Mitähän tuli ostettua

 Yllättäen pääsin käymään Keskisen tavaratalon puutarhakaupassa perenna-alen loppumetreillä. Laareissa nökötteli enää muutamia taimireppanoita puoleen hintaan. Hyväkuntoisia onneksi olivat ja niinpä poimin mukaan muutaman.

Mietitytti vaan se, että missään purkeissa ei ollut nimilappuja, joten itse piti tietää, millaiset lehdet ovat hankittavassa kasvissa. Muutoin saattoi tulla ostaneeksi mitä tahansa.

Arvailen nyt hankkineeni kaksi syysvuokkoa. Aivan vieras perenna meikäläiselle ennestään. Kun kotona kuukelsin sitä netistä, järkytyin ensin kasvukorkeutta: pienestä, kiltin näköisestä lehtiruusukkeesta saattaa kasvaarojahtaa jopa metrin korkuinen perenna. Sain myös tietää, että ovat kovasti arkoja, eivätkä välttämättä selviydy kylmistä talvistamme.

Kannattaisi ehkä tarkemmin harkita ostoksiaan. Onneksi eivät maksaneet paljon.

Unikot ovat viimeinkin intoutuneet kukkimaan. Jostain syystä tällä tontilla itää unikon siemenet tosi huonosti. Olen kolmena kesänä roiskinut niitä pussikaupalla eri penkkeihin. Vain muutama siemen on itänyt. Ainuttakaan kerrottua kukkaa ei ole ilmaantunut, vaikka juuri niitä olen eniten kylvänyt. 

Nämä olen ostanut eräältä ammatikseen kasvien kanssa työskentelevältä myyjältä Huuto.netistä. Lajike on tullut myyntiin vasta tänä vuonna. Tykkään.

Tumpelon kokin simppeli kasvispiirakka

Inhoan ruuanlaittoa syvästi. Mutustan mieluummin porkkanoita ja leipää vaikka viikon kuin kajoan patoihin ja kattiloihin. Onneksi Aviomies tekee herkullista ruokaa ja useimmiten nauttii sen valmistamisesta.

Nyt, kun puutarha tuottaa satoa ja Aviomiehellä on työkiireitä, ahdistuin kokeilemaan jotain. Kun kasvispiirakasta tulikin peräti maukasta, koin lapsenomaista onnistumisen riemua ja väsäsin heti seuraavana päivänä toisen hieman samanmoisen (ekasta tuli hauskemman näköinen, kun vihreät yrtit antoivat väriä. Kuva on jälkimmäisestä).

Sekin teki kauppansa, joten jaanpas tämän iloni teidän kanssanne kertomalla reseptin, joka lienee yleinen ja hyvin yksinkertainen, mutta jonka "keksimisestä" tämmöinen tumpeloista tumpeloin keittiönkarttelija oli ylpeä ja tohkeissaan ( en siis lukenut ohjetta mistään)

Pohja:

*100 g voita pehmennellään tavalla tai toisella. Eilen lämmittelin vesihauteessa. Tänään kuumensin hetken mikrossa ( ei nestemäiseksi asti)

*Sekaan 3dl sämpyläjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta ( leivinjauheen voi jättää pois, mutta tykkään siitä, koska sen kanssa taikinasta tulee kuohkeampi) ja suolaa  maun mukaan ( esim 1tl)

*lopuksi 0,75 desiä kylmää vettä ja taikina vatkuloidaan levitettävään muotoon

*Painellaan tasaiseksi voideltuun vuokaan

täyte:

*n.2dl pieniksi kuutioiksi pilkottua kesäkurpitsaa

*kuutioitua paprikaa

*tomaatinpaloja (laitoin halkaistuja pikkuruisia kirsikkatomaatteja)

*Purkki kermaviiliä

*kananmuna

Mausteet sekaan ja sekoitetaan vimmatusti

Eilen maustoin kahdella ruokalusikallisella Auran sinappia, kesäkyntelillä, ananassalvialla ja ripauksella aromisuolaa

Tänään en viitsinyt hakea yrttejä kaatosateesta joten maustoin noin kolmella ruokalusikallisella homejuuston muruja, ripauksella cayannepippuria ( varovasti sen pippurin kanssa!) ja tuoreella basilikalla. Suolaa en lisännyt, koska homejuustossa on, eikä meillä syödä kovin suolaista ruokaa.

Täyte taikinan päälle ja pinnalle noin kolme ruokalusikallista raastettua sinileima emmentalia. Kasviksia en kuullottanut siksi, että meillä ollaan kasvissyöjiä ja tykätään siitä, ettei rehut ole liian pehmeäksi mössöksi kypsennetty. Tottumattomampien rehunpurijoiden makuun voi sopia paremmin ne pehmeiksi esikypsennetyt.

Valohoitoa ja väriterapiaa

Väriminttu ja sitruunaperhonen

 Perennapenkeissä hehkuu tällä hetkellä ihanan lämpimiä värejä. Edes eilinen rankkasade ei lannistanut syyskesän kukkijoita. Värimintut ja harmaakäenkukat näyttävät houkuttelevan siivekkäitä.

Harmaakäenkukka ja neitoperhonen

 Daalioista viimeisenä aukaisi nuppunsa tämä oranssinpunainen. Kannatti odottaa, minun mielestäni. Väri on ihanan lämmin, vaikka kukat ovatkin vähemmän kerrottuja kuin pakkauksen kuvassa.

Last Tango

 Istutin muutama viikko sitten pari pientä Last Tango -nimistä Easy Elegance -ruusua. Heti ne ryhtyivät kukkimaan. Hirvittää vaan se, että lehtiin näyttää iskeneen mustalaikkutauti, joka kai pahimmillaan saattaa tärvellä koko kasvin.

Rantakukka

 Rantakukka kukkii myös ensimmäistä kertaa. Hauskan näköinen rehu. Kasvaa ilmeisesti luonnonvaraisenakin jossain päin Suomea. Rantakasvin blogista näin kuvan. Olisikohan tämä nyt sitten jalostetumpi muoto vai ihan sitä samaa.

Keltainen kuunlilja varjoisassa penkinpäässä hehkuu kuin auringonläikkä.

Nyt pihalle nauttimaan valohoidosta ja väriterapiasta ja napsimaan penkistä sokeriherneitä ja kuukausimansikoita. Nam.

Napitus

Sain tuommoisen tunnustuksen Rantakasvilta ja Geraniumilta.  Se ilahdutti kovasti. Kiitos. Jotkuthan eivät jaa näitä henkilökohtaisesti eteenpäin, kun tuntuu, että kaikilla blogitutuilla on jo semmoinen. Jotkut seuraavat niin monia blogeja, että muutamaa "napitettavaa" on hankala valita. Linkittämisessä on tietenkin myös oma vaivansa ja sitten on vielä sekin, että joidenkin mielestä koko kehunapittelu on turhaa ja lisää kuppikuntaisuutta.

Minä pidän sekä tämmöisten nappien antamisesta että saamisesta. Tuntuu niin mukavalta huomata, että joku on ajatellut minua hetken ja itse voin lähettää ystävällisiä ajatuksia jollekin toiselle tässä muodossa.

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.


Seuraan tällä hetkellä aktiivisesti hyvin harvaa blogia. (Johtuu lähinnä vaikeasta elämäntilanteesta. Ei voimat riitä edes nettisurffailuun). Rantakasvin ja Geraniumin tekstit luen kuitenkin aina. Takaisinpäin ei nappia kai kuitenkaan kehtaa tuupata..

Parempina aikoina odotan innokkaasti Häivähdyksen ja Morsingon upeita kuvapostauksia. Puutarhatarinoita -blogin  mainiosti kirjoitettuja, viihdyttäviä ja informatiivisia postauksia singahdan myös katsomaan heti, kun ne huomaan.  Nettimartta on tämän saanut jo ja vikkelänä tyttönä jakanut kai eteenpäinkin, mutta kehaisenpa nyt silti häntäkin, kun niin hyvin viihdyn myös hänen juttujensa parissa. Viides menee jälleen kerran ystävälleni Ailalle, jonka blogista löytyy paljon muutakin kuin puutarhajuttuja. Mikä ilo onkaan, että kuulumisia, tietoa ja ajatuksia voi vaihtaa nykyään myös blogien kautta. Moni yksityiskohta jäisi kuulematta liveystävienkin elämästä, jos ei blogia olisi.

Vielä kasvaa

Kasvihuoneessa tomaatit alkavat viimeinkin kellastua ja punastella. Vasemmalta oikealle nuo ovat, jos oikein tunnistan, Tiny Tim, Parveketomaatti, Thumbling Tom Red, Outdoor Girl, Golden Sunrise ja Striped Stuffer.

Ruosteenpunaiset päivänliljat kukkivat ensimmäistä kesää.

Kesäsädekukkia kasvattelin viime vuotisista kerätyistä siemenistä ja harmistuin hieman, kun huomasin niiden muuttuneen kokonaan punaisista keltakirjaviksi. Keltaista on joissakin yksilöissä pilkkuina, kuin maaliroiskeita, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

Alppitähti

Salkoruusu

Kivikossa kukkii ensimmäistä kesää Alppitähti. Yhtään en tiedä onko se talvenarka. Toivottavasti ei, sillä tykkään siitä kovasti. Tänä keväänä siemenistä kasvattelemani kerrotut, mustat salkoruusut, päättivät myös viis veisata kaksivuotisuuden maineestaan ja ryhtyivät kukkimaan jo tänä kesänä.

Mutta mitäs tälle tehdään..Koskaan ennen en ole talvikurpitsaa näin isoksi saanut. Se on nyt puolentoista jalkapallon kokoinen. Minä kun en ole keittiössä viihtyvää sorttia, en tosiaankaan tiedä mitä muuta kuin pikkelsiä tuosta voisi tehdä. Etikkaliemeen säilöttyä kesäkurpitsaa meillä on jo kellari pullollaan.

Veto poissa

Jotkut värit saattavat olla nättejä vaatetuksessa tai sisustuksessa, mutta eivät välttämättä kukkasissa. Persikka kuuluu näjöjään sellaisiin. Tuota katsellessa rupesi vähän jo kaduttamaan, että tulin ensi kesäksi ostaneeksi persikan väristen auringonkukkien ja silkkikukkien siemeniä.

Mikälienauhus kukkii ensimmäistä kesää. Niistäkin olen oppinut pitämään, vaikka yleensä en ymmärrä isolehtisten kasvien päälle ( ties mitä niiden jättilehtien alla piileskelee..)

Olen yrittänyt istutella paljon sellaisia kasveja, joissa perhoset ja muut öttiäiset viihtyvät. Korean yrtti-iiso näyttää olevan tämän kesän hittituote kimalaisten keskuudessa.

Kaikki puutarhaprojektit siementen keruuta ja kuivattelua lukuun ottamatta ovat nyt jäissä, kun akasta on veto tyystin poissa. Kaikki mahdolliset vaivat tuntuvat aktivoituneen ärhäköiksi yhtä aikaa, mutta ruoho se vain kasvaa ( eikä kukaan leikkaa)...

Liian vilkasta

Kanttorilan puutarhassa on laiskan ja kipeän tarhurin lisäksi yksi ainoa vika: se sijaitsee aivan liian keskellä kylää.

Vastapäätä on ammattioppilaitos, jonka oppilaat tupakoivat portillamme, ajavat kaiuttimien nupit kaakossa, renkaat vinkuen, rallia ja heittelevät roskia pihaamme. Vastapäätä on kunnan vuokrataloja, joissa asuu sangen...hmm.. kirkasäänisiä lapsukaisia ja heitä komentavia vanhempia.

Ihan normaaleja elämän ääniä kaikki, mutta meikäläinen, viimeiset 20 vuotta maaseudun rauhassa asuneena, ei tahdo millään sopeutua tähän toisten läsnäoloon ja huomioonottamiseen (tai huomioonottamattomuuteen).

 Eilen aamulla Seitakoiraa pissatellessa odotti portilla kelju yllätys. Niiden vuokratalojen pihaa suojannut, pitkä ja ihanan korkea, pensasaita oli kaadettu ja nyt heidän keittiön ikkunoistaan on suora näköyhteys meidän pihaamme. Myös Seita oli silmin nähden järkyttynyt ja kommentoi tapahtunutta useammalla vuhhilla.

 Tänä aamuna matot tuntuivat vieläkin märemmiltä kuin eilen, vastapestyinä. Johtunee yökasteesta.

 Aviomiehellä kesäloma loppui viikon alussa, kuten niin monilla muillakin. Meikäläisellä olisi kyllä vapaata aikaa, kun vaan olisi voimia kaikkeen siihen mitä haluan tehdä.

Kasvihuone täytyy sentään mennä kastelemaan. Päivä on tänäänkin ihanan lämmin.