Elämässä ei todellakaan jokainen saa sitä mitä tilaa. Väittäköön yltiöpositiivisuuden airuet mitä lystäävät. Ei saa ihmisparka sitä mitä tilaa myöskään taimistolla tai nettikaupassa, säästä puhumattakaan.
Tuohon ylimpään yllätyksen olen silti tyytyväinen. Luulin kylväneeni valkoista narsissitupakkaa, mutta punaisia koristetupakoita niistä siemenistä tuli. Huomattavasti miellyttävämpi ylläri kuin se, ettei Blomqvistin taimistolta kerrottuna kurjenkellona ostamani kasvi teekään kerrottuja kukkia vaan ihan tavallisia sinisiä. Eikä virolaisesta siemenkaupasta tilaamissani siemenpusseissa ollut kuin muutama siemen kussakin ja nekin itivät huonosti. Plääh.
Nyt, kun viimein sain hankituksi kaksi suurta vesitynnyriä, näyttää siltä, ettei niitä tarvitakaan. Kaksi kahdensadan litran saavia on jo täynnä vettä ja taivaalta ryöpsähtää vähän väliä lisää.
Nyt, kun viimein sain hankituksi kaksi suurta vesitynnyriä, näyttää siltä, ettei niitä tarvitakaan. Kaksi kahdensadan litran saavia on jo täynnä vettä ja taivaalta ryöpsähtää vähän väliä lisää.
Luultavasti yksi onnellisen elämän avaintaidoista (ainakin minun kohdallani. Me ihmisethän olemme niin yksilöllisiä, että yleistyksiä on syytä välttää) on se, ettei kannata odottaa juuri mitään: ei aurinkoista kesää, ei sitä, että se, mikä on onnistunut aiempina vuosina, onnistuu nytkin. Ei edes sitä, että ihmiset pitävät sen, minkä lupaavat.
Kun ei odota, ei pety, eikä pettymyksen käsittelyyn kulu energiaa. Jos taas saa jotain hyvää, mitä ei osannut odottaa, voi vain vilpittömästi iloita ja ammentaa siitä energiaa...
Toisinkin voi tietysti elää, mutta luulen, että tämä sopisi minulle.
Uusissa led- lyhdyissäni on kuva, jota luulin ensin hyttyseksi ja ihmettelin, pitääkö niitä nyt lyhdyn lasiinkin laittaa. Inisee niitä riittävästi ilmassakin..., mutta sudenkorentojahan nuo ovat, kun hoksasin tarkemmin katsoa. Sellaistakin voi tietysti sattua, että asiat osoittautuvat aivan muuksi kuin ensisilmäyksellä näyttävät. Pitää vain rauhoittua, antaa tunnekuohun laantua ja arvioida asia uudelleen.
Tykkään kissoista ja muista pörröturkeista ihan tavattomasti. Asuuhan meillä sisällä talossa peräti viisi kissaa ja kolme koiraa. Pihamaalla mellastaakin sitten naapurin kissat. Se olisi muuten ihan ok, mutta kun ne ryökäleet tappavat pikkulintuja. Tässä yksi villin näköinen peto päättäväisesti askeltamassa kohti lintulautaa. Ei piitannut vähääkään motkotuksestani ja kehotuksista kömpiä takaisin omalle pihalleen.
Juu, minäkin havahduin tänä kesänä tajuamaan tuon, ettei aiemmin onnistuneet jutut välttämättä joka suvi sujukaan. Täytynee ottaa asiat sellaisina kuin tulevat. Hienoisia pettymyksiä on lievittänyt sinulta kuulemani viisaus, että joka kesä kuitenkin jostain kasvusta pääsee iloitsemaan, vaikkei kaikki kukoistaisikaan.
VastaaPoistaNuolle tynnyreille tulee varmaan jossain vaiheessa jotain käyttöä.
Vaan onpa totisesti hurjan näköinen petomörkö naapurissa (tai olisikin naapurissa, mutta kun riivattu tunkee toisten tonteille!)
Olisi tosiaan hyvä osata iloita siitä, mikä onnistuu, mutta minä ainakin tuppaan tulemaan ahneeksi. Tänä vuonna, esimerkiksi, kiukuttaa ihan vietävästi, kun herneet eivät itäneet. Tuntuu, ettei millään jaksaisi odottaa ensi kesään uutta yritystä.
PoistaOlen viime vuosina miettinyt samaa. Luopuminen haaveista ja odotuksista on kohentanut elämänlaatua huomattavasti. Saattaa kuulostaa kyyniseltä, mutta ei ole sitä. On ihana olla tyytyväinen. Kun tyytyy vähään, on usein tyytyväinen. Jos saa enemmän, onkin sitten jo ratkionnellinen. Mikä sen parempaa elämää olisi :)
VastaaPoistaTaimikaupasta ei tosiaan aina saa mitä tilaa. Samanlaisissa siemenpusseissa voi olla ihan eri tavaraa. Toisaalta, se yksi pieni punainen ylläritulppaani krookusten joukossa oli keväällä aika kaunis. Niitä voisi koettaa löytää jostakin.
Minäkin olen jo pitkään ihmetellyt sitä "usko unelmiisi, tavoittele taivaita" -höpötystä, jota erityisesti amerikkalaisessa viihteessä markkinoidaan. Se helposti yllyttää eräänlaiseen sitku-elämään. "Sitten olen onnellinen, kun saan velat maksettua/löydän ihanan seurustelukumppanin/saan lapsen/työpaikan/lottovoiton tai ties mitä. Pahimmassa tapauksessa koko elämä valuu ohi sillä aikaa kun ihminen toivoo, odottaa ja unelmoi.
PoistaEi saa, ei saa. Minäkin petyin viime kesänä, kun olin tilannut päivähatun siemeniä, joista piti tulla "double deggereitä". No joo, ei tullut. Tuli aivan tavallisia. Toisaalta olin iloinen siitä, että idätys ja kasvatus oli onnistunut. Puutarhurit taitavat yleensäkin olla kohtaloonsa tyytyväisiä. Välillä paistaa, välillä sataa ja molempia tarvitaan :)
VastaaPoistaSyystäkin keljuttaa, jos on nähnyt vaivaa ja tunnollisesti hoidellut kasvejaan, eikä tulos vastaa alkuunkaan sitä, mitä lupailtiin.
PoistaVarmaa tosiaan lienee vain epävarmuus, mutta kyllä sen ajatuksen kanssa pystyy elämään ilman kyynistymistä. Asiat on otettava niin kuin ne on, yksi kerrallaan.
VastaaPoistaVaikka kyllä mun täytyy sanoa, että taimisto- ja siemenpettymykset ovat ärtymyksen paikka... ainakin hetkeksi. Että kun on vuoden odottanut vaaleanpunaista alppikärhöä ja sitten nupusta aukeaa ihan se perussininen, niin ei siitä kukinnosta tai onnistuneesta talvehtimisesta ihan samalla seisomalla osaa nauttia. Mutta laitetaan uusi kärhö siihen viereen joka syksy niin kauan, että joskus tärppää :)
Nou hätä niin kauan kuin siinä vieressä tilaa riittää, mutta kun mitään ei raaski heittää pois ja se "väärä" kasvi vie mahdollisesti ainoan sopivan kasvupaikan...Siksi kai puutarhaihmisellä olisi hyvä olla laaja samaan suuntaan vinksahtanut ystäväjoukko. Sillä tavoin sille virheostollekin saattaisi löytyä uusi, hyvä, koti ;)
PoistaTäytyyhän sitä elämässä yllätyksiä ollakin, mitä tästä muuten tulisi? Tylsäksi kävisi. ;) Ja noita vesikeppuja tosiaan ei tänä kesänä - vielä ainakaan - ole tarvittu, mutta on tätä kesää vielä jäljellä...
VastaaPoistaKasveista ei saisi kiittää, mutta ilmoittelen nyt kuitenkin, että tulivat ehjinä ja hengissä perille! =D Sain ne maahankin jo, ja toivon, että hetken pysyisi liian helteiset kelit poissa, että ehtisivät juurtua kunnolla. Upeaa!