Syys ei oo sun syys...

 Valtava lintuparvi parkkerasi puutarhaamme pariksi viikoksi. Kaikki 16 pihlajaamme ja muutama (itsekylväytynyt) punaherukkapensas perattiin marjoista perusteellisesti. Joukossa oli tilhiä, rastaita, talitiaisia ja ties mitä. Keskustelua käytiin puiden latvoissa niin äänekkäästi, että tuntui kuin oltaisiin tropiikissa. Ihmetellä täytyy myös sitä, kuinka taitavia lentäjiä nuo höyhenpukuiset ovat. Kolareita ei näyttänyt tulevan, vaikka siivekkäitä singahteli puusta toiseen ilma sakeanaan.

 Tomaattisadosta tuli lopulta ihan kiitettävä, vaikkei sää sitä lajia tänä kesänä hellinytkään.

 Ompputarha ei enää näytä tuollaiselta. Kuva on viikon vanha. Sataa silti edelleen, kuten yhtä lukuunottamatta joka ikinen päivä niin kauan kuin muistan. Nyt ovat lehdet jo kellastuneet ja melkein kaikki punakanelit pudonneet maahan. Mattoteline kuvassa muistuttakoon ankeasta arkitodellisuudesta. Iloisesti kukkiva daalia puolestaan siitä, että ehkä se ensi kesäkin vielä tulee. Siitä sopii nyt kylminä talvikuukausina unelmoida.

Osa kukkasipuleista on vielä istuttamatta ja kellarissa talvetettavat daaliat, gladiolukset ja ruostekukat nostamatta talteen. Mitenkähän tuonne kylmään ja sateeseen vaan tarkenisi mennä..

Onnea ja epäonnea

 Se, että muut ehtivät ensin, ei välttämättä ole aina huono asia sen paremmin ihmiselämässä kuin puutarhassakaan. Eihän samojen asioiden tarvitse tapahtua kaikille samassa järjestyksessä ja samanlaisella aikataululla. Tärkeintä kai olisi oppia nauttimaan elämän parhaista puolista sellaisina kuin ne nyt juuri kohdalla ovat. Jos muutosta kaipaa, voi sitä kohti pyrkiä tekemällä sen, minkä pystyy ja jaksaa. Tämän hetken kauneutta ei silti kannata tuhlata tulevaisuuteen tähyilemiseen, jossitteluun, sitkutteluun ja odottamiseen.

Kanttorilan puutarhassa ilahduttaa tällä hetkellä kesäasterit, jotka pääsivät kukkimisen alkuun tosi myöhään. Joka kasvissa on eri värinen kukka. Näitä täytyy kylvää ensi keväänäkin.

 Gladioluksetkin vasta aloittelevat, eikä kirkkaan punaisia ole auennut yhtään. Tämmöisiä kummallisen hailakoita liilan- ja kermanvärisiä, sateen piiskaamia ruppanoita vaan ja nekin aivan väärässä seurassa..

Onnellisten tähtien alla ei sujunut ensimmäinen kurpitsansiementen paahtokokeilunikaan. Saattoi johtua siitä, että en huuhtelun jälkeen antanut niiden rauhassa kuivua. Muuten noudatin ohjeita tarkasti, mutta paloivat karrelle alta aikayksikön. En silti aio vielä luovuttaa. Pari talvikurpitsaa odottaa vielä kellarissa jatkojalostusta.

Aviomiehen kokkailut ovat onneksi sentään taattua laatua. Tämä paistos kehkeytyi kesäkurpitsasta, tomaateista, fetajuustosta ja omista yrteistä. Juustoa lukuun ottamatta kaikki omalta kasvimaalta.

Punainen ilonpilkahdus putkahti kukkapenkin reunaan, kun itse kylväytynyt verbena aukaisi ensimmäiset kukkansa.

Kunpa se saisi nyt hetken rauhassa punastella. Kylmiä öitähän on jo ollut paljon, mutta halla ei meidän pihaamme helposti haukkaa, kun tontti on niin suojainen ja mukavasti mäen päällä.

Ikkunantakaisviljelyä

 Muutaman päivän olen taas rötköttänyt kissanpatjana salin sohvalla, kun en vaivoiltani ole muutakaan jaksanut. Miten olenkaan iloinnut siitä, että tuo kesäkuussa valmistunut penkki tuli tehtyä (ja miten käsittämättömän rehevä se on, vaikka kasvualustana on melkein pelkkää hiekka)a.Nyt voin ihastella väriloistoa silloinkin, kun en jaksa pihalle asti.

Päivänsinejä

Ihan kokonaan ikkunantakaisviljelyyn en ole voinut jättäytyä. Kasvihuone sentään pitää päivittäin kastella. Siihen puuhaan vääntäytyessä näen joka päivä myös vanhan haravan varren, jonka ympärille päivänsinet ovat kiertyneet kukkimaan.

Daalia

 Luulin, että oranssi daalia oli viimeinen, joka nuppunsa aukaisi. Hämmästys oli suuri, kun eilen löytyi vielä tämmöinen. Senkin piti olla oranssi, mutta ihan jotain  muutahan tuo on. Minun mielestäni vieläkin parempaa.

Unikko

Myös ne viime postauksessa esittelemäni unikot paljastivat auetessaan huisin yllätyksen. Onhan niiden ulkopinnallakin erikoinen hopeinen sävy, mutta täältä sisältä se näkyy vielä selvemmin. Noista täyty ehdottomasti saada siemeniä talteen.

Mitähän tuli ostettua

 Yllättäen pääsin käymään Keskisen tavaratalon puutarhakaupassa perenna-alen loppumetreillä. Laareissa nökötteli enää muutamia taimireppanoita puoleen hintaan. Hyväkuntoisia onneksi olivat ja niinpä poimin mukaan muutaman.

Mietitytti vaan se, että missään purkeissa ei ollut nimilappuja, joten itse piti tietää, millaiset lehdet ovat hankittavassa kasvissa. Muutoin saattoi tulla ostaneeksi mitä tahansa.

Arvailen nyt hankkineeni kaksi syysvuokkoa. Aivan vieras perenna meikäläiselle ennestään. Kun kotona kuukelsin sitä netistä, järkytyin ensin kasvukorkeutta: pienestä, kiltin näköisestä lehtiruusukkeesta saattaa kasvaarojahtaa jopa metrin korkuinen perenna. Sain myös tietää, että ovat kovasti arkoja, eivätkä välttämättä selviydy kylmistä talvistamme.

Kannattaisi ehkä tarkemmin harkita ostoksiaan. Onneksi eivät maksaneet paljon.

Unikot ovat viimeinkin intoutuneet kukkimaan. Jostain syystä tällä tontilla itää unikon siemenet tosi huonosti. Olen kolmena kesänä roiskinut niitä pussikaupalla eri penkkeihin. Vain muutama siemen on itänyt. Ainuttakaan kerrottua kukkaa ei ole ilmaantunut, vaikka juuri niitä olen eniten kylvänyt. 

Nämä olen ostanut eräältä ammatikseen kasvien kanssa työskentelevältä myyjältä Huuto.netistä. Lajike on tullut myyntiin vasta tänä vuonna. Tykkään.

Ikkunasta

 Mitä sinä näet ikkunasta, josta useimmin katsot ulos? Meidän ajan ja lian harmaannuttamasta salin ikkunasta näkyy tällaista. Auringonkukka kasvoi keväällä istutetun Persiankeltaruusun juurelle ihan omatoimisesti, enkä minä sitä toki pois ryhtynyt nyhtämään.

Ruostekukka

 Ensimmäinen ruostekukka availee kukintojaan. Penkkiin istutetut ovat kasvaneet näemmä nopeammin kuin ne, jotka istutin sinkkiämpäriin.

 Zinniassa on ruuhka-aika..

Tarhasalkoruusu

Ehti tämä ihanuus sentään aueta. Vieressä nuputtelee persikan värinen. Ahneuksissani toivon, josko saisin nähdä vielä senkin auenneena ennen kuin halla haukkaa.

Halko hännässä ja sakset hukassa

Omppusadosta on tulossa komea

Pitkästä aikaa sateeton päivä. Harmi, ettei kunto ollut sellainen, että olisin kyennyt lapiohommiin. Kasvihuoneessakin olisi pitänyt (viimeinkin, näin viime tipassa) ryhtyä harvennustöihin, mutta oksasakset ovat taitavasti piiloutuneet, joten säästyin siltä urakalta toistaiseksi.

Syyslannoitteen sain sentään roiskittua ympäri pihaa. Illalla , auringon jo laskiessa lähdin vielä kierrokselle kameran kanssa ja kuvista tuli tietenkin hyvin erilaisia kuin noista miehen ottamista, joita tässä blogissa eniten näkyy.

 Kohta purettavilla "kyökin portailla" on tänäkin kesänä ruukkupuutarha, jossa kasvaa yrttejä, salaattia ja ulkoilmaan totuttelevia perennan taimia.

Noita pikkutsinnioita en kyllä enää ensi kesänä kylvä, vaikka siemeniä jäikin runsaasti. Ovathan ne mukavan värikkäitä, mutta surkean pienikukkaisia ja aivan eri mallisia kuin pussin päälle oli kuvattu.

Kasvihuoneen alta kaivettuun maahan perustamaani kukkapenkkiin jätin yhden pienen pihlajan. Sen vartta pitkin kiipeilee mustasilmäsusannaa ja liuskamiinanköynnöstä. Kovin paljon en tuota hiekkapitoista maata parannellut, joten saapa nähdä kuinka kasvit jaksavat ensi kesänä siinä kasvaa. Tänä kesänä kaikki on suorastaan rehottanut, sillä lannoitetta olen niille kyllä antanut ja kastelusta on huolehtinut taivas. Olen myös yrittänyt valita siihen hiekkaisen maan kasveja, mutta tulevat kesät vasta näyttävät selviävätkö ne siinä.

Niillä on oma tahto

Nuit d'ete'

 Tummat daaliat ovat tänä vuonna avautuneet ensimmäisenä..ihan välittämättä siitä, että laitoin pari muuta daaliaa huomattavasti aikeisemmin esikasvatukseen.

 Lilja kuin karamelli.

Ranskantulikukka

 Ranskantulikukat kylvin taimikasvatukseen tosi myöhään (huhtikuun lopulla). Silti ne pukkaavat kukkaa. Olen luullut, että kaksivuotisina ne kasvattaisivat ensimmäisenä vuonna vain lehtiruusukkeet, mutta ei se näköjään niin mene.

Vanilja samettikukka

 Vaniljat samettikukat tekevät valtavan kokoisia, pallomaisia kukkia. Ne olisi kannattanut kylvää aiemmin tai ainakin hoitaa taimina paremmin. Vauhtiin päästyään niistä kasvoi komeita.

Ripsialpi

Nyt, kun Kanttorilan puutarha on vielä perustamisvaiheessa, olen kovasti miettinyt, miten saisin kukinnan jatkumaan varhaisesta keväästä pakkasten tuloon saakka. Monen kasvin kohdalla suunnitelmat ovat menneet mykkyrälle, kun niillä näyttää olevan oma tahto. Siemenpusseissa ilmoitetut kukinta-ajatkaan eivät aina pidä paikkaansa.

Keltasauramo

Tämä keltainen ryökäle puolestaan ilmaantui keskelle hyvin suunniteltua valkoisille ja vaaleanpunaisille kasveille pyhitettyä penkkiä. Onneksi se taitaa olla kaksivuotinen. Pitää vaan muistaa nyhtää se pois ennen kuin siemenet kypsyvät.

Vielä riittää ihmettelemistä

 Liljat eivät, ainakaan toistaiseksi, ole meikäläisen juttu. Jos olisin kukka, en varmasti ainakaan olisi tarhasarjalilja. Ne ovat niin täydellisen elegantteja, ylettömän siistejä, melkein muovisia.

Viimeksi tänä aamuna kävin hypistelemässä tätä blondia, jonka nimeä en tiedä, koska se päätyi meille sekalaisessa tarjouspussissa. Tunnustelin sen jäykkää vartta ja harmittelin sitä, että ensimmäiset auenneet kukat näyttivät katselevan varpaitaan. Aivan liian jäykkäryhtinen, pyntätty ja pidättyväinen tyyppi minun makuuni.

Sitten näin nämä kuvat, jotka Aviomies oli käynyt konttailemassa liljapuskan alta ja mielipiteeni muuttui kertaheitolla. Ainakin tuo nimenomainen yksilö näyttää suorastaan mystiseltä, eteeriseltä kaunottarelta. Ettei vain olisi madonnanlilja? Niitäkin muistaakseni siinä pussissa oli.

Ensimmäinen keltakaunokki on puhjennut kukkaan ahneiden ötököiden tuhotöistä huolimatta. Siskoni noita siemenestä kasvatteli viime keväänä ja onnekseni minäkin sain taimia.Tykkään näistä kovasti.

 Vaan mikä kumma onkaan tämä? Viime vuonna mietin samaa ja löysinkin nimen jostain, mutta nyt se on taas hukassa

 Ystäväni Aila toi keväällä tullessaan leijonankitoja. Varsin vekkuleita värisävyjä näistä löytyy. Hauskoja, perinteisiä kesäkukkia.

Silmät ymmyrkäisenä katselin tänään tätä mustaa nuppua punaisten törmäkukkien keskellä, kunnes muistin, että ihan tositarkoituksellahan minä kolme koreantörmäkukkaani istutin noiden monivuotisten sekaan keväällä. Odotan innolla, miltä se näyttää, kun kokonaan aukeaa. Toistaiseksi musta väri näyttää ihan oikeasti mustalta ja siitähän meikäläisen synkkä sielu tykkää ;)

Sekaista ja sekalaista

 Pronssilätänkön laidalla alkaa olla ruuhkaa. Kahden maalatun sementtisammakon lisäksi sinne änkesi myös laiskana lötköttelevä valurautasammakko.

 Omenapuun alla, vihreiden lehvien varjossa kasvaa ruukullinen vaaleakukkaisia kelloköynnöksiä, jotka jo taimivaiheessa kietoutuivat niin tiukasti toisiinsa, etten raaskinut ryhtyä niitä erilleen riipimään. Eilen hämmästyin kovasti, kun näin, että nuppuja oli paljon ja yksi kukkakin oli jo auennut.

Kahtena aiempana vuonna olen myös yrittänyt kelloköynnöksiä kasvatella, ruukussa, kuten nytkin. Toissavuonna ilmaantui yksi ainoa nuppu, joka ei ehtinyt ennen lumen tuloa aueta. Viime vuonna ei tullut sitäkään.

Kovasti ihmettelen tämmöistä, sillä kaksi edellistä kesää ovat olleet lämpimiä ja kelloköynnös on tietääkseni kotoisin Meksikosta. Aiempina vuosina olen vieläpä kylvänyt siemenet paria viikkoa aiemmin. Ruukut yksittäisille taimille ovat tosin olleet pienempiä. Tutkimattomat ovat kelloköynnöksen aivoitukset.

 Niin myös venäläisten siemenkauppiaiden, sillä tämä zinnia ei kyllä muistuta alkuunkaan sen siemenpussin kuvaa, jonka venäjänkielisin tekstein ostin..

Tuoksuherneitä olen kasvatellut porraspäässä, ruukussa, jo useana vuonna. Aina eri värisiä. Tämänvuotisiin olen oikein tyytyväinen. Venäläisiä nämäkin.

Pinkkiä..vai aniliinia

Oppineittenkukkka

 Pinkkiä..vai aniliiniako tuo lienee. Sitä joka tapauksessa tällä hetkellä piisaa sekä päävärinä että somisteena. Mikäs siinä. Mukava väri puutarhassa. Ei ainakaan sulaudu liiaksi taustaan.

Harjaneilikka

Mikälie neilikka

Palleroneilikka eli Pispalan Neito

Ketoneilikka Arctic Fire

Sateesta huolimatta

 Sateesta huolimatta puutarhassa kukkii. Tarhakeijunkukan vaaleat kukat ovat pienet, mutta kauniit.

 Tähtiputkista tykkään kovasti. Nämä värikkäämmät miellyttävät enemmän kuin jossain aiemmassa postauksessa esittelemäni valkoinen.

 Sormustinkukkia putkahti penkistä tänä vuonna kolmea väriä. Tavallisen aniliinin lisäksi kahta eri valkoista. Tämä alempi on mielestäni tumman liiloine pilkkuineen hurmaava.

 Kesäkullerot poseerasivat sievästi suorassa rintamassa.

 Tsinnioita en ole ennen kasvattanut. Niistä tuli vallan omituisia, ei lainkaan sellaisia kuin siemenpussin kuvassa, kovin pienikukkaisia, mutta hurjan voimakkaan värisiä. Tuota alempaa katselin kauan ja yritin miettiä miksi tuota väriä pitäisi sanoa, jos sitä jollekin yrittäisi kuvata.

Eilen pääsin Keskisen puutarhakauppaan ja tänään Tokmannin puutarhaosaston alennusmyyntiin. Mukaan tarttui kaikenmoista tarpeellista ja tietysti tarpeetontakin. 

Yhtä hauskaa uutta projektiakin ryhdyimme Aviomiehen kanssa puutarhaan kehittelemään. Näytän sitten, kunhan saamme jotain aikaan.

Nyt on mieli yhtä maassa kuin sateen pieksämät pionin kukat, sillä äitini on hyvin huonossa kunnossa ja joutui tänään sairaalaan. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä samalta kuin sääennuste näille seuduille. Auringon pilkahdustakaan ei luvata koko viikolle.