 |
| Ritarinkannus |
Jossain vaiheessa kesää meikäläiseen iskee yleensä kyllääntyminen ja tappiomieliala. Tavallisimmin se pukkaa päälle muutaman päivän sadejakson jälkeen, kun rikkaruohot ovat veden tulosta innostuneena roihahtaneet kasvuun ja puutarhuri itse on kosteuden riehaannuttamine fibromyalgiakipuineen kipeä ja jäykkä kuin haravan varsi.
Tänä vuonna sitä fiilistä ei jostain syystä ole vielä tullut. Olisikohan syynä se, että kesää joutui odottelemaan niin pitkään. Vieläkin tuntuu, että eihän tämä nyt vielä voi olla lopun alkua, kun vasta päästiin vauhtiin.
Tänään pitäisi istuttaa pari Last Tango -ruusupensasta....kunhan keksin, mistä löydän voimat kuopan kaivuuseen. Terttuseljallekin pitäisi etsiä paikka. Pelastin sen viisitoista senttiä pitkänä taimena, keväällä, vanhempien uuden kodin rutikuivasta kivikkopenkistä. Nyt se on puolimetrinen pensas ja kun eilen näin vanhempien naapurissa, kuinka kaunis se on marjaterttuineen, tuli kiire etsiä sille tontilta oikein edustava paikka. Sitten kasvaa meidänkin pihalla ihka oikea paskamarja.
Paskamarja on oikein kaunis pensas, kyllä sellainen minullekin kelpaisi, jos vain jonnekin mahtuisi :) Minäkin odottelen innokkaana lähtökuopissa, koska nykyiset perennat lopettavat kukintansa, että pääsen siirtelemään niitä paikasta toiseen ja ostelemaan uusia. Mahtavatkohan syksyn taimikuvastot pian ilmestyä?
VastaaPoistaHih, tuota nimitystä en ole kuullutkaan ennen..löytyy muuten oman tontinkin rajalta ja en ole istuttanut..olisko ne paskalinnut levittäneet tuon paskamarjan :D
VastaaPoistaHassua, meilläkin tuota kutsutaan paskamarjaksi.
VastaaPoistaSun lähettämät taimet on jo aikalailla hyvin toipuneet. Kauniita kattella.
Samanlaisia ritarinkannuksia minullakin kuin sinun kuvassasi. Seljapensaita suosin minäkin. Niitä kasvaa tontin reunoilla ihan hyvin. Ne ovat nopeita kasvamaan ja marjoineen kauniita. Sitten kun on aika karsia, niitä voi surutta ja murheetta pistää poikki. Kasvavat uudet sitten kun tarvitaan.
VastaaPoista