Ahven räystäällä ja tervetuloa kesä

Puiden alla, puolivarjossa kukkii sinisenä myöhään syksyllä istuttamani kevätkaihonkukka.
Kerta kiellon päälle, tuumasin, ja kävin kuvaamassa vielä yhden parvitulppaanin ihan suoraan ylhäältäpäin, vastoin valokuvaajamieheni neuvoa..

Koko päivä kului kasvimaata tonkiessa ja taimia kouliessa. Illalla sisään kömpiessäni hoksasin oven yläpuolella varsin erikoisen näyn. Tuo on nimittäin kala, eikä edes mikään lentokala, vaan supisuomalainen ahven. Hetken jouduin aprikoimaan kuinka ihmeessä ilmeisen kankea, hengetön ja päätön kala oli mahtanut sinne päästä.

Lopulta muistin, että mies kippasi talvella pussillisen ahvenia pakastimesta lintujen ruokintapaikalle. Ilmeisesti tämä vähintään kerran pakastettu eväkäs ei ollut harakoille kelvannut, vaan oli kuivanut aikansa kevätauringossa, kunnes oli tarpeeksi kevyt jonkun siivekkään ilmateitse kuljetettavaksi. Ihan perille asti eivät olleet linnun voimat riittäneet, ellei se sitten ollut suunnitellut tuovansa sitä meille..


Päivä oli ihanan lämmin. Valitettavasti hyttysetkin olivat heränneet siitä nauttimaan.

Vielä on vähän kevättä jäljellä, mutta tänään lehtien puhkeamisen puihin saattoi melkein kuulla ja kaikkialla vihertää. Mitäs sitä viivyttelemään. Mielelläni minä ainakin jo sanon, että tervetuloa kesä!