneinä nurinniskoin kuin sateenvarjo kovassa tuulessa. Irtonaista risua oli piha täynnä.
No, henkiriepu sentään säilyi - toisin kuin uutisten mukaan eräillä muilla lähipäivien myrskyissä. Ilma on edelleen painostava ja koiraa pelottaa. Itse en ole koskaan osannut ukkosta pelätä, enkä oppinut nytkään.
Risujen keräämisen taidan kuitenkin jättää tuonnemmaksi, jos vaikka tänään saadaan uusintaesitys. Jossain kaukana jo jyrähtelee.
Edit: Joku toimittajakin jo ehätti tämän paikkakunnan myrskytuhoja päivittelemään.
Ukkosmursky taisi kattaa koko läntisen kotimaan.
VastaaPoistaVettä ei meillä tullut ihan niin paljon kuin teillä, mutta se jyrinä, suorastaan räiske oli hirmuinen.
Ukkosilmasta olin minäkin ulkona nauttimassa, tosin kameraa en uskaltanut ottaa esille luulen ettei vesi tee sille hyvää.
Samalla tavoin muistin Peikon rytinä pelon, sisällä oli kuitenkin niin rauhallinen koira kuin olla voi!
Viisas koira, ymmärtää että uusivuosi on epäluotettavan ihmisen tekoja ja ukkosmyrsky tulee taivaasta!
Viisas, vanha Peikko :)
VastaaPoistaHui kauhistus! Jopa oli myräkkä. Minustakin on mukava kokea luonnonvoimia, ukkosta, sadetta ja tuulta, silloin oiken tuntee elävänsä, mutta liika taitaa olla liikaa. Ihminen on näköjänsä pieni kun ne voimat alkavat oikein jyllätä. En ole koskaan tuollaista myrskyä nähnytkään.
VastaaPoistaMeille vaa ei ukkonen tuu. Tarttis tulla jo, koska tällasset helteet vie mehut iha totaalisesti.
VastaaPoistaIte tykkään olla ukkosel ulkona. Äänittelin yks vuos ukkosen ääntä. Hieno pamaus kuulu, ku 300m pääs olevaa muuntajaa iski salama, leiskaus oli valtava. Äänitettä kuunnelles kuuluu taustalt:tuu jo sisää sielt, sä oot jo läpimärkä. En tuu, tääl on kivaa, vastasin.
Nyt pikkukisut vetää mieletönt rumbaa pitkin tupaa. Haikeutta jo mieles, ku ens viikolloppuna 'joutuu' luopuun niistä. Varaajii ja kattojii on käynny, vaik ei oo missää mainostettu.
Mukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!
Kelpuutatko lukijaksi? "Eksyin" tuolta Maria Veikontyttären blogista harhailemaan. - Ei ole ukkosta eikä sadettä näkynyt, ei kuulunut tännekään.
VastaaPoistaEhkä osa ukkosen viehätystä piilee juuri siinä, että myrskyä ihminen ei voi hallita, Häivähdys. Joitakin viehättää vaara. Toiset ehkä tuntevat nöyryyttä itseään suurempien voimien äärellä..
VastaaPoistaVai nyt ne jo lähtevät, Partapappa. Pienet otukset kasvavat niin nopeasti.. Onneksi niille löytyi kodit ja onneksi teille jää vielä niitä isompia pörriäisiä.
Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Villiviini :)