Puolpaistetta ja puolikuntoisuutta

"Millaista säätä ne lupailee huomiseksi", kysyin puolisolta pari päivää sitten. "Sellasta puolpaistetta", vastasi mies tarkoittaen puolipilvistä.

Nyt ei kyllä ole puolivilvistä vaan taivas pyyhkiytyy vähän väliä aivan kirkkaaksi ja aurinko paistaa, kunnes parin tunnin päästä pilvet kiirehtivät takaisin roiskaisten kunnon kuuron kuivumisen alkuun päässeille pyykeille tai nurmikolle huilaamaan unohtuneelle ruohonleikkurille.

Tällainen sää on armollinen tautiselle. Eipähän tarvitse potea kovin suurta harmitusta tai huonoa omaatuntoa, kun sää ei ole otollinen puutarhassa puuhastelulle. Meikäläisestä ei ole moneen päivään ollut ruohonleikkuuhommiin, eikä juuri muuhunkaan. Veri pyrkii taas ulos molemmista päistä ja olo on niin hutera, että näytän naapureiden mielestä varmasti humalaiselta hoipperoidessani pitkin pihaa.

Veden ja lämmön vaikutuksesta kaikki kasvaa ihan kohisten. Muutama unikkokin on putkahtanut kuin tyhjästä ja auennut viime yön aikana. Kyssäkaaleja, kesäkurpitsoita, sokerihernettä ja härkäpapua on kohta niin paljon, että pitää alkaa miettiä säilöntätapoja.

Mies kävi eilen ostamassa puutarhaan kauniin uuden kapistuksen ja posti toi kaksi kivaa kirjaa, mutta niistä kirjoitan erilliset postaukset, kunhan kuvankäsittelyohjelma suostuu yhteistyöhön. Sillä(kin) on huono päivä.

Harmittaa, kun en älynnyt kylvää pinaattia. Kasvissyöjälle raudan saanti on muutenkin vähän kimurantti juttu - varsinkin, jos sattuu potemaan tämmöistä imeytymishäiriötä ja verenvuototaipumusta kuin minä (eikä vatsa kestä luontaistuotekaupankaan rautavalmisteita). Nokkonen on tietenkin hyvä, rautapitoinen ruokakasvi myös. Saisinkohan taivuteltua pääkokin nokkoslettujen tai nokkosfetapiirakan valmistukseen. Taidanpa kokeilla..