Ruusumalvana sen ostin, mutta saattaa ihan hyvin olla myskimalvakin. En erota niitä toisistaan.Jotkut tahtovat tuntea kasviensa latinankieliset nimetkin. Toisille riittää, että ne ovat kauniita. Itse taidan sijoittua ääripäiden puoliväliin. Osa perennankasvatuksen viehätystä on lajien tunnistaminen ja tiedon hankkiminen niiden kasvatuksesta ja historiasta.
Yllättävän paljon näyttää vaan painetuissakin teksteissä olevan ristiriitaista tietoa kasvupaikkavaatimuksista ja jopa lajien ulkonäköominaisuuksista. (Väriminttua, esimerkiksi, hankin taimikaupasta kolmeen kertaan ja istutin kostealle paikalle, kuten kirjassa neuvottiin. Kaikki kolme kuolivat. Täällä uudella pihalla, rutikuivassa ja paahteisessa paikassa se kasvaarehottaa tyytyväisen näköisenä.)
Sekin tietysti omalla tavallaan tekee puutarhaharrastuksesta mielenkiintoisemman, että vain kokeilemalla saa selville, mikä omalla pihalla menestyy ja millaisella kasvupaikalla.
Ihan sama suhde on minulla nimiin:) Siinä vaiheessa niitä kyllä tarvitaan, kun näkee jossain jonkun herkun ja haluaa juuri sen8] Nuo malvat ovat kyllä kaikki nättejä, joten ei niin haittaa jos saa väärän, mutta sitten jos keräilee niitä ja juuri se yksi puuttuu eikä ostettu sitten olekaan se, silloin varmaan harmittaa.
VastaaPoistaNimiä olen koittanut painaa mieleen ihan muita varten, itselle on jo sama mikä se pihassa kasvava on nimeltään, kunhan viihtyy paikallaan. Toisia varten on sitten niitä nimiäkin koitettava muistella, että osaavat kysellä puutarhoilta ihastuksiaan ellei satu jakopalaa riittämään. Ja toisille nimet on tärkeämpiä, he haluavat tietää mitä vievät - minulle kelpaa nimetönkin, josta tykkään:)
Antaa kaikkien kukkien kukkia, se on mun periaate nii puutarhanhoidos ku siin, mitä mieltä muut on puutarhanhoidosta.
VastaaPoistaMust on mukavint et on silmäniloo ympäri vuoden ja satoa tulee. Syksyl ei tartte kaupast hakee ku eläinten ruuat ja olvia!
(tänää toivottavasti tää netti antaa kommentoijja)