KurjenkelloEdellisen kodin pihalle keräilin innokkaasti kellokukkia. Sinne ne jäivät, mutta onneksi täältä löytyi sekä sinistä että valkoista Kurjenkelloa, peurankelloa että tuota keskimmäisessä kuvassa näkyvää Ukonkelloa.
Pisamakellon (tuossa alinna) taimia istuttelin heti ensimmäiseen uuteen perennapenkkiin, jonka täällä sain valmiiksi. Maitokellon, Maariankellon ja Partakellon siemeniä kylvin suoraan maahan. Ainakin Maariankellot näyttävät itäneen. Keväällä kasvatetut Lamopeikonkellon taimet ovat vielä niin pikkuruisia, että on vaikea kuvitella niiden ehtivän kukkaan vielä ensi kesänäkään. Kunhan nyt selviäisivät talvesta. Vuohenkellon taimenkin sain ystävältä ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, jo ensi kesänä se on levinnyt niin, että sitä pitää ryhtyä kitkemään.
En minä näköjään näistä kellokukista eroon pääse, vaikka keväällä ajattelin, että olisi mielenkiintoista kokeilla vaihteeksi jotain muuta. Toisaalta hyvinhän nämä sopivat perinnepuutarhaan ja ötökätkin näyttävät tykkäävän.Pulma on vaan samanlainen kuin useimmilla muillakin puutarhaharrastajilla: olisi niin paljon ihania kasveja, joita tekisi mieli kasvattaa, mutta tila tuppaa loppumaan.
Ei kai auta kuin pykätä ensi kesänä muutama perennapenkki lisää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti