Kanttorila

Talo on siis tosi vanha. 1860-luvulla rakennettu ja moneen kertaan remontoitu. Muoto on todellakin tuommoinen ylöspäin levenevä, kuten siihen aikaan hirsitaloissa tapasi olla. Taloa en tässä blogissa aio kummemmin käsitellä. Kunhan näytän sen näin vilaukselta, jotta mahdolliset lukijat saavat käsityksen siitä, minkälaisen torpan ympärillä se puutarhurointi tapahtuu.

Pihassa kasvaa paljon puita ja pensaita. Näkee, että se on alunperin huolellisesti suunniteltu. Ennenhän pappiloissa ja kanttoriloissa elettiin pitkälti omavaraisesti. Ainakin vihannekset ja hedelmät tuotettiin omalla maalla.

Kun tämä tontti kaupan yhteydessä erotettiin isommasta maa-alasta, valitsimme sille nimeksi Kanttorila, koska kanttorin asunnoksi tämä on alkujaan rakennettu ja tätä rakennusta vähintään 60 vuotta nuorempi "vanha" pappila sijaitsee edelleen korkean kuusiaitamme toisella puolella.

Oudoksuin ensin noita angervoja ja muita pensaita, joita on runsaasti ryhminä ympäri pihaa. Asuttuani täällä ensimmäisen kesän, olen tajunnut, että nehän juuri muodostavat vanhan puuston kanssa koko pihan rungon ja perustan, jonka varaan muuta kannattaa suunnitella.

Keväällä kävin kyllä puutarhasuunnittelukurssilla, mutta sen anti jäi sangen laihaksi. Kesän aikana ideat ovat ryöpynneet nopeammin kuin olen ehtinyt niitä toteuttaa. Hyvä tietenkin, että jotain jää tulevillekin vuosille. Eihän puutarha koskaan valmiiksi tule.

Joka tapauksessa aivan erilaiselta tämä pieni paratiisini nyt näyttää kuin edellisten asukkaiden muutettua pois. Jokaisen uuden kukkamaan ja rakennelman myötä paikka tuntuu enemmän kodilta.

Seuraavissa postauksissa, teema kerrallaan, aion esitellä tämän kesän saldon.