Monien muiden hyödyllisten asioiden ohella puutarhanhoito opettaa kärsivällisyyttä.Viimeisimmästä sateesta on meillä jo monta viikkoa. Osa sipulikukista uhkaa kuolla kuivuuteen jo ennen kuin on ehtinyt aukoa kukkiaan.
Maaperä tontillamme on pääasiassa hiekkaa. Kun tilasin viime kesänä ja tänä keväänä kuorman ruokamultaa, sain huomata, että sekin on näillä seuduilla sitä, mitä entisellä kotipaikkakunnalla kutsuttiin hiekaksi: kuivaa niukkaravinteista ja pölyävää.
Joskus kärsivällisyys kuitenkin palkitaan. Olen kuluneen viikon aikana pariin kertaan kastellut valkosipuleita, koska niidenkin varrenkärjet jo kuivuudessa kellastuvat. Eilen löysin niiden lomasta paljon pieniä salaatintaimia.
Hetken hämmästeltyäni hoksasin, että juuri siihen penkkiinhän minä salaattia viime kesänä kylvin, mutta ainutkaan siemen ei itänyt. Kesä oli kuuma ja kuiva, eikä hiekkainen kohopenkki ole silloin paras vaihtoehto kasvualustaksi.
Vuosi piti odottaa, mutta nyt itää.. Käyhän se tietysti näinkin. Kunpa odotus samalla tavoin palkittaisiin muussakin elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti