Aina tuota bannerin kuvaa katsoessani huomioni kiinnittyy noihin muumiotautisiin hedelmiin. Olisi tuolta kansioista toki kauniimpiakin kuvia löytynyt, mutta tuossa potretissa on epätarkkuudestaan ja noista ruskeista ompuistaan huolimatta...tai ehkä juuri niistä johtuen..jotain, mikä minua miellyttää.
Itse puu on todennäköisesti sitruunaomena, vanha lajike, jota joku on Suomessa ryhtynyt Facebook-kampanjan kautta elvyttämäänkin. Hedelmät ovat suuria ja selvästi sitruksen makuisia. Puu on korkeasta iästään kaunismuotoinen ja hyväkuntoinen. Valitettavasti vaan näköjään muumiotaudille altis.
Samastun vahvasti tuohon puuhun. Muumiotauti on tainnut iskeä minuunkin suhteellisen varhaisella iällä. Mätiä omppuja, eli kaikenlaisia kremppoja ja sairauksia alkoi ilmaantua jo vähän yli kaksikymppisenä ja jo nelikymppisenä kroppani oli kypsä eläkkeelle...Mieli tosin ei.
Työelämästä pois jääminen on ollut minulle pitkä ja raskas luopumisprosessi, josta en ole kunnolla päässyt yli vieläkään. Puutarhanhoito harrastuksena ja elämäntapana on auttanut minua monin tavoin. Se auttaa pitämään yllä kaiken aikaa rapistuvaa kuntoa ja toimintakykyä, kohottaa mielialaa, rauhoittaa ja tuottaa esteettisiä elämyksiä.
Edellisen kodin puutarha pääsi viimeisinä vuosina pahasti rapistumaan. Rikkaruohot valtasivat takaisin kaiken, minkä olin kovalla työllä toistakymmentä vuotta aiemmin esiin raivannut. Rähjääntynyt, villiintynyt puutarha oli surullinen näky , symbolinen muistutus kaikista epäonnistumisistani ja murskaantuneista toiveista.
Nyt on ollut ihanaa aloittaa uudessa kodissa uutta puutarhaa. Perusrakenteet puineen ja pensaineen ovat olemassa, mutta muuta valmista tai edes raivattavaa ei juuri ollut.
Tällä hetkellä puutarha on minulle yksi keskeisin mielekkyyden kokemuksen lähde.
Kyllä, puussani on paljon mätiä omppuja, mutta enemmän on sentään niitä kauniin vihreitä, kuulaankirpeitä, hyvältä maistuvia ja kauniita.
Itse puu on todennäköisesti sitruunaomena, vanha lajike, jota joku on Suomessa ryhtynyt Facebook-kampanjan kautta elvyttämäänkin. Hedelmät ovat suuria ja selvästi sitruksen makuisia. Puu on korkeasta iästään kaunismuotoinen ja hyväkuntoinen. Valitettavasti vaan näköjään muumiotaudille altis.
Samastun vahvasti tuohon puuhun. Muumiotauti on tainnut iskeä minuunkin suhteellisen varhaisella iällä. Mätiä omppuja, eli kaikenlaisia kremppoja ja sairauksia alkoi ilmaantua jo vähän yli kaksikymppisenä ja jo nelikymppisenä kroppani oli kypsä eläkkeelle...Mieli tosin ei.
Työelämästä pois jääminen on ollut minulle pitkä ja raskas luopumisprosessi, josta en ole kunnolla päässyt yli vieläkään. Puutarhanhoito harrastuksena ja elämäntapana on auttanut minua monin tavoin. Se auttaa pitämään yllä kaiken aikaa rapistuvaa kuntoa ja toimintakykyä, kohottaa mielialaa, rauhoittaa ja tuottaa esteettisiä elämyksiä.
Edellisen kodin puutarha pääsi viimeisinä vuosina pahasti rapistumaan. Rikkaruohot valtasivat takaisin kaiken, minkä olin kovalla työllä toistakymmentä vuotta aiemmin esiin raivannut. Rähjääntynyt, villiintynyt puutarha oli surullinen näky , symbolinen muistutus kaikista epäonnistumisistani ja murskaantuneista toiveista.
Nyt on ollut ihanaa aloittaa uudessa kodissa uutta puutarhaa. Perusrakenteet puineen ja pensaineen ovat olemassa, mutta muuta valmista tai edes raivattavaa ei juuri ollut.
Tällä hetkellä puutarha on minulle yksi keskeisin mielekkyyden kokemuksen lähde.
Kyllä, puussani on paljon mätiä omppuja, mutta enemmän on sentään niitä kauniin vihreitä, kuulaankirpeitä, hyvältä maistuvia ja kauniita.
Kommentoinpa tännekki viel.
VastaaPoistaRaskas on käsitellä töistä pois JOUTUMINE. Vaik jotku ottaa asian helpotuksena, mul meni 3½v, ennenku joteski pystyin hyväksyyn, ettei must työkuntost enää saa.
Pihas ja puutarhas puuhailu vie osan tuskasest olost pois. Ainaki ku sinne ei mee sil silmäl, et näkee vaa tekemätönt työtä ja rumuutta.
Ny lähen koittaa uuellee, joko pysysin jaloillani. Koht ois pakko, ku kyyti tulee reilun tunninpääst, pääsen käymää kirkol.
Tuo taitaa juuri olla se avainkysymys, että osaisi jättää välillä rauhassa odottamaan ne tekemättömät työt ja nauttia siitä mistä voi, vaikkei kaikkea jaksa. Se vaatii ainakin näin kovapäiseltä akalta melko pitkää opiskelua :)
VastaaPoistaOletko varma, että se on muumiotauti? Meillä oli viime kesänä saman näköisiä melboja ja ajattelin, että muumiotauti vaivaa. Miehen veli, joka on intohimoinen PUUtarhaharrastaja, väitti, että se meidän tauti ei ole muumiotautia, vaan johtuu siitä, että omenan pintaan on tullut naarmu tai lintu on nokkaissut sitä. Siitä on päässyt pöpöjä hedelmään muhimaan. Meillä tosiaan oli lintuja omenapuussa ja ne nokkivat hedelmiä, mutta olin ajatellut, että se oli seuraus eikä syy. Tiedä noista sitten.
VastaaPoista