Kiertokävely osa 2: Lupausta

Kai kukkapenkkien perimmäinen tarkoitus on kasvaa reheviksi ja näyttäviksi. Aika usein tuntuu, että meidän pihalla ainoa, mikä kasvaa reheväksi on nurmikko ja rikkaruohot.

Ehkä juuri siitä syystä tykkään uusista perennapenkeistä niin kovasti. Ne ovat vielä täynnä lupausta. Taimet ovat pieniä. Suunnitelmissa ja unelmissa ne voi kuvitella suuriksi, symmetrisiksi ja penkissä harmoniseksi kokonaisuudeksi. Todellisuushan sitten lopulta on kuitenkin toinen - ainakin täällä meillä.

Kiertokävely Kanttorilan puutarhassa jatkuu tänään portista suoraan eteenpäin kujaa, joka joskus on ollut osa yleistä tietä. Tänä kesänä väsäsin sen päähän kolmion muotoisen perennapenkin, joka alkaa nyt olla täynnä taimia ja rikkaruohotkin pyrkivät jo reunaa ylös. Enää siitä ei siis naapurinkaan omalle pihalleen kannata yrittää kurvailla - vaikka aiemmin paikalla rehottanut nokkosryteikkö taisi jarruttaa kulkijoita vieläkin tehokkaammin.

Vasemmalle jää vihreä, hirsirunkoinen ulkorakennuksemme ja oikealle, varsinaiselle piha-alueelle pääsee kahdesta portista. Ensimmäinen kulkee suurten puiden välistä ja toinen syreenipensaiden muodostaman luonnollisen kaaren alta.


Näkymä talolta tuon pienen syreeniportin kautta navetalle taitaa olla syreenien kukkimisen aikaan lempikohtani koko puutarhassa.