Kukkajumppaa ja rento akka

Eilen, myöhään illalla, sain valmiiksi tällä erää viimeisen perennapenkin. Se oli kahdeksas viime kesän alusta lähtien.

Ahkera jumppaaminen kottikärryjen, taimien, lannoitesäkkien ja istutuslapion kera vaatii veronsa. Viime yönä en kipujen vuoksi nukkunut juuri lainkaan ja särkylääkekiintiö alkaa olla täysi. Vatsa kääntyy linkousohjelmalle ja sisuskalut alkavat vuotaa verta, jos vielä tänäänkin douppaan itseni kemiallisilla avitteilla toimintakuntoon.

Onneksi helle on niin hirmuinen, ettei siellä, ainakaan näin päivällä, jaksaisi ahkeroida muutenkaan. Ehkä nyt on sopiva päivä ottaa rennosti ja nauttia kesästä.

Tuota liilansinistä kukkaa olen pitänyt saksankurjenmiekkana (tunnistaako joku lukijoista?) Kurjenmiekkoja en tunne lainkaan, enkä ole niistä aiemmin pitänytkään, mutta sain tuon Ailaystävältä ja alan ymmärtää sen viehätyksen.
Rentoakankaaliin sen sijaan tykästyin heti, kun sellaisen viime syksynä löysin. Jo pelkästään punertavat lehdet ovat kivan näköisiä. Iloisesti yllätti myös kukinnan intensiivinen sinisyys, kun sen tänä kesänä ensimmäistä kertaa "ihan livenä" pääsin näkemään.

EDIT: oho, tulipas pimeitä unikoita, kun kuvat otettiin myöhään illalla...