Lankeemuksia ja pinnanvenytystä

Siellä ne tomaatit nyt syreenipuskan katveessa värjöttelevät (vähintään saman verran törppöjä nököttää kurkkujen seurana sementtiportailla). Ei saanut Millan kasvihuonetta pystyyn tänä keväänä. Hyvä, jos edes ennen lumien tuloa. Murskemiehestä ei sitten kuulunut mitään, vaikka lupasi tulla ja oma mies lähtee nyt pitkälle työmatkalle.

Vielä kymmenen vuotta sitten tämmöinen vetkuttelu ja vastoinkäyminen olisi saanut käämini kärähtämään kirkkaalla liekillä. Enää ei. Lieneekö viisastumista vai voimien vähentymistä, mutta en jaksa enää hermostua asiasta, jolle en mitään mahda. Tomaattejahan ne vaan ovat ja kesiä tulee uusia ja jos ei tule, niin mitäs sitten..

Tuota ruskoliljapuskaakin katselen tänä kesänä jo ihan armollisella mielellä. Viime kesänä se ärsytti minua kovasti. Räikeän värisiä kukkasia koko talon seinusta täynnä ja kun ne ovat kukkineet, penkkiin ei jää kuin tyhjät rontot.

Ihan kaunis kasvihan se on ja sopii 150 vuotta vanhaan puutarhaan. Olen tänä kesänä varovasti supistanut sen kasvualaa ja lisännyt penkkiin muitakin kasveja, mutta koko puskan poistamista en enää suunnittele.

Se lankeemus, johon otsikko viittaa tapahtui eilen Tokmannin puutarhamyymälässä. Surkean näköisiä perennantaimia oli kaupan pilkkahintaan ja kaikenlaistahan sieltä sitten mukaan lähti.

Jos pinna onkin pidentynyt, niin eipä meikäläisen itsehillintää voi vieläkään kovin rautaiseksi kehua. Käyköhän muille puutarhahöpsöille usein tällä tavoin, että puutarhaosastolta kotiin lähtee kassikaupalla tarjoustaimia ja vasta kotipihalla iskee pieni ahdistus siitä, että niille pitäisi jostain kunnollinen kasvupaikkakin löytää..