Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutsumattoma vieraita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutsumattoma vieraita. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Pöhkö penkki ja erimielisyyttä eläinkunnan kanssa

Pihan alkuperäinen perennapenkki näyttää tällä hetkellä pöhköltä, kun siinä kukkii vain valkoisia kukkia. Eikä minun oikeastaan ollut tarkoitus tuota kuvaa tähän edes laittaa, mutta kun kuvankäsittelyohjelma meni epäkuntoon, enkä saa kamerasta uusia kuvia koneelle..

Muutenkin päivä on ollut keljuja yllätyksiä täynnä. Myös eläinkunnan kanssa on ollut yhteenottoja aamusta asti.

Ensin, kuuden maissa, kun vein koiria ulkotarhaan, astuin vahingossa liian lähelle jotain ruokailevaa hyönteistä. Ampiaiselta se näytti ja ennen kaikkea tuntui. Nilkassa on nyt kipeä, kutiseva, punainen patti.

Ennen kahdeksaa heräsin kummaan kolinaan, joka kuulosti siltä kuin joku olisi kävellyt puukengillä peltikatolla. Kun menin olohuoneeseen etsimään syyllistä, kaikki viisi kissaa istuivat takan ympärillä silmät ymmyrkäisinä sen näköisinä, että tuolta se kuuluu, tee jotain.

Naakka tai varishan se siellä puukenkätanssia harrasti meidän piipun hatulla niin, että pelti kolisi. Yleensä olen kiltti linnuille. Vien niille ruokaa ja annan pesiäkin tyhjässä savupiipussa. Nyt kyrsi varhainen herätys huonosti nukutun yön jälkeen sen verran, että tuikkasin takkaan pienen tulen ja johan loppui tanssahtelu.

Äsken sitten bongasin keittiön lattialta suurimman hämähäkin, jonka koskaan olen terraarion ulkopuolella nähnyt. Se oli ainakin neljä senttiä pitkä, paksujalkainen, harmaanruskea ja ilmeisen älykäs otus, koska tajusi livahtaa piiloon heti, kun ryhdyin kaivamaan imuria kaapista.

En minä yleensä tuommoisia otuksia kovasti säiky, enkä pahoin pitele, mutta tämä näytti sen sorttiselta, että saattaa vaikka pistellä pienimmän kissan välipalaksi, joten jos ei se suosiolla tästä huushollista muualle hankkiudu, minä kyllä toimitan sen autuaammille metsästysmaille, jos kiinni saan. Että semmosta

torstai 23. kesäkuuta 2011

Pihalla pörisee

Kanttorilan pihalla on paljon vanhoja puita. Aamulla jo huomasin, että yhteen niistä oltiin muuttamassa. Päivän mittaan kuhina ja pörinä pihlajan rungossa olevan kolon ympärillä vain kiihtyi.

Yksi asia, josta puolisossani pidän tavattomasti, on hänen lempeytensä kaikkea elollista kohtaan. Nytkin hän oli valmis näkemään melkoisesti vaivaa saadakseen mehiläisille paremman kodin. Hän kävi naapurista ottamassa selvää, kuka täällä lähistöllä harrastaa mehiläisten hoitoa, otti yhteyttä sinne ja pian pyrähti pihaan asianmukaisesti varustautunut naisihminen, joka lupasi yrittää houkutella parven pesälaatikkoon.

Sää näyttää parhaillaan muuttuvan sateiseksi, joten ainakaan lennolle mehiläiset eivät nyt haikaile. Muut reiät on tukittu. Vain pesälaatikkoon siivekkäillä on pääsy. Saapa nähdä suostuvatko ne laatikkoeläjiksi...

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Linnunpoikia ja puutarha-apulaisia

Tänä aamuna koirien häkissä odoti siivekäs yllätys. Onneksi hoksasin pienen naakanpojan, ennenkuin ehdin päästää sen seuraksi ensimmäistäkään koiraa.

Pikkuinen ei osannut vielä lentää, mutta oli jotenkiin onnistunut hankkiutumaan koirien tiheäverkkoiseen, korkeaseinäiseen aitaukseen, eikä päässyt pois. Emo huuteli hätääntyneenä läheisessä kuusikossa, kun nostin höyhenmytyn käteeni ja kannoin ruusupuskan juurelle.

Maailma on vaarallinen paikka pienille linnuille ja pienille kissoillekin. Siksi meillä kaikki viisi kissat ovat sisäkissoja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meidän pihallamme pitkähäntiä, viiksiniekkoja piisaisi.

Rajanaapureilla on vähintään kuusi kissaa ja uusia pentuja syntyy joka vuosi (!) Minun on vaikea ymmärtää semmoista jälkijättöistä lemmikinpitoa, että otukset saavat lisääntyä holtittomasti, päätyä maholliseasti huonoihin oloihin tai pahimmassa tapauksessa tapetuksi ja aiheuttaa vahinkoa luonnolle ja naapureille..

No, söpöjä ne pikku puutarha-apulaiset kyllä ovat - silloin, kun eivät hätyyttele lintuja tai kaiva kasvimaahani kakkakuoppia...