Kevätkaihoa ja haisulikukkia

Keisarinkruunuilla on viime aikoina ollut tukka sekaisin. Olen pitänyt niitä yöt harson alla, kun eivät kuulemma kestä hallaa ja näillä seuduilla on viime viikolla ollut tosi kylmiä öitä. 

Se on ollut yllätys, miten kamalalta tämä uusi tuttavuus haisee vielä maassa kasvaessaankin. Karkottavat kuulemma myyriä, mutta myös meikäläisen pienen hajuraon päähän.. Ainakaan oleskelualueiden viereisiin penkkeihin ei noita tee mieli suositella. No, onneksi ovat ainakin mukavan näköisiä.

Puiden ja pensaiden alla, varjossa, leviää kevätkaihonkukka. Tänään, viimeksi, tulin ajatelleeksi, miten valokuvat tuovat oman, merkittävän lisänsä koristekasveista nauttimiseen. Nuokin ovat niin pieniä kukkasia, että monilta ne jäävät kokonaan huomaamatta. Kameran linssi tuo pieniä kohteita lähemmäs ja auttaa näkemään monia asioita uudella tavalla.

Uudessa, puolitekoisessa, kukkapenkissä eivät vielä rikkaruohot rehota. Tykkään hirmuisesti tuommoisesta uudesta, puhtaasta, mullasta. Se tuntuu olevan täynnä lupauksia ja antaa illuusion hallittavuudesta...meikäläisen puutarhassa kun rikkaruohottomuus on harvinaista ylellisyyttä, josta pääsee nauttimaan vain pienen hetken, juuri penkin perustamisen jälkeen.

Keväthuumaa

Nyt on niin paljon mukavaa puuhaa puutarhassa, ettei blogiin tahdo ehtiä.

Krookusten kukinta alkaa olla lopuillaan. Seuraavana ovat vuorossa tulppaanit ja narsissit.

Tuon Keisarinpikarililjan kasvua on hauskaa seurata. Koskaan ennen en ole sellaista livenä nähnyt.

Tarhakylmänkukan karvaiset nuput ovat niin suloisia, että tekisi melkein mieli käydä niitä silittelemässä.

Daalioiden hankinta räjähti tänä vuonna käsiin. Kuusi erilaista juurakkoa on esikasvamassa kasvihuoneessa...mutta nyt on taas viiletettävä (tällä kunnolla paremminkin kömmittävä) pihahommiin.

Ilon aiheita

 

Nyt on ilo ylimmillään, kun kiltti ja taitava  isäni kävi korjaamassa kasvihuoneeni katon . Kasvatusaltaat ovat vielä tyhjillään. Kokosin kuitenkin tuon porrashyllyn, ja laitoin paljon sipulikukkia esikasvamaan pieniin ruukkuihin ja sankoihin.

 

 

Kukkapenkin laidalle tökkäsin viime kesäkuussa kolme maa-artisokan mukulaa. Myöhäisestä istutusajankohdasta huolimatta ne ehtivät kukkia ja tuottivat komean sadon. Tänään, kun kiskaisin yhden kuivettuneen varren ylös, juuresta paljastui noin ilahduttava yllätys.

 

Murattia en ole ennen kasvatellut, saati yrittänyt talvettaa. Aavistuksen se on talven aikana rähjääntynyt, kun en ole muistanut kovin säännöllisesti kastellakaan, mutta puolikylmässä eteisessä se näemmä selviytyi, vaikka välillä lämpötila laski pakkasen puolelle.

Myöhään syksyllä istuttamani keisarinpikarililjat kurkkivat keskentekoisesta, uusimmasta kukkapenkistä ja näyttävät lupaavasti siltä, että aikovat kukkia.

Myös syksyllä istutetut keijunkukat näyttävät selvinneen talvesta. Ne säilyvät mukavasti värikkäinä läpi talven.

Niin paljon iloisia yllätyksiä. Kyllä kevät on ihanaa aikaa!

 

Joka sortin sahrameita

 Vähitellen alkaa piha sulaa esiin ja joka nurkalla pukkaa kukkaa. Nämä ylimmäiset eivät ole vielä ehtineet avautua, kun kasvupaikkaa viilentää sulamaton, auran kasaama, lumiläjä.

Omenatarhaan aloin myöhään syksyllä pykätä kukkapälveä, joka tosin on vasta pieni läntti, mutta näyttää iloiselta väriläiskältä erivärisine krookuksineen. Niittykukkiakin tuolle puolivillille alueelle olisi tarkoitus istutella ja paljon lisää krookuksia joka syksy..

 Yhdestä pussista kasvoi pelkästään sinisiä krookuksia, vaikka kuvassa oli kaiken värisiä..No, toki noitakin katselee.

 Jos oikein muistan, alakuvan pikkuiset keltaiset ovat kultasahrameita. Jos taas muistan väärin, niin ne ovat talventähtiä. Tunnistaako joku? Ne ovat niin ihanan, lämpimän, keltaisia, että niitä tahdon ensi kevääksi lisää.

Kukka tunkiolla

Perheen parempi valokuvaaja keskittyy tällä hetkellä muihin projekteihin. Joudun hetken blogeissani tyytymään näihin kehnompiin, omiin, otoksiini.

Lumen alta paljastuu, paitsi kukkaan puhkeavia krookuksia, myös noita keskeneräisiä projekteja, joista yhden päällä keekoili eilen fasaanikukko.

 

Se sai minut jälleen kerran tuumailemaan sitä, miten vaikeata minun onkaan hyväksyä oma keskeneräisyyteni, kyvyttömyyteni ja vajavaisuuteni. 

En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen kilpailuhenkisenä, mutta kriittinen ja vaativainen, erityisesti itseäni kohtaan, olen. Näin kevään tullen, kun siperianhernepensasaita ei ole vielä kasvattanut lehtiä näkösuojaksi, harmittaa ohikulkijoiden arvostelevat katseet. Tuntuu kuin uteliaat mielessään pisteyttäisivät pihan siisteyttä ja kuntoa, eikä meidän pihallemme kovin korkeita pisteitä voi tällä hetkellä antaa.

Puutarhan hoito on meikäläiselle oikein sopiva harrastus - kun vaan kantti kestää kaikki nuo odottamaan jääneet hiekkakasat, riehaantuvat rikkaruohot ja aikomusten tasolle jääneet suunnitelmat.

Puutarha nimittäin opettaa paljon siitä, että kauneutta kasvaa myös minusta huolimatta, ei vain minun ansiostani. 

Samoin kuin elämässä, kaikki eivät voi olla kukkulan kuninkaita, kukkona tunkiolla. Jos kilpailemaan lähdetään, vain harvat voivat voittaa.

Minun puutarhani ei omastakaan mielestäni ole paras, kaunein, persoonallisin, eikä varsinkaan siistein. Meidän pihamme ei olisi hyvin hoidettu, vaikka olisin terveempikin. Minusta ei vaan ole sellaiseen huolellisuuteen ja jatkuvaan nyppimiseen.

Turhan nipottamisen, suorittamisen ja vaatimisen sijaan puutarha muistuttaa minua kiitollisuuden ja ihmettelyn merkityksestä. 

Minä teen sen vähän, minkä jaksan ja saan suuren vastalahjan. Puutarhasta voi ja saa iloita, vaikka ei olisikaan täydellinen, ei edes hyvä tai keskinkertainen. Elämä ja kasvu ei ole kilpailua tai suorittamista. Se on lahjaa ja ihme. 

Hätä keinot keksii

Ahtaanpuoleista alkaa olla huushollin valoisilla ikkunoilla tässä talossa. Kaikenlaisia kivoja virityksiä olen bongaillut toisten viherhurahtaneiden ikkunoilla. Meillä ei kuitenkaan asu ketään, jolla vasara tai porakone pysyisi näpeissä, joten nikkarointi ei tule kyseeseen.

Siispä käytetään sitä, mitä ennestään on. Tänään sai kenkäteline eteisestä siiirtyä väliaikaisesti keittiön ikkunalle taimihyllyksi. Ritilähyllyt päästävät lävitseen jonkin verran valoa. Siksi purkkeja voi asetella eri tasoihin. Umpipuisella hyllyllä se ei onnistuisi.

10 tapaa sössiä taimikasvatus

Omien kukkien ja vihannesten kasvattaminen siemenestä saakka on hauskaa, mielenkiintoista ja edullinen tapa hankkia tarvitsemansa taimet.

Periaatteessa homma on helppoa. Tarvitaan vain kylvöastiat, multaa, riittävästi valoa, vettä ja ravinteita. Yllättävän monella tavalla olen silti onnistunut kasvinalkuni vuosien varrella tärväämään. Tässä TOP 10 hölmöyksistä, joita taimikasvatuksessa EI kannata kokeilla.

1. Istutusastioiden jättäminen pesemättä (pöpönryökäleet talvehtivat purkkiin jääneissä multakokkareissa ja saattavat näivettää taimet heti alkuunsa)

2. "Annan näille nyt vähän enemmän vettä, että pärjäävät, kun olen viikonlopun poissa". Ei toimi - ainakaan meikäläisellä. Harvoin hukkumisen jälkeen kuivatettu herää henkiin kaatamalla lisää vettä niskaan..Kastella kannattaa säännöllisesti.

3. Kissat ja taimipurkit ikkunalaudalla. Huono yhdistelmä

4. "Aiempi kylvö takaa automaattisesti suuremmat ja komeammat taimet." Väärin. Ilman lisävaloa, liian aikaisin kylvetyt, taimet kasvavat honteloiksi ja hauraiksi.

5. Liikaa siemeniä liian pienessä astiassa tuottaa todennäköisesti liikaa taimia ja liian tiheän kasvuston. Taimilla ei ole tilaa kasvaa.

6. Irtonaiset nimilaput kylvöastioissa ovat tällaisella tohelolla huono idea. Maalarinteippi tai teksti purkin kyljessä pysyy paremmin tallessa

7. Vanhentuneita siemeniä ostamalla voi toki säästää, mutta kannattaako kylvää purkkikaupalla jotain, mikä ei idä..?

8. Hoppu ei ole hyväksi, eikä kiire kunniaksi missään taimikasvatuksen vaiheessa. Erityisesti on jokusen kerran harmittanut, kun on tullut istutettua arkoja kasveja liian varhain ja karaisematta pihalle. Pienikin halla palelluttaa esimerkiksi kesäkurpitsat.

9. Etukäteen kannattaa suunnitella, mitä maahan mahtuu ja kuinka paljon mitäkin vihannesta tarvitaan. Muutoin voi tulla tungosta tai kasvimaalla jälleen kerran eteen laajennusurakka..

10. Monet perennansiemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn. Jotkut peräti vuoden verran, vuorotellen, kylmää ja lämmintä. Jos tuoreet siemenet eivät muutamassa viikossa idä, kannattaisi viimeistään ottaa selville ovatko ne juuri sellaisia..

Kevään ensimmäiset kukat

"Kevään enimmäiset kukat" , esitteli Aviomies aamulla, ikkunalaudalta, ottamaansa potrettia. Kelloköynnöksethän ne siinä, mutta toki seillä kasvaa jo muutakin.

Tosin viime syksynä lankesin ostamaan ison nivaskan päiväysvanhoja siemeniä, jotka näyttävät itävän huonosti. Toisaalta, kuinka monta taimea vaikkapa talvikynteliä maahamme mahtuu ja tarvitaan. Kaikkea tuppaa siemenestä kasvatettuna joka tapauksessa tulemaan liian paljon.

Siksi olisi hyvä, jos jokaisella puutarhanhoitoon hurahtaneella olisi paljon samalla tavalla vinksahtaneita ystäviä. Olisi ihmisiä, joille jakaa ylimääräiset taimensa, eikä tarvitsisi heittää pois söpöjä kukan ja ruuanalkuja..

Isommissa kaupungeissa jonkinlaisia taimenvaihtotapahtumia ehkä järjestetäänkin, mutta täällä pikkukylällä en ole semmoisista kuullut. Kun olisinkin terveempi ja terhakampi. Voisin vaikka järjestää sellaisen tapahtuman itse..

Tulossa punainen kesä

Eilen sain viimein pistettyä tomaatin siemenet kasvamaan. Kuutta eri lajia on tulollaan, keltaisia, raitaisia ja punaisia. Enimmäkseen pensastomaatteja, koska olen laiska poistamaan varkaita.

Kärhön siemeniä, nepalinhanhikkia ja sinivaleunikkoa on kylmäkäsittelyssä. Tänä vuonna en täyttänyt siemenillä ja hiekalla jääkaappia, vaan lykkäsin kylmäkäsiteltävät kylvökset pihalle hankeen tuollaisissa muovirasioissa, joista hiiret eivät pääse siemeniä pihistämään.

Kauppareissulla, eilen, tarttui mukaan pari daalian mukulaa ja lisää noita punaisia gladioluksia, joita olen kasvatellut jo pian kymmenen vuotta.

Äsken, inventoidessani esikasvatettavia siemeniä hoksasin hieman nolon jutun: Olen tullut viime kesän jälkeen hankkineeksi lähes pelkästään eri sävyisten punaisten kukkien siemeniä: vaaleanpunaista pipoa, kahta eri punaista salkoruusua, zinnioita, silkkikukkia, tuoksuhernettä, punaista koristetupakkaa, tulenpunaisia samettiruusuja (vastapainoksi sentään myös vaniljanvärisiä), punaluppiota, kaunopunahattua, pioniunikoita ja kesäsädekukkaa.

Onneksi viime kesänä tuli istuteltua vähän muutakin. Koska kasvatan useimmat perennoista siemenestä, viime keväänä kylvetyistä monet kukkivat vasta tänä kesänä. Liika punainen väri puutarhassa tekee joidenkin mielestä istutuksista räikeitä..Saa nyt sitten nähdä. Todennäköisesti se ei minua haittaa, koska en ole kovin hillittyjen kokonaisuuksien ystävä muillakaan elämän alueilla.

Uskotaan niin..

Uutisissa kerrottiin, että amerikkalainen sääyhtiö lupailee Suomeen ennätyslämmintä kevättä. Viime yönä näillä seuduilla oli pakkasta peräti -15 astetta, mutta olen silti päättänyt uskoa tuommoiseen ennusteeseen.

Vettä tippuu räystäiltä ja roskiksen reunalta. Laskeutuvan lumen alta kurkistelee kaikenlaista, mitä kesän kasvirunsaudessa ei tulisi edes huomanneeksi. Tänään bongasin vanhojen syreenipensaiden alla kasvavan kuusenpoikasen..
Huomattavasti suurempien kuusten juurella näyttäisi yöpyvän muun muassa pullea fasaanikukko ja jäljistä päätellen pienikokoinen pupujussi. Molemmille riittää ruokaa lintujen ruokintapaikoilla, joita meidän pihaltamme löytyy neljä. Vienosti toivon, että pupu jättäisi vastalahjaksi puuni ja pensaani pureskelematta.

Tänä keväänä aion kokeilla kärhön kasvattamista siemenistä. En edes tiedä mikä kärhö se on. Ei tainnut tietää siementen myyjäkään, vaikka antoi hyvät ohjeet siementen kylmäkäsittelyyn. Ostin ne huutonetistä.

Kovasti jo tekisi mieli kylvää kaikenlaista, mutta toistaiseksi olen saanut hillittyä itseni. Vain talvikyntelin, basilikan ja kelloköynnöksen siemenet olen pistänyt multaan. Perennojen ja varhaisimpien vihannesten (lähinnä tomaattien) kanssa yritän malttaa vielä pari viikkoa..

Kyllä se kevät vielä tulee. Uskotaan niin..

Keltaisenkukertavasta pehmeään pinkkiin

Kevät kukkapenkeissäni on ollut keltaisen ja oranssin kukertava. Nyt aletaan onneksi siirtyä silmääni enemmän miellyttäviin väreihin. Tulppaaneista ensin aukesivat ne keltaiset, sitten oranssit, nyt pinkit ja näiden jälkeen pitäisi olla vuorossa melkein mustat (nimeä en taida enää muistaa. Queen of Night ehkä?).

Kirjopikarililjatkin ovat kivoja, vaikka uudessa perennapenkissäni kukinta jäi vielä tänä vuonna aika vaatimattomaksi ja joku jyrsijäkin oli tainnut käydä niitä verottamassa..

Slurps

Härkäpapua, tilliä, lehtipersiljaa, kähäräpersiljaa, palsternakkaa, jäävuorisalaattia ja talvivalkosipulia. Niitä on tähän mennessä jo tullut avomaalle kylvettyä ja istuteltua. Kyssäkaalin, mukulafenkolin, kesäkurpitsan, sokerimaissin, tomaatin ja pensaskurkun taimet varttuvat minikasvihuoneessa.

Porkkanat jätän tänä vuonna suosiolla kylvämättä. Alan viimeinkin oivaltaa, että sellaista ei kannata omassa pikku maassaan yrittää kasvattaa, mitä saa paljon parempilaatuisena ja edullisesti ruokakaupasta. Entistä huolellisemmin yritän myös miettiä mitä ja kuinka paljon meillä syödään, jotta ruokaa ei ainakaan menisi hukkaan - vaikka niin kauan kuin meillä on nuo lammas- ja kanamerkkiset jätemyllyt, siitä ei ole pelkoa.

Pensaspapua ja herneitä aion myös kylvää ja ehkä rucolaa sekä vähän mangoldia..

Tänään saatiin viimein muutama sadekuuro. Melkein saattoi kuulla kuivan maan sanovan slurps, kun se imaisi janoisena pisarat uumeniinsa.

Taimia riittää vieläkin koulittavaksi, mutta kissoilta ja koiranpennulta turvassa olevaa tilaa ei löydy enää mistään.

Noita punaisia orvokkeja kylvin tänäkin vuonna. Samoin sysimustia, joita kasvatin myös viime vuonna siemenestä. Kuvaa mustasta en vaan tähä hätään löytänyt.

Mistähän löytyisi ylimääräinen satsi voimaa ja sisua. Pitäisi perustaa vielä yksi uusi perennapenkki ja puhdistaa kasvimaasta vielä yksi lohko rikkaruohoista. Sateella tämän akan saranat vaan ruostuvat entistä kurjempaan kuntoon ja joka paikkaa särkee.

Ahven räystäällä ja tervetuloa kesä

Puiden alla, puolivarjossa kukkii sinisenä myöhään syksyllä istuttamani kevätkaihonkukka.
Kerta kiellon päälle, tuumasin, ja kävin kuvaamassa vielä yhden parvitulppaanin ihan suoraan ylhäältäpäin, vastoin valokuvaajamieheni neuvoa..

Koko päivä kului kasvimaata tonkiessa ja taimia kouliessa. Illalla sisään kömpiessäni hoksasin oven yläpuolella varsin erikoisen näyn. Tuo on nimittäin kala, eikä edes mikään lentokala, vaan supisuomalainen ahven. Hetken jouduin aprikoimaan kuinka ihmeessä ilmeisen kankea, hengetön ja päätön kala oli mahtanut sinne päästä.

Lopulta muistin, että mies kippasi talvella pussillisen ahvenia pakastimesta lintujen ruokintapaikalle. Ilmeisesti tämä vähintään kerran pakastettu eväkäs ei ollut harakoille kelvannut, vaan oli kuivanut aikansa kevätauringossa, kunnes oli tarpeeksi kevyt jonkun siivekkään ilmateitse kuljetettavaksi. Ihan perille asti eivät olleet linnun voimat riittäneet, ellei se sitten ollut suunnitellut tuovansa sitä meille..


Päivä oli ihanan lämmin. Valitettavasti hyttysetkin olivat heränneet siitä nauttimaan.

Vielä on vähän kevättä jäljellä, mutta tänään lehtien puhkeamisen puihin saattoi melkein kuulla ja kaikkialla vihertää. Mitäs sitä viivyttelemään. Mielelläni minä ainakin jo sanon, että tervetuloa kesä!

Kukkii. kukkii

Parvitulppaani
Valkovuokko
Lummetulppaani
Sammalleimu...vai patjarikko? Harmittaa, kun tavaratalot myyvät kasveja ilman nimeä.


KYLLÄ KEVÄT ON IHANAA AIKAA!!!

Talven ja kesän välissä

Tänään puutarhaa tekee mieli katsella turvallisesti ikkunalasin lämpimämmältä puolelta. Ulkolämpömittarin kuusi astetta ei houkuttele ulkoilemaan, vaikka keskeneräisiä projekteja riittäisikin.

Kirjokevättähti osoittautui mukavaksi, uudeksi tuttavaksi. Istutin niitä muiden sipulikukkien kera hieman joka puolelle pihaa viime syksynä. Ne näyttävät kukkivan paljon pitempään kuin krookukset, eivätkä pelkää pikku pakkasiakaan.

Riviin järjesty!

Kevät on villiä aikaa, kun puutarhassa tapahtuu niin paljon yhtä aikaa. Asiat on kuitenkin tehtävä tietyssä järjestyksessä ja sopivaan aikaan, jos mielii saada satoa.

Tällä hetkellä on kaikki ikkunalaudat täynnä taimia. Olen lykännyt niiden koulimista tilavampiin astioihin, koska sen jälkeen tila loppuu tyystin. Tänään oli jo pakko väljentää edes joidenkin tilanahtautta.

Pystytin talon eteläpäätyyn, "kyökinportaitten" pieleen tuommoisen pienkasvihuoneen. Kunhan ilmat lämpenevät, ovat portaatkin pian täynnä taimiastioita. Ei ehkä kovin esteettistä, mutta runsaasti tuli viime kesänäkin satoa sementtiportailla, ruukuissa kasvatettuna..

Vappukukka

Eilen kylvin pioniunikoita, tuon kuvassa näkyvän jälkeläisiä. Se on suosikkikukkani vuodesta toiseen, kasvuolojen suhteen vaatimaton ja kaunis kaikissa ikävaiheissaan..

Eilen kaivoin myös noin neliön kuopan ja perustin siihen lipstikalle uuden penkin. Enempää ei tarvittu. Tänään ei näköjään meillä puutarhatöissä työn juhlaa vietetä - ei edes kipulääkkeiden voimalla.

Ehkä taimien koulimista sentään voisi lämpimällä seinustalla kokeilla. Aurinko onneksi paistaa, vaikka tuulee koleasti.

Esikasvatettavia on kertynyt taas tolkuttoman paljon. Vihanneksista uutuutena aion kokeilla sokerimaissia ja mukulafenkolia. Maissintaimet ovat jo hyvässä kasvussa. Fenkolin kylvin vasta toissapäivänä. Pensaskurkkuakin kokeilen ruukuissa tänä vuonna. Taimet ovat kyllä tulollaan, vaan missä mahtaa viipyä se kasvihuone..