Kesäkurpitsasta

Vaikkei kasvimaalla juuri muuta kasvaisikaan, kesäkurpitsaa tulee joka kesä reilusti yli oman tarpeen - ainakin meillä (johtunee siitä, että en vieläkään, 20 vuotta sitä viljeltyäni, osaa luottaa siihen, että vähempikin taimimäärä riittää).

Tähän aikaan syksystä keittiötä karttelevan tarhurin riemu runsaasta sadosta alkaa kääntyä epätoivon puolelle, kun kellarin hyllyt notkuvat pikkelsipurkkien painosta ja kaikille suostuvaisille tuttaville on kannettu kurpitsaa kassikaupalla.

Tänään löysin kirjahyllystäni uuden ohjeen, joka osoittautui sen verran oivalliseksi, että tekee mieli jakaa se muidenkin kanssa. Mausteet sovelsin ihan oman maun mukaan ja tottahan minä tavalliseen tapaani jotain töppäsin: unohdin nuo keitetyt riisit, mutta toimi se ilmankin. Aviomies tykkäsi kovasti. 

Kesäkurpitsapiirakka tai paistos

n. kilo kesäkurpitsaa

3rkl keitettyä riisiä

3 kananmunaa

1 dl kermaa

suolaa

homejuustoa

mausteita oman maun mukaan

 

*Leikkaa kesäkurpitsat paksuiksi viipaleiksi ja keitä niitä 10 min suolatussa vedessä

*Voitele pyöreä piirakkavuoka

*Vatkaa kananmunat vaahdoksi. 

*Lisää kerma ja mausteet (minä laitoin noin 3rkl homejuuston muruja, basilikaa, valkosipulijauhetta ja pikku ripauksen cayannepippuria) ja vispaile vielä hetki

*kaada kesäkurpitsat lävikköön ja hienonna ne siinä haarukalla. Anna kaiken nesteen valua pois

*Levitä kesäkurpitsamössö tasaiseksi kerrokseksi piirakkavuokaan ja ripottele sen päälle keitetty riisi

*Kaada päällimmäiseksi muna-kermaseos

*Paista 180 asteessa noin 50 minuuttia

Sopii sekä lisäkeruuaksi että herkuteltavaksi sellaisenaan. Puolukkahilloa Aviomies sen päälle lykkäsi ja oli kuulemma hyvää.

Onnea ja epäonnea

 Se, että muut ehtivät ensin, ei välttämättä ole aina huono asia sen paremmin ihmiselämässä kuin puutarhassakaan. Eihän samojen asioiden tarvitse tapahtua kaikille samassa järjestyksessä ja samanlaisella aikataululla. Tärkeintä kai olisi oppia nauttimaan elämän parhaista puolista sellaisina kuin ne nyt juuri kohdalla ovat. Jos muutosta kaipaa, voi sitä kohti pyrkiä tekemällä sen, minkä pystyy ja jaksaa. Tämän hetken kauneutta ei silti kannata tuhlata tulevaisuuteen tähyilemiseen, jossitteluun, sitkutteluun ja odottamiseen.

Kanttorilan puutarhassa ilahduttaa tällä hetkellä kesäasterit, jotka pääsivät kukkimisen alkuun tosi myöhään. Joka kasvissa on eri värinen kukka. Näitä täytyy kylvää ensi keväänäkin.

 Gladioluksetkin vasta aloittelevat, eikä kirkkaan punaisia ole auennut yhtään. Tämmöisiä kummallisen hailakoita liilan- ja kermanvärisiä, sateen piiskaamia ruppanoita vaan ja nekin aivan väärässä seurassa..

Onnellisten tähtien alla ei sujunut ensimmäinen kurpitsansiementen paahtokokeilunikaan. Saattoi johtua siitä, että en huuhtelun jälkeen antanut niiden rauhassa kuivua. Muuten noudatin ohjeita tarkasti, mutta paloivat karrelle alta aikayksikön. En silti aio vielä luovuttaa. Pari talvikurpitsaa odottaa vielä kellarissa jatkojalostusta.

Aviomiehen kokkailut ovat onneksi sentään taattua laatua. Tämä paistos kehkeytyi kesäkurpitsasta, tomaateista, fetajuustosta ja omista yrteistä. Juustoa lukuun ottamatta kaikki omalta kasvimaalta.

Punainen ilonpilkahdus putkahti kukkapenkin reunaan, kun itse kylväytynyt verbena aukaisi ensimmäiset kukkansa.

Kunpa se saisi nyt hetken rauhassa punastella. Kylmiä öitähän on jo ollut paljon, mutta halla ei meidän pihaamme helposti haukkaa, kun tontti on niin suojainen ja mukavasti mäen päällä.

Ikkunantakaisviljelyä

 Muutaman päivän olen taas rötköttänyt kissanpatjana salin sohvalla, kun en vaivoiltani ole muutakaan jaksanut. Miten olenkaan iloinnut siitä, että tuo kesäkuussa valmistunut penkki tuli tehtyä (ja miten käsittämättömän rehevä se on, vaikka kasvualustana on melkein pelkkää hiekka)a.Nyt voin ihastella väriloistoa silloinkin, kun en jaksa pihalle asti.

Päivänsinejä

Ihan kokonaan ikkunantakaisviljelyyn en ole voinut jättäytyä. Kasvihuone sentään pitää päivittäin kastella. Siihen puuhaan vääntäytyessä näen joka päivä myös vanhan haravan varren, jonka ympärille päivänsinet ovat kiertyneet kukkimaan.

Daalia

 Luulin, että oranssi daalia oli viimeinen, joka nuppunsa aukaisi. Hämmästys oli suuri, kun eilen löytyi vielä tämmöinen. Senkin piti olla oranssi, mutta ihan jotain  muutahan tuo on. Minun mielestäni vieläkin parempaa.

Unikko

Myös ne viime postauksessa esittelemäni unikot paljastivat auetessaan huisin yllätyksen. Onhan niiden ulkopinnallakin erikoinen hopeinen sävy, mutta täältä sisältä se näkyy vielä selvemmin. Noista täyty ehdottomasti saada siemeniä talteen.

Mitähän tuli ostettua

 Yllättäen pääsin käymään Keskisen tavaratalon puutarhakaupassa perenna-alen loppumetreillä. Laareissa nökötteli enää muutamia taimireppanoita puoleen hintaan. Hyväkuntoisia onneksi olivat ja niinpä poimin mukaan muutaman.

Mietitytti vaan se, että missään purkeissa ei ollut nimilappuja, joten itse piti tietää, millaiset lehdet ovat hankittavassa kasvissa. Muutoin saattoi tulla ostaneeksi mitä tahansa.

Arvailen nyt hankkineeni kaksi syysvuokkoa. Aivan vieras perenna meikäläiselle ennestään. Kun kotona kuukelsin sitä netistä, järkytyin ensin kasvukorkeutta: pienestä, kiltin näköisestä lehtiruusukkeesta saattaa kasvaarojahtaa jopa metrin korkuinen perenna. Sain myös tietää, että ovat kovasti arkoja, eivätkä välttämättä selviydy kylmistä talvistamme.

Kannattaisi ehkä tarkemmin harkita ostoksiaan. Onneksi eivät maksaneet paljon.

Unikot ovat viimeinkin intoutuneet kukkimaan. Jostain syystä tällä tontilla itää unikon siemenet tosi huonosti. Olen kolmena kesänä roiskinut niitä pussikaupalla eri penkkeihin. Vain muutama siemen on itänyt. Ainuttakaan kerrottua kukkaa ei ole ilmaantunut, vaikka juuri niitä olen eniten kylvänyt. 

Nämä olen ostanut eräältä ammatikseen kasvien kanssa työskentelevältä myyjältä Huuto.netistä. Lajike on tullut myyntiin vasta tänä vuonna. Tykkään.

Tumpelon kokin simppeli kasvispiirakka

Inhoan ruuanlaittoa syvästi. Mutustan mieluummin porkkanoita ja leipää vaikka viikon kuin kajoan patoihin ja kattiloihin. Onneksi Aviomies tekee herkullista ruokaa ja useimmiten nauttii sen valmistamisesta.

Nyt, kun puutarha tuottaa satoa ja Aviomiehellä on työkiireitä, ahdistuin kokeilemaan jotain. Kun kasvispiirakasta tulikin peräti maukasta, koin lapsenomaista onnistumisen riemua ja väsäsin heti seuraavana päivänä toisen hieman samanmoisen (ekasta tuli hauskemman näköinen, kun vihreät yrtit antoivat väriä. Kuva on jälkimmäisestä).

Sekin teki kauppansa, joten jaanpas tämän iloni teidän kanssanne kertomalla reseptin, joka lienee yleinen ja hyvin yksinkertainen, mutta jonka "keksimisestä" tämmöinen tumpeloista tumpeloin keittiönkarttelija oli ylpeä ja tohkeissaan ( en siis lukenut ohjetta mistään)

Pohja:

*100 g voita pehmennellään tavalla tai toisella. Eilen lämmittelin vesihauteessa. Tänään kuumensin hetken mikrossa ( ei nestemäiseksi asti)

*Sekaan 3dl sämpyläjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta ( leivinjauheen voi jättää pois, mutta tykkään siitä, koska sen kanssa taikinasta tulee kuohkeampi) ja suolaa  maun mukaan ( esim 1tl)

*lopuksi 0,75 desiä kylmää vettä ja taikina vatkuloidaan levitettävään muotoon

*Painellaan tasaiseksi voideltuun vuokaan

täyte:

*n.2dl pieniksi kuutioiksi pilkottua kesäkurpitsaa

*kuutioitua paprikaa

*tomaatinpaloja (laitoin halkaistuja pikkuruisia kirsikkatomaatteja)

*Purkki kermaviiliä

*kananmuna

Mausteet sekaan ja sekoitetaan vimmatusti

Eilen maustoin kahdella ruokalusikallisella Auran sinappia, kesäkyntelillä, ananassalvialla ja ripauksella aromisuolaa

Tänään en viitsinyt hakea yrttejä kaatosateesta joten maustoin noin kolmella ruokalusikallisella homejuuston muruja, ripauksella cayannepippuria ( varovasti sen pippurin kanssa!) ja tuoreella basilikalla. Suolaa en lisännyt, koska homejuustossa on, eikä meillä syödä kovin suolaista ruokaa.

Täyte taikinan päälle ja pinnalle noin kolme ruokalusikallista raastettua sinileima emmentalia. Kasviksia en kuullottanut siksi, että meillä ollaan kasvissyöjiä ja tykätään siitä, ettei rehut ole liian pehmeäksi mössöksi kypsennetty. Tottumattomampien rehunpurijoiden makuun voi sopia paremmin ne pehmeiksi esikypsennetyt.

Valohoitoa ja väriterapiaa

Väriminttu ja sitruunaperhonen

 Perennapenkeissä hehkuu tällä hetkellä ihanan lämpimiä värejä. Edes eilinen rankkasade ei lannistanut syyskesän kukkijoita. Värimintut ja harmaakäenkukat näyttävät houkuttelevan siivekkäitä.

Harmaakäenkukka ja neitoperhonen

 Daalioista viimeisenä aukaisi nuppunsa tämä oranssinpunainen. Kannatti odottaa, minun mielestäni. Väri on ihanan lämmin, vaikka kukat ovatkin vähemmän kerrottuja kuin pakkauksen kuvassa.

Last Tango

 Istutin muutama viikko sitten pari pientä Last Tango -nimistä Easy Elegance -ruusua. Heti ne ryhtyivät kukkimaan. Hirvittää vaan se, että lehtiin näyttää iskeneen mustalaikkutauti, joka kai pahimmillaan saattaa tärvellä koko kasvin.

Rantakukka

 Rantakukka kukkii myös ensimmäistä kertaa. Hauskan näköinen rehu. Kasvaa ilmeisesti luonnonvaraisenakin jossain päin Suomea. Rantakasvin blogista näin kuvan. Olisikohan tämä nyt sitten jalostetumpi muoto vai ihan sitä samaa.

Keltainen kuunlilja varjoisassa penkinpäässä hehkuu kuin auringonläikkä.

Nyt pihalle nauttimaan valohoidosta ja väriterapiasta ja napsimaan penkistä sokeriherneitä ja kuukausimansikoita. Nam.

Napitus

Sain tuommoisen tunnustuksen Rantakasvilta ja Geraniumilta.  Se ilahdutti kovasti. Kiitos. Jotkuthan eivät jaa näitä henkilökohtaisesti eteenpäin, kun tuntuu, että kaikilla blogitutuilla on jo semmoinen. Jotkut seuraavat niin monia blogeja, että muutamaa "napitettavaa" on hankala valita. Linkittämisessä on tietenkin myös oma vaivansa ja sitten on vielä sekin, että joidenkin mielestä koko kehunapittelu on turhaa ja lisää kuppikuntaisuutta.

Minä pidän sekä tämmöisten nappien antamisesta että saamisesta. Tuntuu niin mukavalta huomata, että joku on ajatellut minua hetken ja itse voin lähettää ystävällisiä ajatuksia jollekin toiselle tässä muodossa.

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.


Seuraan tällä hetkellä aktiivisesti hyvin harvaa blogia. (Johtuu lähinnä vaikeasta elämäntilanteesta. Ei voimat riitä edes nettisurffailuun). Rantakasvin ja Geraniumin tekstit luen kuitenkin aina. Takaisinpäin ei nappia kai kuitenkaan kehtaa tuupata..

Parempina aikoina odotan innokkaasti Häivähdyksen ja Morsingon upeita kuvapostauksia. Puutarhatarinoita -blogin  mainiosti kirjoitettuja, viihdyttäviä ja informatiivisia postauksia singahdan myös katsomaan heti, kun ne huomaan.  Nettimartta on tämän saanut jo ja vikkelänä tyttönä jakanut kai eteenpäinkin, mutta kehaisenpa nyt silti häntäkin, kun niin hyvin viihdyn myös hänen juttujensa parissa. Viides menee jälleen kerran ystävälleni Ailalle, jonka blogista löytyy paljon muutakin kuin puutarhajuttuja. Mikä ilo onkaan, että kuulumisia, tietoa ja ajatuksia voi vaihtaa nykyään myös blogien kautta. Moni yksityiskohta jäisi kuulematta liveystävienkin elämästä, jos ei blogia olisi.