Hätä keinot keksii

Ahtaanpuoleista alkaa olla huushollin valoisilla ikkunoilla tässä talossa. Kaikenlaisia kivoja virityksiä olen bongaillut toisten viherhurahtaneiden ikkunoilla. Meillä ei kuitenkaan asu ketään, jolla vasara tai porakone pysyisi näpeissä, joten nikkarointi ei tule kyseeseen.

Siispä käytetään sitä, mitä ennestään on. Tänään sai kenkäteline eteisestä siiirtyä väliaikaisesti keittiön ikkunalle taimihyllyksi. Ritilähyllyt päästävät lävitseen jonkin verran valoa. Siksi purkkeja voi asetella eri tasoihin. Umpipuisella hyllyllä se ei onnistuisi.

10 tapaa sössiä taimikasvatus

Omien kukkien ja vihannesten kasvattaminen siemenestä saakka on hauskaa, mielenkiintoista ja edullinen tapa hankkia tarvitsemansa taimet.

Periaatteessa homma on helppoa. Tarvitaan vain kylvöastiat, multaa, riittävästi valoa, vettä ja ravinteita. Yllättävän monella tavalla olen silti onnistunut kasvinalkuni vuosien varrella tärväämään. Tässä TOP 10 hölmöyksistä, joita taimikasvatuksessa EI kannata kokeilla.

1. Istutusastioiden jättäminen pesemättä (pöpönryökäleet talvehtivat purkkiin jääneissä multakokkareissa ja saattavat näivettää taimet heti alkuunsa)

2. "Annan näille nyt vähän enemmän vettä, että pärjäävät, kun olen viikonlopun poissa". Ei toimi - ainakaan meikäläisellä. Harvoin hukkumisen jälkeen kuivatettu herää henkiin kaatamalla lisää vettä niskaan..Kastella kannattaa säännöllisesti.

3. Kissat ja taimipurkit ikkunalaudalla. Huono yhdistelmä

4. "Aiempi kylvö takaa automaattisesti suuremmat ja komeammat taimet." Väärin. Ilman lisävaloa, liian aikaisin kylvetyt, taimet kasvavat honteloiksi ja hauraiksi.

5. Liikaa siemeniä liian pienessä astiassa tuottaa todennäköisesti liikaa taimia ja liian tiheän kasvuston. Taimilla ei ole tilaa kasvaa.

6. Irtonaiset nimilaput kylvöastioissa ovat tällaisella tohelolla huono idea. Maalarinteippi tai teksti purkin kyljessä pysyy paremmin tallessa

7. Vanhentuneita siemeniä ostamalla voi toki säästää, mutta kannattaako kylvää purkkikaupalla jotain, mikä ei idä..?

8. Hoppu ei ole hyväksi, eikä kiire kunniaksi missään taimikasvatuksen vaiheessa. Erityisesti on jokusen kerran harmittanut, kun on tullut istutettua arkoja kasveja liian varhain ja karaisematta pihalle. Pienikin halla palelluttaa esimerkiksi kesäkurpitsat.

9. Etukäteen kannattaa suunnitella, mitä maahan mahtuu ja kuinka paljon mitäkin vihannesta tarvitaan. Muutoin voi tulla tungosta tai kasvimaalla jälleen kerran eteen laajennusurakka..

10. Monet perennansiemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn. Jotkut peräti vuoden verran, vuorotellen, kylmää ja lämmintä. Jos tuoreet siemenet eivät muutamassa viikossa idä, kannattaisi viimeistään ottaa selville ovatko ne juuri sellaisia..

Kevään ensimmäiset kukat

"Kevään enimmäiset kukat" , esitteli Aviomies aamulla, ikkunalaudalta, ottamaansa potrettia. Kelloköynnöksethän ne siinä, mutta toki seillä kasvaa jo muutakin.

Tosin viime syksynä lankesin ostamaan ison nivaskan päiväysvanhoja siemeniä, jotka näyttävät itävän huonosti. Toisaalta, kuinka monta taimea vaikkapa talvikynteliä maahamme mahtuu ja tarvitaan. Kaikkea tuppaa siemenestä kasvatettuna joka tapauksessa tulemaan liian paljon.

Siksi olisi hyvä, jos jokaisella puutarhanhoitoon hurahtaneella olisi paljon samalla tavalla vinksahtaneita ystäviä. Olisi ihmisiä, joille jakaa ylimääräiset taimensa, eikä tarvitsisi heittää pois söpöjä kukan ja ruuanalkuja..

Isommissa kaupungeissa jonkinlaisia taimenvaihtotapahtumia ehkä järjestetäänkin, mutta täällä pikkukylällä en ole semmoisista kuullut. Kun olisinkin terveempi ja terhakampi. Voisin vaikka järjestää sellaisen tapahtuman itse..

Tulossa punainen kesä

Eilen sain viimein pistettyä tomaatin siemenet kasvamaan. Kuutta eri lajia on tulollaan, keltaisia, raitaisia ja punaisia. Enimmäkseen pensastomaatteja, koska olen laiska poistamaan varkaita.

Kärhön siemeniä, nepalinhanhikkia ja sinivaleunikkoa on kylmäkäsittelyssä. Tänä vuonna en täyttänyt siemenillä ja hiekalla jääkaappia, vaan lykkäsin kylmäkäsiteltävät kylvökset pihalle hankeen tuollaisissa muovirasioissa, joista hiiret eivät pääse siemeniä pihistämään.

Kauppareissulla, eilen, tarttui mukaan pari daalian mukulaa ja lisää noita punaisia gladioluksia, joita olen kasvatellut jo pian kymmenen vuotta.

Äsken, inventoidessani esikasvatettavia siemeniä hoksasin hieman nolon jutun: Olen tullut viime kesän jälkeen hankkineeksi lähes pelkästään eri sävyisten punaisten kukkien siemeniä: vaaleanpunaista pipoa, kahta eri punaista salkoruusua, zinnioita, silkkikukkia, tuoksuhernettä, punaista koristetupakkaa, tulenpunaisia samettiruusuja (vastapainoksi sentään myös vaniljanvärisiä), punaluppiota, kaunopunahattua, pioniunikoita ja kesäsädekukkaa.

Onneksi viime kesänä tuli istuteltua vähän muutakin. Koska kasvatan useimmat perennoista siemenestä, viime keväänä kylvetyistä monet kukkivat vasta tänä kesänä. Liika punainen väri puutarhassa tekee joidenkin mielestä istutuksista räikeitä..Saa nyt sitten nähdä. Todennäköisesti se ei minua haittaa, koska en ole kovin hillittyjen kokonaisuuksien ystävä muillakaan elämän alueilla.

Romahtaneita unelmia ja uutta kasvua

Suurin osa taimikasvatuspurkeistani on ollut talvisäilössä tuolla kasvihuoneessa. Pulmana esikasvatuksen aloittamisessa on ollut se, että lumiaura ja tuuli ovat kasanneet huoneen ympärille melkein metrisen kinoksen, jossa kahlaaminen ei ole tämmöistä lyhytkinttuista tädintylleröä houkutellut.

Eilen katsoin kalenteriin ja totesin, että nyt on kyllä pakko..Taistelin tieni halki hangen, tuulen ja tuiskun ja niin tein musertavan, masentavan, surullisen löydön. Olin toki ehtinyt murehtia kasvihuoneen katolle kertyvää lumikuormaa ja huokasin helpottuneena, kun se eilen näytti sateessa kovasti kevenevän. Enpä vaan hoksannut ajatella, että vaikka kuvassa näkyvä etelänpuoleinen katto oli jo paljas, toinen, pohjoisen puoli, oli niin paksun kuorman alla, että se oli romahtanut. Metallirakenteet olivat vääntyneet, mutta muovilevyt sentään ehjiä.

Harmittaa ihan vietävästi, varsinkin, kun en ole koko huonetta ehtinyt vielä edes käyttää...Venyihän sen toimitusaikakin viime keväänä toivottoman pitkäksi ja pystyyn saaminen kesti koko kesän..

Eilinen päivä meni melkein itkua tuhertaessa, kun olo oli muutenkin kehno ja kipeä. Tänään kuitenkin kurkistin basilikapurkkiin ja löysin sieltä uutta toivoa. Keittiön ikkunalaudalle taimettumaan kylvämäni yrtit olivat nousseet taimelle.

Tänään aion kylvää purkkeihin montaa lajia perennoita ja punaista verbenaa. Puutarhanhoidossa on sellainen lohdullinen puoli, että kasvun voima on suuri ja ihmeellinen. Uutta elämää syntyy sielläkin, missä toivo näyttää jo menneen. Sitäpaitsi jonakin vuonna onnistuu yksi kasvilaji, toisena toinen.

Kun vaan keksin, millä saan tuosta huoneestani vielä käyttökuntoisen, ehkä meillä tänä kesänä saadaan myös tomaatteja.

Uskotaan niin..

Uutisissa kerrottiin, että amerikkalainen sääyhtiö lupailee Suomeen ennätyslämmintä kevättä. Viime yönä näillä seuduilla oli pakkasta peräti -15 astetta, mutta olen silti päättänyt uskoa tuommoiseen ennusteeseen.

Vettä tippuu räystäiltä ja roskiksen reunalta. Laskeutuvan lumen alta kurkistelee kaikenlaista, mitä kesän kasvirunsaudessa ei tulisi edes huomanneeksi. Tänään bongasin vanhojen syreenipensaiden alla kasvavan kuusenpoikasen..
Huomattavasti suurempien kuusten juurella näyttäisi yöpyvän muun muassa pullea fasaanikukko ja jäljistä päätellen pienikokoinen pupujussi. Molemmille riittää ruokaa lintujen ruokintapaikoilla, joita meidän pihaltamme löytyy neljä. Vienosti toivon, että pupu jättäisi vastalahjaksi puuni ja pensaani pureskelematta.

Tänä keväänä aion kokeilla kärhön kasvattamista siemenistä. En edes tiedä mikä kärhö se on. Ei tainnut tietää siementen myyjäkään, vaikka antoi hyvät ohjeet siementen kylmäkäsittelyyn. Ostin ne huutonetistä.

Kovasti jo tekisi mieli kylvää kaikenlaista, mutta toistaiseksi olen saanut hillittyä itseni. Vain talvikyntelin, basilikan ja kelloköynnöksen siemenet olen pistänyt multaan. Perennojen ja varhaisimpien vihannesten (lähinnä tomaattien) kanssa yritän malttaa vielä pari viikkoa..

Kyllä se kevät vielä tulee. Uskotaan niin..

Kuinka rakastuin puutarhaan

Kasvoin kaupungissa, niin kuin myös äitini aikoinaan. Varhaisimmasta lapsuudestani muistan äidin kasvattamat, pahanhajuiset, samettikukat liian varjoisassa paikassa, autonrenkaan ympäröimässä penkissä.

Seuraava koti oli jo omakotitalo, mutta piha vain parinsadan neliön kokoinen. Pikkuriikkisestä kasvimaasta naapurin lapset kävivät kiskomassa porkkanat näkösälle ja saatuaan moitteita istuttivat ne takaisin naatit alaspäin.

Myös puolisoni kasvoi kaupungissa, mutta hän sentään oppi puutarhanhoidosta jotain, koska vietti kesiään vanhempiensa kanssa siirtolapuutarhamökillä. Sillä tietoudella pääsimme alkuun, kun ensimmäistä kertaa yhteisen kotimme pihalla ryhdyimme vihanneksia viljelemään.

Aluksi se oli puolison hommaa. Sitten innostuin minäkin ja lopulta koko pihan hoito jäi minun vastuulleni.Apua saatan saada , jos sinnikkäästi kinuan,mutta en välttämättä alkuunkaan oikeaan aikaan, enkä edes oikeassa paikassa.

Oma kiinnostukseni on laajentunut vihannesten ja yrttien parista yhä enemmän koristekasveihin. Valtava hinku olisi hankkia joka vuosi jotain uutta, perustaa istutusalueita, laajentaa edellisiä ja istuttaa uusia puita. Tilaa vielä olisi, mutta Akka-merkkisen puutarhakoneen jaksaminen on koetuksella..

Vielä tänä keväänä en kuitenkaan aio ryhtyä himmailemaan. Puutarha antaa niin paljon enemmän energiaa kuin ottaa, että niin kauan kuin jalka jotenkin nousee ja kädet toimivat, aion jatkaa kasvun ihmeestä nauttimisesta kädet kyynerpäitä myöten mullassa.