Akilleija 'Nora Barlow'Uuteen perennapenkkiin kukkia istutellessa olen tuumaillut sitä, miten erilainen sekä ihmisillä että kasveilla onkaan tilan tarve, tuen tarve ja henkilökohtainen reviiri.
Joidenkin mielestä läheisyys lämmittää ja tuo turvallisuutta. Monet perennatkin saavat tukea toisistaan. On myös niitä, jotka tarvitsevat paljon tilaa ympärilleen, jotta voivat kasvaa täyteen kukoistukseensa.
Jotkut ovat hienotunteisia ja ottavat tilaa hillitysti. Joillakin näyttää olevan suunnaton tarve valloittaa, levitä ja rönsyillä. Tahallaan tai tahattomasti sellaiset kasvit ja ihmiset joskus tukahduttavat toisia, kuluttavat maaperän ravinteet ja veden (ihmisyhteisössä muunlaiset resurssit).
Jotkut takertuvat toisiin kuin elämänlanka, hiirenvirna tai muut kiusalliset köynnökset ja kuristavat tukensa tahmeilla kärhillään näännyksiin. Eräät ovat muita päätään pitempiä ja varjostavat ympäristönsä. Koolleen ei kukkakaan paljon mahda. Siksi olisikin hyvä löytää jokaiselle sopiva kasvupaikka. Nauhusten varjossa on orvokin hankala kukkia, mutta keltakurjenmiekan kaverina nauhus ei näytä jättiläiseltä lainkaan. Sopivassa seurassa kunkin vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa ja yhteiseksi iloksi.
Silloin, kun läheisyys ja kumppanuus on mieluista kaikille osapuolille, on naapuruus parhaimmillaan. Valitettavasti sen paremmin me ihmiset kuin kasvitkaan emme aina saa itse työtovereitamme, naapureitamme, emmekä tuttaviammekaan valita. Silloin on parasta vain opetella joustamaan ja sopeutumaan. Ellei se onnistu, niin kukkiin verrattuna me ihmiset olemme ainakin siinä suhteessa onnekkaita, että paikan vaihtaminen käy yleensä omin voimin..
Joidenkin mielestä läheisyys lämmittää ja tuo turvallisuutta. Monet perennatkin saavat tukea toisistaan. On myös niitä, jotka tarvitsevat paljon tilaa ympärilleen, jotta voivat kasvaa täyteen kukoistukseensa.
Jotkut ovat hienotunteisia ja ottavat tilaa hillitysti. Joillakin näyttää olevan suunnaton tarve valloittaa, levitä ja rönsyillä. Tahallaan tai tahattomasti sellaiset kasvit ja ihmiset joskus tukahduttavat toisia, kuluttavat maaperän ravinteet ja veden (ihmisyhteisössä muunlaiset resurssit).
Jotkut takertuvat toisiin kuin elämänlanka, hiirenvirna tai muut kiusalliset köynnökset ja kuristavat tukensa tahmeilla kärhillään näännyksiin. Eräät ovat muita päätään pitempiä ja varjostavat ympäristönsä. Koolleen ei kukkakaan paljon mahda. Siksi olisikin hyvä löytää jokaiselle sopiva kasvupaikka. Nauhusten varjossa on orvokin hankala kukkia, mutta keltakurjenmiekan kaverina nauhus ei näytä jättiläiseltä lainkaan. Sopivassa seurassa kunkin vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa ja yhteiseksi iloksi.
Silloin, kun läheisyys ja kumppanuus on mieluista kaikille osapuolille, on naapuruus parhaimmillaan. Valitettavasti sen paremmin me ihmiset kuin kasvitkaan emme aina saa itse työtovereitamme, naapureitamme, emmekä tuttaviammekaan valita. Silloin on parasta vain opetella joustamaan ja sopeutumaan. Ellei se onnistu, niin kukkiin verrattuna me ihmiset olemme ainakin siinä suhteessa onnekkaita, että paikan vaihtaminen käy yleensä omin voimin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti