Kanttorilan puutarhassa on laiskan ja kipeän tarhurin lisäksi yksi ainoa vika: se sijaitsee aivan liian keskellä kylää.
Vastapäätä on ammattioppilaitos, jonka oppilaat tupakoivat portillamme, ajavat kaiuttimien nupit kaakossa, renkaat vinkuen, rallia ja heittelevät roskia pihaamme. Vastapäätä on kunnan vuokrataloja, joissa asuu sangen...hmm.. kirkasäänisiä lapsukaisia ja heitä komentavia vanhempia.
Ihan normaaleja elämän ääniä kaikki, mutta meikäläinen, viimeiset 20 vuotta maaseudun rauhassa asuneena, ei tahdo millään sopeutua tähän toisten läsnäoloon ja huomioonottamiseen (tai huomioonottamattomuuteen).
Eilen aamulla Seitakoiraa pissatellessa odotti portilla kelju yllätys. Niiden vuokratalojen pihaa suojannut, pitkä ja ihanan korkea, pensasaita oli kaadettu ja nyt heidän keittiön ikkunoistaan on suora näköyhteys meidän pihaamme. Myös Seita oli silmin nähden järkyttynyt ja kommentoi tapahtunutta useammalla vuhhilla.
Aviomiehellä kesäloma loppui viikon alussa, kuten niin monilla muillakin. Meikäläisellä olisi kyllä vapaata aikaa, kun vaan olisi voimia kaikkeen siihen mitä haluan tehdä.
Kasvihuone täytyy sentään mennä kastelemaan. Päivä on tänäänkin ihanan lämmin.
Asumme tällä hetkellä omakotialueella jossa on neljä rajanaapuria ja yhdellä sivulla tie. Tontit n. 1000 neliötä. Naapurit ovat onneksi mukavia joten ei mitään valittamista sen suhteen. Käymme kesäaikaan pari kertaa viikossa hommissa entisessä lapsuudenkodissani jossa lähimpään napuriin on matkaa puolisen kilometriä. Tiedän tarkalleen mitä tarkoitat. On mahtavaa kun kuuluu vain lintujen laulu ja tuulen humina. Kovinta metakkaa on tänä kesänä pitänyt kurkipariskunta joka ilmeisesti pesinyt lähistöllä. Eipähän sitä aikaisemmin tätäkään asiaa osannut arvostaa. Kaupunkielämä oli muka niin paljon parempaa. No, en kyllä parikymppisenä ollut tippaakaan innostunut puutarhajutuistakaan.... Mutta mattopyykki kuivui täällä Seinäjoella jokseenkin hyvin viime päivinä. Terveisin sisko
VastaaPoistaSe onkin jännä juttu, mistä tämmöinen puutarhaan villiintyminen saa alkunsa. Minä olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kaupungissa ja innostuin myös puutarhajutuista vasta aikuisiällä. Takaisin kaupunkiin en kaipaa. Tämä pikkupaikkakunnan hulinakin on joskus liikaa :)
PoistaYmmärrän sua NIIN hyvin... Toivottavasti mattosi kuivuvat. Hämeessä ei ole satanut tällä viikolla, tuo ne tänne, hih.
VastaaPoistaTasan ei käy onnen lahjat. Meillä on roiskinut tänäänkin vettä vähän väliä. Kurpitsat lienevät kiitollisia. Minä ja matot emme ;)
PoistaToivottavasti tämä päivä kuivattaisi matot. Tunnen vähän huonoa omatuntoa, kun olen tyytyväinen siihen, että talomme päädyssä oleva pelikenttä on päätynyt väliaikaiseksi parkkipaikaksi. Pelien ja leikkien tuoksinassa desibelit kasvavat huomaamatta. Ja äänen korkeus. Matala hurina vihloo vähemmän korvia.
VastaaPoistaTäällä sataa parhaillaankin..ja juu-u, lasten tapa käyttää ääntään ei valitettavasti ole useinkaan kuulijaystävällinen. Kolmen koulun lisäksi meillä on kuuloetäisyydellä kaksi urheilukenttää. Taitaisin minäkin tykätä enemmän parkkipaikasta ;)
PoistaTäällä on ollut hiostava kuuma päivä eilen ja tänään. Tänään tuli sitten iltapäivällä sateen ropsahdus. Onneksi en ole mattoja jaksanut pestäkään;)
VastaaPoistaMeillä on kyllä naapureita kaksi, mutta tonttimme on iso ja päättyvän tien päässä, jossa metsikköä. Kesällä, kun puut ovat lehdessä, ei näy yhtään muuta taloa kuin oma. Rauhallista on, ruohonleikkurit ja muut maalle kuuluvat äänet ovat ainoat kesän melut.
Hiljaisuus taitaa olla aikamoista ylellisyyttä nykyään. Koskahan sitä keksitään ryhtyä verottamaan ;D
PoistaTuo ensimmäinen kuva on huikaisevan hieno otos upeasta kohteesta. Mikäs tuon parempi "ikkunaverho". Ja tekstin mukaan olit sen varmaan valinnutkin, näkösuojineen.
VastaaPoistaTuon ikkunan takana meidän Pippinlammas ehti kolme talvea viettää. Nyt sitäkään ei enää ole. Kuoli vanhuuttaan pois. Ehti juuri täyttää viisitoista vuotta.
PoistaKaunis kuva ihanasta puutarhastasi!
VastaaPoistaMe asuimme ennen maalla. Naapureita kylläkin oli...ja kahdella naapurilla koirat. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin koiran jättäminen aitaukseen räksyttämään moneksi tunniksi. Ja eihän me saatu valitetuksi...:)
Nyt asumme pienen kaupungin laitamilla... on naapureita, on koiria, mutta ah ei koirien räksytystä...Naapuritkin on tosi mukavia...:)
Jatkuva haukunräksytys on tosiaan vähintään yhtä ärsyttävää kuin moottorinpärrästys ja lasten kiljunta. Meillä on peräti kolme koiraa, mutta koskaan niitä ei jätetä naapurien riesaksi pihalle mekastamaan. Mies on onneksi niin innostunut ulkoilmaharrastuksista, että koirat pääsevät hänen kanssa joka päivä useammaksi tunniksi ulkoilemaan.
PoistaNo olipas tylsä yllätys... mutta kyllä tuohonkin maisemanmuutokseen tottuu. Täällä isossa kaupunnissa mikään ei muutu niin tiheään kuin maisema tai ainakin siltä tuntuu.
VastaaPoistaJa syksy hiljentää ääniympäristön, sitten ei muuta kuulu kuin tuulen ulvonta nurkissa :)
Kaupunki onkin vain lujahermoisia ja sosiaalisia ihmisiä varten, Geranium ja olen hyvin kiitollinen siitä ylellisyydestä, että voin tässä elämäntilanteessa valita maaseudun :)
PoistaNo jaa, tiedä tuosta lujahermoisuudesta ja sosiaalisuudesta :) Mutta mökille pakenen, aina kun voin, ja salaa kadehdin niillä seutuvilla pysyvästi asuvia...
PoistaNyt vasta huomasin katsoa tuota ensimmäistä kuvaa tarkemmin. Onpa ihana kukkapenkki! Mikä kasvi on tuo, jolla on pitkät nauhamaiset lehdet? Ovatko edessä olevat kukat tähtiputkia?
VastaaPoistaNe nauhalehtiset ovat keltakurjenmiekkoja. Tykkäsivät tämmöisestä kosteasta kesästä ja etualalla on tosiaan valkoista tähtiputkea. Se näyttää kuvassa paremmalta kuin livenä.
VastaaPoistaTosi kaunis tuo ensimmäinen kuva!
VastaaPoistaMeidän tontti on myös aika rauhattomalla paikalla. Kahdella rajalla on tie ja kahdella muulla naapureita. Toiselta tieltä mennään rivitaloihin. On lapsia, koiria (haukkuvia)ja kissoja (kissat tosin eivät pidä mitään ääntä:)) Meidän piha on kuin tarjottimella kun ei edes ole vielä kunnon pensasaitoja:( Minä olen asunut kahdessa muussakin paikassa ja tottunut just sellaiseen maaseudun rauhaan. Nyt en meinaa tottua siihen, että teen pihapuuhia tien vieressä ja kaikkien tarkkailtavana (ei ehkä kiinnosta ketään, mutta silti:D)
Entisen elämäni koti oli seurakunnan kerhotalon vieressä, ja häiriötekijää riitti: metelin lisäksi mm meidän pihan läpi kulkemista, lipputangon narujen katkomista jne. Ymmärrän hyvin sinua!
VastaaPoistaNykyään asun maalla keskellä ihanaa hiljaisuutta, taustalla (onneksi ei näköetäisyydellä) nelostie ;)