Tarrautumista kiinni kesään

Tänään oli sopiva sää tarrautua vielä kaksin käsin kesään. Lämpö helli vanhoja luita ja kasvitkin näyttivät tietävän, että nyt on H-hetki ja aukoivat viimeisiä nuppujaan hirmuisella kiireellä. Noita oikeanpuoleisen värisiä kosmoskukkia aukesi tänään monta. Minun silmääni se miellyttää enemmän kuin tuo vasemmanpuoleinen.
Liuskamiinanköynnös on kiertynyt porraskaiteeseen. Siitä taidan saada tänä vuonna siemeniä ja hyvä niin. Kun nyt viimein olen tottunut sen hassun räikeään olemukseen, tykkään siitä kovasti.

Kurpitsavuoria kököttää ympäri pihaa. Sillä aikaa, kun oli muutaman päivän sadejakso ja minä niin kipeänä, etten jaksanut mennä niitä sopivan kokoisina keräämään, ne kasvaaroihahtivat tuommoisiksi valaiksi. En enää viitsi edes kantaa niitä sisälle mätänemään. Lasipurkitkin ovat loppu, joten pikkelsiä en enää voi tehdä. Voisiko joku tulla pelastamaan meidät kurpitsoilta? (kukas se keväällä uhosikaan tänä vuonna kasvattavansa vain sen verran kuin pystytään syömään...taisin olla minä, mutta ei se taaskaan onnistunut)
Sinivaulaa kylvin esikasvatukseen vaikka kuinka paljon, mutta kaikki muut taimet onnistuin tappamaan. En ole siitä kovin harmissani, sillä eipä tuo kasvi ulkonäellään kovasti hurmaa. Iloinen silti olen, että tuo yksi sinnitteli tähän saakka ja pääsin näkemään, millainen se on kukkivana.

Omppusato on tänä vuonna hurjan paljon pienempi kuin kahtena edellisenä syksynä. Lisäksi hedelmät ovat tosi matoisia. Tässä yhdessä puussa sentään on selvästi enemmän syötävää ja riemukseni se on juuri se, jonka mausta pidän eniten, eli perinteinen punakaneli.

Harmi vaan, että vanhat puut on päästetty niin korkeiksi, että puusta poimimaan pääsee vain tikkaiden avulla ja ne pysyvät hieman huonosti pystyssä pehmeäksi sammaloituneella nurmella. Toki omenilla on taipumus tulla ennen pitkää puusta alas ihan itsestään ja silloin siitä pehmeästä laskeutumisalustasta on hyötyä: hedelmät kolhiintuvat vähemmän.

Taidankin tästä lampsia hakemaan muutama pudokkaan, kun lupasin leipoa siipalle omenapiirakan sillä aikaa, kun hän käy tuulettamassa koiria metsälenkillä.