Operaatio kasvihuone vol.1: ei mahdu hanskaan

Eilen se kauan kaivattu kasvihuone (ihme ja kumma) ilmaantui. Transpointin auto kaasutteli pitkään kadun varressa ja puolisoni kävi kysymässä kuskilta, onko jotain hukassa. Olihan hänellä. Huuli pyöreänä siinä hämmästeltiin lastauslistaa, kunnes kuljettaja hoksasi jättäneensä vahingossa pakettimme edelliseen purkupaikkaan, nimittäin paikalliselle terveyskeskukselle. Onneksi eivät olleet siellä ehtineet purkaa härpäkettä pakkauksistaan.

Kun kapistus viimein tuotiin oikeaan pihaan, minä olisin ollut valmis riipimään sen pahveistaan, levittämään rikkaruohokankaan hiekkaiselle nurmelle ja tökkäämään sokkelin ankkuripiikit maahan saman tien. Lattiaksi eilen hankittuja sementtilaattoja ja kasvualustaksi mullalla täytettyjä muoviastioita, mutta ei..

Mieheen iski yksi hänen (onneksi harvoin ilmaantuvista), hieman kiusallisista, tarmonpuuskistaan ja hän ilmoitti, että nyt tehdään pohjatyöt kunnolla.

Puolisoni kyseessä ollen tekeminen ei suinkaan tarkoita konkreettista kottikärryihin tarttumista, vaan homman delegoimista jollekin asiantuntijalle. Ei mennyt kuin pari tuntia, niin pihassamme riehui pienikokoinen kaivinkone, joka järjesti tantereelle ihan siistin ja soman kuopan, mutta kauhistuttavan kasan maata, joka mitä ilmeisimmin MINUN pitäisi nyt siitä järjestää jonnekin. Muuten sille käy samoin kuin tuossa yläkuvassa näkyvälle rännille, joka romahti talon nurkalta maahan jo kolme kuukautta sitten ja pysyy pötköllään varmasti maailman tappiin saakka, mikäli se miehestäni riippuu...tai tuolle eilen paloiksi pätkitylle koivulle, joka ehti maata kaadettuna vähintään puoli vuotta, kun miehen moottorisaha oli tylsä ja jatkojohto meni poikki ja oli muuten vain kiiruita ja liian huonot kelit....

(Tätä ei pidä ymmärtää niin, että olisin tässä nyt miestäni maan putuun parjaamassa. Hyvä mies hän on. Monin tavoin lahjakas, kiltti, viisas ja viehättävä, mutta melkoisen boheemi ja epäkäytännöllinen. Kaikkea ei kai voi samassa paketissa saada. Eipä hänellä ole täydellistä vaimoakaan..)

Pelkkä kuoppa ei nyt vaan vielä riitä. Tarvitaan sinne pohjalle mursketta ja sen päälle hiekkaa. Jonkun pitäisi jaksaa kantaa ja latoa paikoilleen nuo laatat ja tosiaan hävittää jonnekin tuo maa-aines, jota tuli kymmenen neliön montusta yllättävän paljon.

Minähän olen niin huonokuntoinen ja kipeä, etten kaikkina päivinä jaksa kunnolla edes kävellä. Siksi en suunnitellutkaan tälle kesälle muuta projektia kuin sen kuukausi sitten pihaan kipatun multakuorman kärräämistä paikoilleen.

Nyt hirvittää, ettei tuo kasvihuoneprojekti valmistu koskaan. Melkein jo kaduttaa, että tuli sellainen tilattua. Minä sitten INHOAN hommia, jotka eivät mahdu omaan hanskaan. Varsinkaan puuskaisella tuulella käyvien taiteilijamiesten varaan kun ei paljon kannata laskea. Homma kun voi lopahtaa kesken milloin tahansa ja mitäs noille montuille sitten tehdään. Huokaus.