Vielä kasvaa

Kasvihuoneessa tomaatit alkavat viimeinkin kellastua ja punastella. Vasemmalta oikealle nuo ovat, jos oikein tunnistan, Tiny Tim, Parveketomaatti, Thumbling Tom Red, Outdoor Girl, Golden Sunrise ja Striped Stuffer.

Ruosteenpunaiset päivänliljat kukkivat ensimmäistä kesää.

Kesäsädekukkia kasvattelin viime vuotisista kerätyistä siemenistä ja harmistuin hieman, kun huomasin niiden muuttuneen kokonaan punaisista keltakirjaviksi. Keltaista on joissakin yksilöissä pilkkuina, kuin maaliroiskeita, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

Alppitähti

Salkoruusu

Kivikossa kukkii ensimmäistä kesää Alppitähti. Yhtään en tiedä onko se talvenarka. Toivottavasti ei, sillä tykkään siitä kovasti. Tänä keväänä siemenistä kasvattelemani kerrotut, mustat salkoruusut, päättivät myös viis veisata kaksivuotisuuden maineestaan ja ryhtyivät kukkimaan jo tänä kesänä.

Mutta mitäs tälle tehdään..Koskaan ennen en ole talvikurpitsaa näin isoksi saanut. Se on nyt puolentoista jalkapallon kokoinen. Minä kun en ole keittiössä viihtyvää sorttia, en tosiaankaan tiedä mitä muuta kuin pikkelsiä tuosta voisi tehdä. Etikkaliemeen säilöttyä kesäkurpitsaa meillä on jo kellari pullollaan.

Viimeinkin kesä!

Daalia 'Smokey'

 Ihanaa! Viimein saatiin tänne meillekin kunnon kesä. Viikkokausia telineellä homehtuneet matot tuli lopulta pestyä ja kuivumisestakin on toiveita, kun ennusteet lupailevat useampaa poutapäivää perätysten.

Kukkapenkissä aukesi viime yönä ensimmäinen 'Smokey' daalia. Sen viereen olin mielestäni kuopannut saman sävyisiä gladioluksia, joten pieni kiljahdus pääsi ilmoille, kun näin, että jollain ihmeen konstilla siihen oli eksynyt viime kesänä kovasti manailemani "pöksykukka*", eli mummoni alushousujen värinen daalia, jonka piti pakkauksen päällyskuvan mukaan olla punavalkoinen, vaan eipäs ollutkaan.

Saapa nähdä aukeaako niitä liilavalkoisia lainkaan..

Mukaviakin yllätyksiä jatkuvasti löytyy. Tämä alakuvan tarhasalkoruusu on (Alchea Nigra tai jotain sinne päin..) tietääkseni kaksivuotinen. Terhakkaasti se silti punki kolmatta kesää esille ja kukkii täyttä päätä. Valkoisia kerrottuja oli samassa penkissä viime kesänä, mutta ne näyttävät tyytyneen olemaan kaksivuotisia. No, kovastihan minä näistä tykkään, joten tervetuloa vaan joka vuosi. Pitääkin muistaa ottaa siemeniä talteen, jos jonakin vuonna kävisi niin, että eivät jaksakaan ilmaantua.

Musta salkoruusu

Vielä riittää ihmettelemistä

 Liljat eivät, ainakaan toistaiseksi, ole meikäläisen juttu. Jos olisin kukka, en varmasti ainakaan olisi tarhasarjalilja. Ne ovat niin täydellisen elegantteja, ylettömän siistejä, melkein muovisia.

Viimeksi tänä aamuna kävin hypistelemässä tätä blondia, jonka nimeä en tiedä, koska se päätyi meille sekalaisessa tarjouspussissa. Tunnustelin sen jäykkää vartta ja harmittelin sitä, että ensimmäiset auenneet kukat näyttivät katselevan varpaitaan. Aivan liian jäykkäryhtinen, pyntätty ja pidättyväinen tyyppi minun makuuni.

Sitten näin nämä kuvat, jotka Aviomies oli käynyt konttailemassa liljapuskan alta ja mielipiteeni muuttui kertaheitolla. Ainakin tuo nimenomainen yksilö näyttää suorastaan mystiseltä, eteeriseltä kaunottarelta. Ettei vain olisi madonnanlilja? Niitäkin muistaakseni siinä pussissa oli.

Ensimmäinen keltakaunokki on puhjennut kukkaan ahneiden ötököiden tuhotöistä huolimatta. Siskoni noita siemenestä kasvatteli viime keväänä ja onnekseni minäkin sain taimia.Tykkään näistä kovasti.

 Vaan mikä kumma onkaan tämä? Viime vuonna mietin samaa ja löysinkin nimen jostain, mutta nyt se on taas hukassa

 Ystäväni Aila toi keväällä tullessaan leijonankitoja. Varsin vekkuleita värisävyjä näistä löytyy. Hauskoja, perinteisiä kesäkukkia.

Silmät ymmyrkäisenä katselin tänään tätä mustaa nuppua punaisten törmäkukkien keskellä, kunnes muistin, että ihan tositarkoituksellahan minä kolme koreantörmäkukkaani istutin noiden monivuotisten sekaan keväällä. Odotan innolla, miltä se näyttää, kun kokonaan aukeaa. Toistaiseksi musta väri näyttää ihan oikeasti mustalta ja siitähän meikäläisen synkkä sielu tykkää ;)

...

Punapäivänkakkara eli punapietaryrtti

toinen punapäivänkakkara

Punapäivänkakkara - siinäpä kukka meikäläisen mieleen. Ei kaipaa paapomista. Kestää kuivuutta ja puutarhurin kehnompia päiviä.

Jaloakileija Black Barlow

Black Barlow't kukkivat toista kesää. Ovat nyt, ilmeisesti, kasvaneet täyteen korkeuteensa...

Amerikanvuokko

.. toisin kuin tuo kuivalla paikalla aivan kääpiöksi jäänyt amerikanvuokko (perenna), joita kasvattelin viime kesänä siemenistä.

Joskus käy kasvien vaellusreiteillä hyväkin tuuri.  Black Beauty - orvokit ja aniliinit bellikset ovat hakeutuneet toistensa seuraan ihan itsenäisesti. Onnistunut värivalinta, minun mielestäni.

Tänä kesänä ei ole helle liiemmin hellinyt. Nytkin taitaa kohta sataa ja lämpötila yltää tuskin kuuteentoista. Toisaalta tällainen sää on erinomainen puutarhatöissä huhkimiselle. Eipä tule hiki, eikä auringonpistos. Eilen aloittamaani mattojen pyykkäystä (tapa sekin viettää Juhannusta;) ei silti tee mieli näillä lämpöasteilla jatkaa. On meinaan vesi sen verran kylmää..

Nyt kukkii

 Ompunkukkia on tänä vuonna ihanan paljon. Öttiäisiä saisi näkyä enemmän. Saa nähdä kuinka pölytys onnistuu..

Nämä sametinmustat pikkuiset ovat tehneet puutarhassa olonsa kotoisaksi. Niitä putkahtelee vähän joka puolelta pihaa - jopa keskeltä nurmikkoa.

 Japaninakileija sentään on saanut vieraakseen jonkun pörisijän.

Kääpiöunikko on niin herkullisen värinen, että tekisi mieli varovasti maistaa.

 Pihakäenkaali on kiva - ainakin ennen kuin se avaa kukkansa. Jotenkin en voi käsittää, että noiden punaisten lehtien sekaan ilmaantuu keltaisia kukkia.

Keltapeipin kukatkin ovat minusta jotenkin ällöttävän näköisiä mollukoita. Lehdissä sen sijaan on mukava hopeinen vivahde.

Patjarikkoa Kanttorilan puutarhassa kasvaa monen värisenä. Tämä on niistä suosikkini.

Tulppaanikavalkadi

 Tänään olen niin huonossa kunnossa, ettei puutarhaan, tositoimiin, tarvitse haaveillakaan. Siispä ihailen Aviomiehen ottamia kuvia. Tarhavarjohiippaa en aiemmin ollut kukkivana nähnyt. Pikkuinenhan se on , mutta kaunis, jos viitsii kumartua läheltä katsomaan. Sellaisia ovat jotkut ihmisetkin: vaatimattomia, eivät tee itsestään numeroa, mutta osoittautuvat tavattoman kauniiksi, kun tutustutaan.

 Lumipisara kaunistuu auetessaan, kun vihreät täplät kellon reunassa pääsevät paremmin esiin.

 Tulppaanit kukkivat harmillisen lyhyen ajan, mutta niiden monimuotoisuus ilahduttaa..

 Näiden meidän pihalla parasta aikaa kukiskelevien nimet olen unohtanut. Ihailemista se ei haittaa.

 Jos olisin tulppaani, tahtoisin näyttää tuolta vaaleanpunavihreältä. Se on jotenkin niin elegantti.

 Todellisuus taitaa kuitenkin olla lähempänä näitä kahta alimmaista. Viime vuonna tuo ylempi ei edes avannut nuppujaan. Taisi olla liian kuivaa. Tänä vuonna luulin ensin, että sitä runtelee jokin tauti, kun nuput näyttivät niin kummallisilta. Vasta ensimmäisen kukan auettua tajusin, että senhän kuuluukin olla tuommoinen.

Tämä papukaijatulppaani on suuri suosikkini. Siitä voi sanoa, että se on niin ruma, että on melkein kaunis.

Jos olisit tulppaani, millainen  sinä olisit?

Ei sittenkään sysimustaa

Musta salkoruusu avasi viimein kukkansa. Koko elokuun se on pudotellut sateenpieksämiä nuppujaan. Kun se nyt lopulta paljasti komeutensa, on se minusta niin hätkähdyttävä, että saa tuon pramean, kerrotun valkoisen näyttämään melkein vessapaperitolloilta.

Jostain syystä olen hyvin mieltynyt mustiin kukkiin. Eiväthän ne kovin hyvin penkistä erotu - ainakaan ilman kontrastia tarjoavaa taustaa. Jotain pysäyttävää niissä silti on. Sekin on mielestäni mukavasti symbolista, ettei täysin mustia kukkia ole olemassakaan. Läheltä kun katsoo, huomaa, että pohjalla kuultaa syvä punainen tai violetti. Niinhän se menee elämässäkin: ei niin pahaa ja synkkää, ettei mukana olisi ripaus jotain hyvää.