Onnea ja epäonnea

 Se, että muut ehtivät ensin, ei välttämättä ole aina huono asia sen paremmin ihmiselämässä kuin puutarhassakaan. Eihän samojen asioiden tarvitse tapahtua kaikille samassa järjestyksessä ja samanlaisella aikataululla. Tärkeintä kai olisi oppia nauttimaan elämän parhaista puolista sellaisina kuin ne nyt juuri kohdalla ovat. Jos muutosta kaipaa, voi sitä kohti pyrkiä tekemällä sen, minkä pystyy ja jaksaa. Tämän hetken kauneutta ei silti kannata tuhlata tulevaisuuteen tähyilemiseen, jossitteluun, sitkutteluun ja odottamiseen.

Kanttorilan puutarhassa ilahduttaa tällä hetkellä kesäasterit, jotka pääsivät kukkimisen alkuun tosi myöhään. Joka kasvissa on eri värinen kukka. Näitä täytyy kylvää ensi keväänäkin.

 Gladioluksetkin vasta aloittelevat, eikä kirkkaan punaisia ole auennut yhtään. Tämmöisiä kummallisen hailakoita liilan- ja kermanvärisiä, sateen piiskaamia ruppanoita vaan ja nekin aivan väärässä seurassa..

Onnellisten tähtien alla ei sujunut ensimmäinen kurpitsansiementen paahtokokeilunikaan. Saattoi johtua siitä, että en huuhtelun jälkeen antanut niiden rauhassa kuivua. Muuten noudatin ohjeita tarkasti, mutta paloivat karrelle alta aikayksikön. En silti aio vielä luovuttaa. Pari talvikurpitsaa odottaa vielä kellarissa jatkojalostusta.

Aviomiehen kokkailut ovat onneksi sentään taattua laatua. Tämä paistos kehkeytyi kesäkurpitsasta, tomaateista, fetajuustosta ja omista yrteistä. Juustoa lukuun ottamatta kaikki omalta kasvimaalta.

Punainen ilonpilkahdus putkahti kukkapenkin reunaan, kun itse kylväytynyt verbena aukaisi ensimmäiset kukkansa.

Kunpa se saisi nyt hetken rauhassa punastella. Kylmiä öitähän on jo ollut paljon, mutta halla ei meidän pihaamme helposti haukkaa, kun tontti on niin suojainen ja mukavasti mäen päällä.