Romahtaneita unelmia ja uutta kasvua

Suurin osa taimikasvatuspurkeistani on ollut talvisäilössä tuolla kasvihuoneessa. Pulmana esikasvatuksen aloittamisessa on ollut se, että lumiaura ja tuuli ovat kasanneet huoneen ympärille melkein metrisen kinoksen, jossa kahlaaminen ei ole tämmöistä lyhytkinttuista tädintylleröä houkutellut.

Eilen katsoin kalenteriin ja totesin, että nyt on kyllä pakko..Taistelin tieni halki hangen, tuulen ja tuiskun ja niin tein musertavan, masentavan, surullisen löydön. Olin toki ehtinyt murehtia kasvihuoneen katolle kertyvää lumikuormaa ja huokasin helpottuneena, kun se eilen näytti sateessa kovasti kevenevän. Enpä vaan hoksannut ajatella, että vaikka kuvassa näkyvä etelänpuoleinen katto oli jo paljas, toinen, pohjoisen puoli, oli niin paksun kuorman alla, että se oli romahtanut. Metallirakenteet olivat vääntyneet, mutta muovilevyt sentään ehjiä.

Harmittaa ihan vietävästi, varsinkin, kun en ole koko huonetta ehtinyt vielä edes käyttää...Venyihän sen toimitusaikakin viime keväänä toivottoman pitkäksi ja pystyyn saaminen kesti koko kesän..

Eilinen päivä meni melkein itkua tuhertaessa, kun olo oli muutenkin kehno ja kipeä. Tänään kuitenkin kurkistin basilikapurkkiin ja löysin sieltä uutta toivoa. Keittiön ikkunalaudalle taimettumaan kylvämäni yrtit olivat nousseet taimelle.

Tänään aion kylvää purkkeihin montaa lajia perennoita ja punaista verbenaa. Puutarhanhoidossa on sellainen lohdullinen puoli, että kasvun voima on suuri ja ihmeellinen. Uutta elämää syntyy sielläkin, missä toivo näyttää jo menneen. Sitäpaitsi jonakin vuonna onnistuu yksi kasvilaji, toisena toinen.

Kun vaan keksin, millä saan tuosta huoneestani vielä käyttökuntoisen, ehkä meillä tänä kesänä saadaan myös tomaatteja.