En varmasti ole ainoa, jonka lempikukat ovat sellaisia, joihin liittyy jo lapsuudesta saakka lämpimiä muistoja. Kurjenkellot ovat minulle sellaisia. Niitä kasvoi siellä täällä sammaleisessa nurmikossa eräällä huvilalla, jonne toisinaan pääsin naapurin sedän ja tädin kanssa. Ilo oli ylimmillään, kun huomasin, että Kanttorilan pihalla kasvaa niitä sekä sinisinä että valkoisina, perennapenkissä että ihan villiintyneenä syreenipensaiden juurella.
Talon eteläpäädyssä yhden kasvin kukat ovat omituisen muotoisia, epätavallisen laakeita, eivätkä tuollaisia selkeästi kellomaisia kuin nuo alemmat valkoiset.
Paljon muutakin valkoista on kukassa tällä hetkellä. Myös härkäpavut, eikä niissä ainakaan vielä näy kirvoja, vaikka kaikenmoiset taudit ja ötökät kiusaavatkin kasvejani tänä kesänä erityisen ahkerasti.
Omenapuun olla vilvoittelee (ihan omasta halustaan) puutarhani kaunein kukka, eli Seitakoira. Muut kaksi viihtyvät aitauksessa. Nyt pitääkin mennä hakemaan ne sisälle, koska ensimmäiset pisarat jo tipahtelevat. Taas sataa, mutta ainakaan helposti kuivuva kasvimaani ei valita.
En varmasti ole ainoa, jonka lempikukat ovat sellaisia, joihin liittyy jo lapsuudesta saakka lämpimiä muistoja. Kurjenkellot ovat minulle sellaisia. Niitä kasvoi siellä täällä sammaleisessa nurmikossa eräällä huvilalla, jonne toisinaan pääsin naapurin sedän ja tädin kanssa. Ilo oli ylimmillään, kun huomasin, että Kanttorilan pihalla kasvaa niitä sekä sinisinä että valkoisina, perennapenkissä että ihan villiintyneenä syreenipensaiden juurella.
Talon eteläpäädyssä yhden kasvin kukat ovat omituisen muotoisia, epätavallisen laakeita, eivätkä tuollaisia selkeästi kellomaisia kuin nuo alemmat valkoiset.
Paljon muutakin valkoista on kukassa tällä hetkellä. Myös härkäpavut, eikä niissä ainakaan vielä näy kirvoja, vaikka kaikenmoiset taudit ja ötökät kiusaavatkin kasvejani tänä kesänä erityisen ahkerasti.
Omenapuun olla vilvoittelee (ihan omasta halustaan) puutarhani kaunein kukka, eli Seitakoira. Muut kaksi viihtyvät aitauksessa. Nyt pitääkin mennä hakemaan ne sisälle, koska ensimmäiset pisarat jo tipahtelevat. Taas sataa, mutta ainakaan helposti kuivuva kasvimaani ei valita.
Osaatko sanoa, mikä voisi olla kurjenkellon näköinen puutarhan kellokukka, jossa kukkasia on yhtenä ryppäänä tukevan varren päässä ja ehkä pitkin varttakin (?), lehdet isommat ja leveämmät kuin näillä luonnon kellokkailla? Olemme sitä ihmetelleet jo kahtena kesänä mummulan pihassa, mutta kukaan ei keksi oikeaa vastausta.
VastaaPoistaMaariankellon varsi on minun mielestäni tukeva ja lehdet leveämmät kuin kurjenkellolla.Ukonkellon sinä varmasti tunnistatkin, eikä se kai se ole? Minkähän väriset kukat siinä on? Voisi tietysti olla myös maitokello..Kumpaakaan minulla ei ole tällä hetkellä kukassa, mutta laitan kuvan jos/kun aukeavat :)
VastaaPoista