Mitähän tuli ostettua

 Yllättäen pääsin käymään Keskisen tavaratalon puutarhakaupassa perenna-alen loppumetreillä. Laareissa nökötteli enää muutamia taimireppanoita puoleen hintaan. Hyväkuntoisia onneksi olivat ja niinpä poimin mukaan muutaman.

Mietitytti vaan se, että missään purkeissa ei ollut nimilappuja, joten itse piti tietää, millaiset lehdet ovat hankittavassa kasvissa. Muutoin saattoi tulla ostaneeksi mitä tahansa.

Arvailen nyt hankkineeni kaksi syysvuokkoa. Aivan vieras perenna meikäläiselle ennestään. Kun kotona kuukelsin sitä netistä, järkytyin ensin kasvukorkeutta: pienestä, kiltin näköisestä lehtiruusukkeesta saattaa kasvaarojahtaa jopa metrin korkuinen perenna. Sain myös tietää, että ovat kovasti arkoja, eivätkä välttämättä selviydy kylmistä talvistamme.

Kannattaisi ehkä tarkemmin harkita ostoksiaan. Onneksi eivät maksaneet paljon.

Unikot ovat viimeinkin intoutuneet kukkimaan. Jostain syystä tällä tontilla itää unikon siemenet tosi huonosti. Olen kolmena kesänä roiskinut niitä pussikaupalla eri penkkeihin. Vain muutama siemen on itänyt. Ainuttakaan kerrottua kukkaa ei ole ilmaantunut, vaikka juuri niitä olen eniten kylvänyt. 

Nämä olen ostanut eräältä ammatikseen kasvien kanssa työskentelevältä myyjältä Huuto.netistä. Lajike on tullut myyntiin vasta tänä vuonna. Tykkään.

Tumpelon kokin simppeli kasvispiirakka

Inhoan ruuanlaittoa syvästi. Mutustan mieluummin porkkanoita ja leipää vaikka viikon kuin kajoan patoihin ja kattiloihin. Onneksi Aviomies tekee herkullista ruokaa ja useimmiten nauttii sen valmistamisesta.

Nyt, kun puutarha tuottaa satoa ja Aviomiehellä on työkiireitä, ahdistuin kokeilemaan jotain. Kun kasvispiirakasta tulikin peräti maukasta, koin lapsenomaista onnistumisen riemua ja väsäsin heti seuraavana päivänä toisen hieman samanmoisen (ekasta tuli hauskemman näköinen, kun vihreät yrtit antoivat väriä. Kuva on jälkimmäisestä).

Sekin teki kauppansa, joten jaanpas tämän iloni teidän kanssanne kertomalla reseptin, joka lienee yleinen ja hyvin yksinkertainen, mutta jonka "keksimisestä" tämmöinen tumpeloista tumpeloin keittiönkarttelija oli ylpeä ja tohkeissaan ( en siis lukenut ohjetta mistään)

Pohja:

*100 g voita pehmennellään tavalla tai toisella. Eilen lämmittelin vesihauteessa. Tänään kuumensin hetken mikrossa ( ei nestemäiseksi asti)

*Sekaan 3dl sämpyläjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta ( leivinjauheen voi jättää pois, mutta tykkään siitä, koska sen kanssa taikinasta tulee kuohkeampi) ja suolaa  maun mukaan ( esim 1tl)

*lopuksi 0,75 desiä kylmää vettä ja taikina vatkuloidaan levitettävään muotoon

*Painellaan tasaiseksi voideltuun vuokaan

täyte:

*n.2dl pieniksi kuutioiksi pilkottua kesäkurpitsaa

*kuutioitua paprikaa

*tomaatinpaloja (laitoin halkaistuja pikkuruisia kirsikkatomaatteja)

*Purkki kermaviiliä

*kananmuna

Mausteet sekaan ja sekoitetaan vimmatusti

Eilen maustoin kahdella ruokalusikallisella Auran sinappia, kesäkyntelillä, ananassalvialla ja ripauksella aromisuolaa

Tänään en viitsinyt hakea yrttejä kaatosateesta joten maustoin noin kolmella ruokalusikallisella homejuuston muruja, ripauksella cayannepippuria ( varovasti sen pippurin kanssa!) ja tuoreella basilikalla. Suolaa en lisännyt, koska homejuustossa on, eikä meillä syödä kovin suolaista ruokaa.

Täyte taikinan päälle ja pinnalle noin kolme ruokalusikallista raastettua sinileima emmentalia. Kasviksia en kuullottanut siksi, että meillä ollaan kasvissyöjiä ja tykätään siitä, ettei rehut ole liian pehmeäksi mössöksi kypsennetty. Tottumattomampien rehunpurijoiden makuun voi sopia paremmin ne pehmeiksi esikypsennetyt.

Valohoitoa ja väriterapiaa

Väriminttu ja sitruunaperhonen

 Perennapenkeissä hehkuu tällä hetkellä ihanan lämpimiä värejä. Edes eilinen rankkasade ei lannistanut syyskesän kukkijoita. Värimintut ja harmaakäenkukat näyttävät houkuttelevan siivekkäitä.

Harmaakäenkukka ja neitoperhonen

 Daalioista viimeisenä aukaisi nuppunsa tämä oranssinpunainen. Kannatti odottaa, minun mielestäni. Väri on ihanan lämmin, vaikka kukat ovatkin vähemmän kerrottuja kuin pakkauksen kuvassa.

Last Tango

 Istutin muutama viikko sitten pari pientä Last Tango -nimistä Easy Elegance -ruusua. Heti ne ryhtyivät kukkimaan. Hirvittää vaan se, että lehtiin näyttää iskeneen mustalaikkutauti, joka kai pahimmillaan saattaa tärvellä koko kasvin.

Rantakukka

 Rantakukka kukkii myös ensimmäistä kertaa. Hauskan näköinen rehu. Kasvaa ilmeisesti luonnonvaraisenakin jossain päin Suomea. Rantakasvin blogista näin kuvan. Olisikohan tämä nyt sitten jalostetumpi muoto vai ihan sitä samaa.

Keltainen kuunlilja varjoisassa penkinpäässä hehkuu kuin auringonläikkä.

Nyt pihalle nauttimaan valohoidosta ja väriterapiasta ja napsimaan penkistä sokeriherneitä ja kuukausimansikoita. Nam.

Napitus

Sain tuommoisen tunnustuksen Rantakasvilta ja Geraniumilta.  Se ilahdutti kovasti. Kiitos. Jotkuthan eivät jaa näitä henkilökohtaisesti eteenpäin, kun tuntuu, että kaikilla blogitutuilla on jo semmoinen. Jotkut seuraavat niin monia blogeja, että muutamaa "napitettavaa" on hankala valita. Linkittämisessä on tietenkin myös oma vaivansa ja sitten on vielä sekin, että joidenkin mielestä koko kehunapittelu on turhaa ja lisää kuppikuntaisuutta.

Minä pidän sekä tämmöisten nappien antamisesta että saamisesta. Tuntuu niin mukavalta huomata, että joku on ajatellut minua hetken ja itse voin lähettää ystävällisiä ajatuksia jollekin toiselle tässä muodossa.

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.


Seuraan tällä hetkellä aktiivisesti hyvin harvaa blogia. (Johtuu lähinnä vaikeasta elämäntilanteesta. Ei voimat riitä edes nettisurffailuun). Rantakasvin ja Geraniumin tekstit luen kuitenkin aina. Takaisinpäin ei nappia kai kuitenkaan kehtaa tuupata..

Parempina aikoina odotan innokkaasti Häivähdyksen ja Morsingon upeita kuvapostauksia. Puutarhatarinoita -blogin  mainiosti kirjoitettuja, viihdyttäviä ja informatiivisia postauksia singahdan myös katsomaan heti, kun ne huomaan.  Nettimartta on tämän saanut jo ja vikkelänä tyttönä jakanut kai eteenpäinkin, mutta kehaisenpa nyt silti häntäkin, kun niin hyvin viihdyn myös hänen juttujensa parissa. Viides menee jälleen kerran ystävälleni Ailalle, jonka blogista löytyy paljon muutakin kuin puutarhajuttuja. Mikä ilo onkaan, että kuulumisia, tietoa ja ajatuksia voi vaihtaa nykyään myös blogien kautta. Moni yksityiskohta jäisi kuulematta liveystävienkin elämästä, jos ei blogia olisi.

Vielä kasvaa

Kasvihuoneessa tomaatit alkavat viimeinkin kellastua ja punastella. Vasemmalta oikealle nuo ovat, jos oikein tunnistan, Tiny Tim, Parveketomaatti, Thumbling Tom Red, Outdoor Girl, Golden Sunrise ja Striped Stuffer.

Ruosteenpunaiset päivänliljat kukkivat ensimmäistä kesää.

Kesäsädekukkia kasvattelin viime vuotisista kerätyistä siemenistä ja harmistuin hieman, kun huomasin niiden muuttuneen kokonaan punaisista keltakirjaviksi. Keltaista on joissakin yksilöissä pilkkuina, kuin maaliroiskeita, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

Alppitähti

Salkoruusu

Kivikossa kukkii ensimmäistä kesää Alppitähti. Yhtään en tiedä onko se talvenarka. Toivottavasti ei, sillä tykkään siitä kovasti. Tänä keväänä siemenistä kasvattelemani kerrotut, mustat salkoruusut, päättivät myös viis veisata kaksivuotisuuden maineestaan ja ryhtyivät kukkimaan jo tänä kesänä.

Mutta mitäs tälle tehdään..Koskaan ennen en ole talvikurpitsaa näin isoksi saanut. Se on nyt puolentoista jalkapallon kokoinen. Minä kun en ole keittiössä viihtyvää sorttia, en tosiaankaan tiedä mitä muuta kuin pikkelsiä tuosta voisi tehdä. Etikkaliemeen säilöttyä kesäkurpitsaa meillä on jo kellari pullollaan.

Veto poissa

Jotkut värit saattavat olla nättejä vaatetuksessa tai sisustuksessa, mutta eivät välttämättä kukkasissa. Persikka kuuluu näjöjään sellaisiin. Tuota katsellessa rupesi vähän jo kaduttamaan, että tulin ensi kesäksi ostaneeksi persikan väristen auringonkukkien ja silkkikukkien siemeniä.

Mikälienauhus kukkii ensimmäistä kesää. Niistäkin olen oppinut pitämään, vaikka yleensä en ymmärrä isolehtisten kasvien päälle ( ties mitä niiden jättilehtien alla piileskelee..)

Olen yrittänyt istutella paljon sellaisia kasveja, joissa perhoset ja muut öttiäiset viihtyvät. Korean yrtti-iiso näyttää olevan tämän kesän hittituote kimalaisten keskuudessa.

Kaikki puutarhaprojektit siementen keruuta ja kuivattelua lukuun ottamatta ovat nyt jäissä, kun akasta on veto tyystin poissa. Kaikki mahdolliset vaivat tuntuvat aktivoituneen ärhäköiksi yhtä aikaa, mutta ruoho se vain kasvaa ( eikä kukaan leikkaa)...

Liian vilkasta

Kanttorilan puutarhassa on laiskan ja kipeän tarhurin lisäksi yksi ainoa vika: se sijaitsee aivan liian keskellä kylää.

Vastapäätä on ammattioppilaitos, jonka oppilaat tupakoivat portillamme, ajavat kaiuttimien nupit kaakossa, renkaat vinkuen, rallia ja heittelevät roskia pihaamme. Vastapäätä on kunnan vuokrataloja, joissa asuu sangen...hmm.. kirkasäänisiä lapsukaisia ja heitä komentavia vanhempia.

Ihan normaaleja elämän ääniä kaikki, mutta meikäläinen, viimeiset 20 vuotta maaseudun rauhassa asuneena, ei tahdo millään sopeutua tähän toisten läsnäoloon ja huomioonottamiseen (tai huomioonottamattomuuteen).

 Eilen aamulla Seitakoiraa pissatellessa odotti portilla kelju yllätys. Niiden vuokratalojen pihaa suojannut, pitkä ja ihanan korkea, pensasaita oli kaadettu ja nyt heidän keittiön ikkunoistaan on suora näköyhteys meidän pihaamme. Myös Seita oli silmin nähden järkyttynyt ja kommentoi tapahtunutta useammalla vuhhilla.

 Tänä aamuna matot tuntuivat vieläkin märemmiltä kuin eilen, vastapestyinä. Johtunee yökasteesta.

 Aviomiehellä kesäloma loppui viikon alussa, kuten niin monilla muillakin. Meikäläisellä olisi kyllä vapaata aikaa, kun vaan olisi voimia kaikkeen siihen mitä haluan tehdä.

Kasvihuone täytyy sentään mennä kastelemaan. Päivä on tänäänkin ihanan lämmin.

 

GRRRRRR..

Jos tapanani olisi ( julkisesti) kiroilla, nyt kyllä pärähtäisi iso ärräpää. Pari tuntia sitten pesin ne kauan odotelleet matot ja hehkutin poutapäivän ihanuutta. Nyt ulkona SATAA!

Viimeinkin kesä!

Daalia 'Smokey'

 Ihanaa! Viimein saatiin tänne meillekin kunnon kesä. Viikkokausia telineellä homehtuneet matot tuli lopulta pestyä ja kuivumisestakin on toiveita, kun ennusteet lupailevat useampaa poutapäivää perätysten.

Kukkapenkissä aukesi viime yönä ensimmäinen 'Smokey' daalia. Sen viereen olin mielestäni kuopannut saman sävyisiä gladioluksia, joten pieni kiljahdus pääsi ilmoille, kun näin, että jollain ihmeen konstilla siihen oli eksynyt viime kesänä kovasti manailemani "pöksykukka*", eli mummoni alushousujen värinen daalia, jonka piti pakkauksen päällyskuvan mukaan olla punavalkoinen, vaan eipäs ollutkaan.

Saapa nähdä aukeaako niitä liilavalkoisia lainkaan..

Mukaviakin yllätyksiä jatkuvasti löytyy. Tämä alakuvan tarhasalkoruusu on (Alchea Nigra tai jotain sinne päin..) tietääkseni kaksivuotinen. Terhakkaasti se silti punki kolmatta kesää esille ja kukkii täyttä päätä. Valkoisia kerrottuja oli samassa penkissä viime kesänä, mutta ne näyttävät tyytyneen olemaan kaksivuotisia. No, kovastihan minä näistä tykkään, joten tervetuloa vaan joka vuosi. Pitääkin muistaa ottaa siemeniä talteen, jos jonakin vuonna kävisi niin, että eivät jaksakaan ilmaantua.

Musta salkoruusu

Ikkunasta

 Mitä sinä näet ikkunasta, josta useimmin katsot ulos? Meidän ajan ja lian harmaannuttamasta salin ikkunasta näkyy tällaista. Auringonkukka kasvoi keväällä istutetun Persiankeltaruusun juurelle ihan omatoimisesti, enkä minä sitä toki pois ryhtynyt nyhtämään.

Ruostekukka

 Ensimmäinen ruostekukka availee kukintojaan. Penkkiin istutetut ovat kasvaneet näemmä nopeammin kuin ne, jotka istutin sinkkiämpäriin.

 Zinniassa on ruuhka-aika..

Tarhasalkoruusu

Ehti tämä ihanuus sentään aueta. Vieressä nuputtelee persikan värinen. Ahneuksissani toivon, josko saisin nähdä vielä senkin auenneena ennen kuin halla haukkaa.

Annetaan tai vaihdetaan

Lisäsin tuonne sivupalkkiin linkin sivulle, jonne yritän säännöllisesti päivitellä jaettavia kasveja, pikkutaimia ja siemeniä, joita Kanttorilan puutarhassa sattuu olemaan liikaa. Jos sieltä joskus löytyy jotain, mitä jonkun tekisi mieli saada omaan puutarhaansa, voin pistää tulemaan postikuluja vastaan (tulevat kohtuuhinnalla pahvirasiassa tai kirjekuoressa juuret kosteaan käärittyinä) tai vaihtaa johonkin, mitä sinulla sattuu olemaan liikaa.

Ilmatieteen laitos ja minä emme enää ole väleissä. Vielä eilen paikallissääennusteessa luvattiin meille viisi päivää peräkkäin poutaa, vaikkakin sangen koleita öitä. Tänään oli ennusteeseen taas piirrelty piskoja ja vettä ikkunan takana tihuuttaa nytkin.

Sopiva sää istuttaa kasveja, mutta mattotelineellä "kuivumassa" olevat matot alkavat homehtua. Höh.

Halko hännässä ja sakset hukassa

Omppusadosta on tulossa komea

Pitkästä aikaa sateeton päivä. Harmi, ettei kunto ollut sellainen, että olisin kyennyt lapiohommiin. Kasvihuoneessakin olisi pitänyt (viimeinkin, näin viime tipassa) ryhtyä harvennustöihin, mutta oksasakset ovat taitavasti piiloutuneet, joten säästyin siltä urakalta toistaiseksi.

Syyslannoitteen sain sentään roiskittua ympäri pihaa. Illalla , auringon jo laskiessa lähdin vielä kierrokselle kameran kanssa ja kuvista tuli tietenkin hyvin erilaisia kuin noista miehen ottamista, joita tässä blogissa eniten näkyy.

 Kohta purettavilla "kyökin portailla" on tänäkin kesänä ruukkupuutarha, jossa kasvaa yrttejä, salaattia ja ulkoilmaan totuttelevia perennan taimia.

Noita pikkutsinnioita en kyllä enää ensi kesänä kylvä, vaikka siemeniä jäikin runsaasti. Ovathan ne mukavan värikkäitä, mutta surkean pienikukkaisia ja aivan eri mallisia kuin pussin päälle oli kuvattu.

Kasvihuoneen alta kaivettuun maahan perustamaani kukkapenkkiin jätin yhden pienen pihlajan. Sen vartta pitkin kiipeilee mustasilmäsusannaa ja liuskamiinanköynnöstä. Kovin paljon en tuota hiekkapitoista maata parannellut, joten saapa nähdä kuinka kasvit jaksavat ensi kesänä siinä kasvaa. Tänä kesänä kaikki on suorastaan rehottanut, sillä lannoitetta olen niille kyllä antanut ja kastelusta on huolehtinut taivas. Olen myös yrittänyt valita siihen hiekkaisen maan kasveja, mutta tulevat kesät vasta näyttävät selviävätkö ne siinä.

Rankkasateen jälkeen

Viimeöiset rankkasateet aiheuttivat meidän pihalla tähän mennessä tämän kesän suurimmat vahingot. Katkenneita kasveja laskeskellessa tuli mieleen, miten samalla tavoin asiat ovatkaan ihmisten maailmassa: Jotkut kestävät, koska ovat rakenteellisesti vahvempaa sorttia. Toiset ovat oppineet joustamaan. He taipuvat, mutta eivät taitu.

Joku kestää yhdenlaista painetta, mutta ei toista. Jotkut ovat esimerkiksi arkoja hallalle, mutta kestävät hyvin tuulta (ihmisten maailmassa jotkut saattavat kestää hyvin fyysistä rasitusta, mutta eivät ehkä henkistä). Korkeammalle muita kurkottavat kasvit joutuvat kohtaamaan tuulenpuuskat ilman suojaa. Matalammat ja lähempänä toisia kasvavat saavat muista tukea. Toisaalta elintila ja kasvunvara (ihmisillä henkinen liikkumavara) on silloin pienempi.

Helminukkajäkkärä

Jaloangervo

 Vaikka paljon kukkia katkesi ja terälehtiä irtosi tuulessa,  jäi jotain vahingoittumattakin. Jaloangervot eivät taida pienistä säikähtää.

Rantatädyke?

 Mahtaakohan tämä olla rantatädyke? Ei tiennyt hänkään, joka sen minulle kotipuutarhastaan myi.

 Salkoruusut ovat räystään alla suojassa. Edes kuivuus ei siinä paikassa tänä kesänä haittaa. Nuo keltaiset näyttävät pikkulapsen askartelemilta silkkipaperitolloilta. Toivon kovasti, että ehtisin nauttia tuon vasta aukeamassa olevan tummanpunaisen kukista. Se taitaa olla suurieleisin ja runsain kaunotar, joka puutarhassani on koskaan kasvanut.

Ulkolämpömittari näyttää +12 astetta ja vettä tihuuttaa edelleen. Kai se on vähitellen uskottava, että kesä alkaa olla lopuillaan.

Tarhasalkoruusu

Mojmir ja vettä aina vaan

 Yksi aurinkoinen päivä saatiin. Sen verran poutaa, että Aviomies ehti leikata puolet nurmikosta ja minä sain kynnenaaluset mustiksi. Nyt taas sataa, eikä veden tulolle loppua näy.

Mojmir talvivalkosipuli

Viime syksynä istutin neljää eri talvivalkosipulia. Mojmiria ja Ziemiaij'ta tilasin virolaisesta Seemnemaailm -kaupasta (linkki tuossa sivupalkissa). Perinteisesti olen kasvatellut Alexandraa ja ensimmäistä kertaa kokeilin myös  Suomessa kasvatettua Revontulta.

Kaksi Ziemiaita ollaan jo syöty. Nyppäsin ne ilmoille, koska lehdet olivat sateissa räytyneet. Maussa ei ollut valittamista, mutta olivathan ne Aleksandraan verrattuna pieniä. 

Eilen nostin ylös kaikki Mojmirit, koska ne oli istutettu huonoon paikkaan ja useimpien lehdet olivat jo kellastuneet. Osansa oli varmasti huonolla hoidolla ja kasvupaikalla, mutta tosi kääpiöitä näyttävät olevan. Suurta hämmästystä herättää myös nuo varteen kasvaneet itusipulit. Noissa muissa kolmessa lajikkeessa kun pikkusipulit kasvavat palloksi varren päähän.

Makutesti on vielä tekemättä, mutta koon perusteella jo tein päätöksen, että näiden kynsiä en vaivaudu istuttelemaan. Nuo hauskat itusipulit aion sen sijaan lokakuussa haudata kunnostettuun penkkiin. Ne ovat paljon suurempia kuin noiden muiden lajikkeiden itusipulit, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä niistä kasvaa ensimmäisen kesän aikana.

Itken, potkin ja kiukkuan

Nyt kyllä pukkaa primitiivireaktiota. Heittäytyisin tantereelle itkemään ja potkimaan, jos arvelisin siitä olevan edes himppasen hyötyä, mutta eipä taida olla.  Sitäpaitsi, ainakin pihamaalla, tanner on valtavia vesilätäköitä täynnä. Tyydyn siis tämmöiseen virtuaalikiukutteluun.

Sääkarttoja katsoessa näkyy kaikkialla muualla Suomessa ihan kohtuullisia ilmoja. Meidän talomme päälle parkkeerasi massiivinen sadepilvi jo muutama päivä sitten ja samanlaista lupailee ennuste seuraavaksi viideksi vuorokaudeksi.

Hyvästi mattopyykki (jolle olen odotellut sopivia säitä koko kesän). Aukeamatta taitavat jäädä myös monet kukat ja jo auenneet liiskautuvat märäksi mössöksi rankoissa sateissa. Tuo kuvan daalia ehti aukaista yhden nupun. Muut taitavat mädäntyä ennen kuin aukeavat.

Paskan marjat tämmöistä kesää. Kehnonpuoleinen se oli ja sitten loppui. Tahdon uusinnan parempien säiden kera ja heti!