Keisarinkruunuilla on viime aikoina ollut tukka sekaisin. Olen pitänyt niitä yöt harson alla, kun eivät kuulemma kestä hallaa ja näillä seuduilla on viime viikolla ollut tosi kylmiä öitä.
Se on ollut yllätys, miten kamalalta tämä uusi tuttavuus haisee vielä maassa kasvaessaankin. Karkottavat kuulemma myyriä, mutta myös meikäläisen pienen hajuraon päähän.. Ainakaan oleskelualueiden viereisiin penkkeihin ei noita tee mieli suositella. No, onneksi ovat ainakin mukavan näköisiä.
Puiden ja pensaiden alla, varjossa, leviää kevätkaihonkukka. Tänään, viimeksi, tulin ajatelleeksi, miten valokuvat tuovat oman, merkittävän lisänsä koristekasveista nauttimiseen. Nuokin ovat niin pieniä kukkasia, että monilta ne jäävät kokonaan huomaamatta. Kameran linssi tuo pieniä kohteita lähemmäs ja auttaa näkemään monia asioita uudella tavalla.
Uudessa, puolitekoisessa, kukkapenkissä eivät vielä rikkaruohot rehota. Tykkään hirmuisesti tuommoisesta uudesta, puhtaasta, mullasta. Se tuntuu olevan täynnä lupauksia ja antaa illuusion hallittavuudesta...meikäläisen puutarhassa kun rikkaruohottomuus on harvinaista ylellisyyttä, josta pääsee nauttimaan vain pienen hetken, juuri penkin perustamisen jälkeen.
Tosi on, että monta pientä juttua erottaa vasta, kun tarkastelee kuvia tiettarin näytöllä. Usein iloisia yllätyksiä.
VastaaPoistaVoikukkia, leskenlehtiä ja kaikkee mahdollista saa kaivaa ja nyppiä, eikä tämä kitkuuhomma tule ikinä loppumaan. Huoks.