Sekaista ja sekalaista

 Pronssilätänkön laidalla alkaa olla ruuhkaa. Kahden maalatun sementtisammakon lisäksi sinne änkesi myös laiskana lötköttelevä valurautasammakko.

 Omenapuun alla, vihreiden lehvien varjossa kasvaa ruukullinen vaaleakukkaisia kelloköynnöksiä, jotka jo taimivaiheessa kietoutuivat niin tiukasti toisiinsa, etten raaskinut ryhtyä niitä erilleen riipimään. Eilen hämmästyin kovasti, kun näin, että nuppuja oli paljon ja yksi kukkakin oli jo auennut.

Kahtena aiempana vuonna olen myös yrittänyt kelloköynnöksiä kasvatella, ruukussa, kuten nytkin. Toissavuonna ilmaantui yksi ainoa nuppu, joka ei ehtinyt ennen lumen tuloa aueta. Viime vuonna ei tullut sitäkään.

Kovasti ihmettelen tämmöistä, sillä kaksi edellistä kesää ovat olleet lämpimiä ja kelloköynnös on tietääkseni kotoisin Meksikosta. Aiempina vuosina olen vieläpä kylvänyt siemenet paria viikkoa aiemmin. Ruukut yksittäisille taimille ovat tosin olleet pienempiä. Tutkimattomat ovat kelloköynnöksen aivoitukset.

 Niin myös venäläisten siemenkauppiaiden, sillä tämä zinnia ei kyllä muistuta alkuunkaan sen siemenpussin kuvaa, jonka venäjänkielisin tekstein ostin..

Tuoksuherneitä olen kasvatellut porraspäässä, ruukussa, jo useana vuonna. Aina eri värisiä. Tämänvuotisiin olen oikein tyytyväinen. Venäläisiä nämäkin.