Ihanaa. Sataa.

kutatyräkki ja keltaiset tulppaanit

Toukokuussa puutarhurin aika riehaantuu moninkertaiseen vauhtiin. Kaikki pitäisi ehtiä nyt ja heti. Myöhemmin kesällä on sitten aikaa köllötellä. Aikaahan tällaisella sairaseläkeläisellä olettaisi olevan moninkertaisesti normiväestöön verrattuna, mutta kun sitä kuluu huilaamiseen niin paljon, ei hommat aina oikein etene.

Olen yrittänyt lohduttaa itseäni, että tämän kesän jälkeen pitäisi suurimmat perustustyöt olla pulkassa. Ylläpitoon luulisi kuluvan huomattavasti vähemmän energiaa. (Miten naivia kuvitella, että tyytyisin mihinkään peruskylvöihin ja siistinä pitoon. Suurin osa puutarhapuuhailun viehätyksestähän syntyy juuri siitä, että saa suunnitella ja toteuttaa jotain uutta).

Välillä tuntuu, että tällä hetkellä meillä kasvaa joka penkissä lapio. Kunto on välillä niin huono, että työkalujen hakemiseen varastosta kuluisi ihan liikaa käytettävissä olevasta jaksusta. Siksi työvälineet pitää olla aina siinä, missä inspiraatio iskee.

Nyt alkoi sataa, enkä totisesti ollut harmissani, kun sain jättää totaalisesti villiintyneen kasvimaan esiin kaivamisen sikseen ja tulla sisälle bloggailemaan.

Meillä tehdään parhaillaan kylppäriremonttia ja piha on täynnä rakennusmiesten työkaluja, purkujätettä ja kaakelinpaloja. Onneksi on sentään muutama mukavan näköinen kukkapuska, joihin kääntää katseensa, kun juolavehnä ja remonttisotku ällöttää.