Kasvoin kaupungissa, niin kuin myös äitini aikoinaan. Varhaisimmasta lapsuudestani muistan äidin kasvattamat, pahanhajuiset, samettikukat liian varjoisassa paikassa, autonrenkaan ympäröimässä penkissä.Seuraava koti oli jo omakotitalo, mutta piha vain parinsadan neliön kokoinen. Pikkuriikkisestä kasvimaasta naapurin lapset kävivät kiskomassa porkkanat näkösälle ja saatuaan moitteita istuttivat ne takaisin naatit alaspäin.
Myös puolisoni kasvoi kaupungissa, mutta hän sentään oppi puutarhanhoidosta jotain, koska vietti kesiään vanhempiensa kanssa siirtolapuutarhamökillä. Sillä tietoudella pääsimme alkuun, kun ensimmäistä kertaa yhteisen kotimme pihalla ryhdyimme vihanneksia viljelemään.
Aluksi se oli puolison hommaa. Sitten innostuin minäkin ja lopulta koko pihan hoito jäi minun vastuulleni.Apua saatan saada , jos sinnikkäästi kinuan,mutta en välttämättä alkuunkaan oikeaan aikaan, enkä edes oikeassa paikassa.
Myös puolisoni kasvoi kaupungissa, mutta hän sentään oppi puutarhanhoidosta jotain, koska vietti kesiään vanhempiensa kanssa siirtolapuutarhamökillä. Sillä tietoudella pääsimme alkuun, kun ensimmäistä kertaa yhteisen kotimme pihalla ryhdyimme vihanneksia viljelemään.
Aluksi se oli puolison hommaa. Sitten innostuin minäkin ja lopulta koko pihan hoito jäi minun vastuulleni.Apua saatan saada , jos sinnikkäästi kinuan,mutta en välttämättä alkuunkaan oikeaan aikaan, enkä edes oikeassa paikassa.
Oma kiinnostukseni on laajentunut vihannesten ja yrttien parista yhä enemmän koristekasveihin. Valtava hinku olisi hankkia joka vuosi jotain uutta, perustaa istutusalueita, laajentaa edellisiä ja istuttaa uusia puita. Tilaa vielä olisi, mutta Akka-merkkisen puutarhakoneen jaksaminen on koetuksella..
Vielä tänä keväänä en kuitenkaan aio ryhtyä himmailemaan. Puutarha antaa niin paljon enemmän energiaa kuin ottaa, että niin kauan kuin jalka jotenkin nousee ja kädet toimivat, aion jatkaa kasvun ihmeestä nauttimisesta kädet kyynerpäitä myöten mullassa.
Vielä tänä keväänä en kuitenkaan aio ryhtyä himmailemaan. Puutarha antaa niin paljon enemmän energiaa kuin ottaa, että niin kauan kuin jalka jotenkin nousee ja kädet toimivat, aion jatkaa kasvun ihmeestä nauttimisesta kädet kyynerpäitä myöten mullassa.
Mukavaa on kun saa puutarhassa puuhailla. Kunhan ei itteesä liikaa rääkkää niillä hommilla...
VastaaPoistaTosi kiva aihe, taidanpas kopioida idean..
VastaaPoistaJuutuin tuohon apujuttuun. Jäin miettimään missähän väärässä paikassa puutarha-apua mieheltä on herunut väärään aikaan...
VastaaPoistaTalvi on tuntunut pitkältä neljän seinän sisällä. Minua eivät rajoita sairaudet, mutta näinkin tuntuu fyysinen kunto rapautuvan. Nivelet valittavat, kun ei ole lihaksia tukena. Se tietää varmaankin rasitusvammoja keväällä lapiota ja haravaa heilutellessa. Odotan silti innolla kuin vasikka keväistä ulos pääsyä ja mullan tuoksua. Meillä on pikkiriikkinen piha ja vuokrapalsta, mutta suuremman alan hoitamiseen voimat ja viitseliäisyys eivät ehkä riittäisikään. Minun esikuvanani ovat vanhempani, jotka hoitelevat kaksistaan pihaansa, jossa ovat häärineet jo yli neljäkymmentä vuotta. Muistan, miten he suunnittelivat pihaa ja minä leikkelin ja liimasin siemenluetteloista ja siemenpusseista kukkien kuvia ja nimiä siniseen ruutuvihkoon.
VastaaPoistaIhana tarina :) Voi puolisomokomaa! Teillä on niin kaunista, odotan jo innolla uusia istutuksiasi.
VastaaPoista