Pinkkiä..vai aniliinia

Oppineittenkukkka

 Pinkkiä..vai aniliiniako tuo lienee. Sitä joka tapauksessa tällä hetkellä piisaa sekä päävärinä että somisteena. Mikäs siinä. Mukava väri puutarhassa. Ei ainakaan sulaudu liiaksi taustaan.

Harjaneilikka

Mikälie neilikka

Palleroneilikka eli Pispalan Neito

Ketoneilikka Arctic Fire

Ei aina saa mitä tilaa

 Elämässä ei todellakaan jokainen saa sitä mitä tilaa. Väittäköön yltiöpositiivisuuden airuet mitä lystäävät. Ei saa ihmisparka sitä mitä tilaa myöskään taimistolla tai nettikaupassa, säästä puhumattakaan.

Tuohon ylimpään yllätyksen olen silti tyytyväinen. Luulin kylväneeni valkoista narsissitupakkaa, mutta punaisia koristetupakoita niistä siemenistä tuli. Huomattavasti miellyttävämpi ylläri kuin se, ettei Blomqvistin taimistolta kerrottuna kurjenkellona ostamani kasvi teekään kerrottuja kukkia vaan ihan tavallisia sinisiä. Eikä virolaisesta siemenkaupasta tilaamissani siemenpusseissa ollut kuin muutama siemen kussakin ja nekin itivät huonosti. Plääh.

Nyt, kun viimein sain hankituksi kaksi suurta vesitynnyriä, näyttää siltä, ettei niitä tarvitakaan. Kaksi kahdensadan litran saavia on jo täynnä vettä ja taivaalta ryöpsähtää vähän väliä lisää.

Luultavasti yksi onnellisen elämän avaintaidoista (ainakin minun kohdallani. Me ihmisethän olemme niin yksilöllisiä, että yleistyksiä on syytä välttää) on se, ettei kannata odottaa juuri mitään: ei aurinkoista kesää, ei sitä, että se, mikä on onnistunut aiempina vuosina, onnistuu nytkin. Ei edes sitä, että ihmiset pitävät sen, minkä lupaavat. 

Kun ei odota, ei pety, eikä pettymyksen käsittelyyn kulu energiaa. Jos taas saa jotain hyvää, mitä ei osannut odottaa, voi vain vilpittömästi iloita ja ammentaa siitä energiaa...

Toisinkin voi tietysti elää, mutta luulen, että tämä sopisi minulle.

 Uusissa led- lyhdyissäni on kuva, jota luulin ensin hyttyseksi ja ihmettelin, pitääkö niitä nyt lyhdyn lasiinkin laittaa. Inisee niitä riittävästi ilmassakin..., mutta sudenkorentojahan nuo ovat, kun hoksasin tarkemmin katsoa. Sellaistakin voi tietysti sattua, että asiat osoittautuvat aivan muuksi kuin ensisilmäyksellä näyttävät. Pitää vain rauhoittua, antaa tunnekuohun laantua ja arvioida asia uudelleen.

Tykkään kissoista ja muista pörröturkeista ihan tavattomasti. Asuuhan meillä sisällä talossa peräti viisi kissaa ja kolme koiraa. Pihamaalla mellastaakin sitten naapurin kissat. Se olisi muuten ihan ok, mutta kun ne ryökäleet tappavat pikkulintuja. Tässä yksi villin näköinen peto päättäväisesti askeltamassa kohti lintulautaa. Ei piitannut vähääkään motkotuksestani ja kehotuksista kömpiä takaisin omalle pihalleen.

Ostoksia

 Kuten ehkä olen maininnut, elän lähestulkoon erakkona. Kauppaankaan en lähde/pääse kuin pari kertaa kuussa. Sen havaitsin jälleen kerran hyväksi järjestelyksi, kun ryhdyin inventoimaan, mitä kaikkea on viimeisen viikon aikana tullut shoppailtua, kun Aviomiehen loma alkoi ja olemme huviksemme ajelleet hieman kauemmas ostoksille.

Noita ylimmän kuvan ruukkuja tuli hankittua kolmea kokoa yhteensä viisi. Olivat onneksi sentään 40 prossan alennuksessa. Ehtaa muoviahan ne vaan ovat, mutta en minä jaksaisi noin isoja keraamisina kannellakaan.

 Reetan Ruutu -niminen verkkokauppa muuttaa. Sieltä tilasin taas  tarjoushintaan monenlaisia pieniä valurautaeläimiä (aivan kuin ei talossa ja pihalla olisi eläviä ennestään).

Tuurin Keskisellä tuijottelin aikani roomalaisen näköisiä, puolialastomia, kipsinaisia. Siinä tuumaillessa totesin, etteivät ihmishahmot taida olla oikein minun juttuni puutarhassa ja palasin kotiiin pullea siili kainalossa.

Paljon uusia kasveja on myös tullut hankittua (mm. kurjenpolvia, kahta eri rentoakankaalia, pioni, neilikoita, oranssikeltano ym.) pari hanallista vesisaavia sadeveden keruuseen ja lisää aurinkokennolla latautuvia led-lyhtyjä. Yksi ankkapatsas odottelee myös paikkaansa sen Aviomiehen ja minun yhteisen projektin äärellä. Kun nyt vaan nämä rankkasateet muutamaksi päiväksi lakkaisivat, jotta puutarhassa viitsii jotain värkätä.

Annetaan hyvään kotiin

Annetaan hyvään kotiin tänä kesänä kukkivia valkotähkäisiä korean yrtti-iison taimia, sinistä rohtoraunioyrttiä ja pikkuisia siemenkylväytyneitä marunan taimia (hopealehtinen, korkeahko koiruoho, jossa pienet, keltaiset, kukat) sekä muutama pieni 'Apricot Beauty' lajikkeinen lehtosinilatva, jonka pitäisi siis kukkia aprikoosin värisin kukin ( en ole vielä ehtinyt varmistua väristä, kun kylvin taimet vasta keväällä).

Eikä oikeastaan tarvitse olla niin kamalan hyväkään koti ;)..

Sateesta huolimatta

 Sateesta huolimatta puutarhassa kukkii. Tarhakeijunkukan vaaleat kukat ovat pienet, mutta kauniit.

 Tähtiputkista tykkään kovasti. Nämä värikkäämmät miellyttävät enemmän kuin jossain aiemmassa postauksessa esittelemäni valkoinen.

 Sormustinkukkia putkahti penkistä tänä vuonna kolmea väriä. Tavallisen aniliinin lisäksi kahta eri valkoista. Tämä alempi on mielestäni tumman liiloine pilkkuineen hurmaava.

 Kesäkullerot poseerasivat sievästi suorassa rintamassa.

 Tsinnioita en ole ennen kasvattanut. Niistä tuli vallan omituisia, ei lainkaan sellaisia kuin siemenpussin kuvassa, kovin pienikukkaisia, mutta hurjan voimakkaan värisiä. Tuota alempaa katselin kauan ja yritin miettiä miksi tuota väriä pitäisi sanoa, jos sitä jollekin yrittäisi kuvata.

Eilen pääsin Keskisen puutarhakauppaan ja tänään Tokmannin puutarhaosaston alennusmyyntiin. Mukaan tarttui kaikenmoista tarpeellista ja tietysti tarpeetontakin. 

Yhtä hauskaa uutta projektiakin ryhdyimme Aviomiehen kanssa puutarhaan kehittelemään. Näytän sitten, kunhan saamme jotain aikaan.

Nyt on mieli yhtä maassa kuin sateen pieksämät pionin kukat, sillä äitini on hyvin huonossa kunnossa ja joutui tänään sairaalaan. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä samalta kuin sääennuste näille seuduille. Auringon pilkahdustakaan ei luvata koko viikolle.

Itsekarsiutuva jättikukka ja himoittava herkku

 Eilen oli outo sää. Synkät pilvet peittivät kirkkaan taivaan muutamassa minuutissa ja niskaan rysähti raju sadekuuro. Sama toistui useampaan kertaan.

Niissä rytinöissä katkeili paljon korkeita perennoja, muun muassa tuo raunioyrtti, jota kyllä olin ajatellut harventaa ja liotella tomaattilannoitteeksi, mutta en sentään ihan noin paljon.

 Tämän alkukesän koleissa keleissä olen ollut tosi iloinen uudesta kasvihuoneesta. Siellä kurkut, tomaatit ja siemenestä kasvatettavat perennan taimet ovat olleet suojassa kylmältä ja rajuilta sadekuuroilta. 

Kasvihuonekurkut alkavat olla jo mukavan kokoisia. Sitä hieman epävarmana tuumailen, kuinka suuriksi ne kannattaa päästää (sekä itse kasvit että hedelmät), kun en ole aiemmin moisia kasvattanut.Luulisin, että liian suuriksi kasvavien kurkkujen maku kärsii.

Jostain syystä minulla on suorastaan himo tuorekurkkuihin. Ahmin niitä vähintään yhden kokonaisen päivässä. Sinänsä hieman kummallista, sillä ei niissä minun tietääkseni kovin paljon ravintoaineita ole. Ennen kurkkuja himoitsin parin vuoden ajan tuoreita porkkanoita ja jäävuorisalaattia.

Onhan minulla toki sisuskaluissa monenmoista vikaa, kuulemmma myös imeytymishäiriö ja vitamiinipuutoksia. Joskus väitetään, että ihmisen elimistö tietää, mitä siltä puuttuu ja viestittää siitä tällaisten himojen kautta. Jos kurkussa on jotain, mitä kropastani puuttuu, niin kroppani kyllä tietää jotain, mitä minä ja nykyinen ravitsemustiede emme vielä tunnista. Höh.

Daalioita ja rikkaruohopulmia

Daalia Arabian Night

Jee, tulihan   se kunnon kesä  lopultakin..Ensimmäinen daaliakin aukaisi kukkansa. Tykkään kovasti tuosta tummasta väristä. Jännää nähdä, millainen värikirjo daalioista tänä vuonna muodostuukaan. Seitsemää eri lajia laitoin keväällä kasvamaan.

Kaikki kasvaarehottaa, kun veden lisäksi riittää viimein myös lämpöä.

Varjoliljan nuppu

Vikkelimmin venyvät tietysti korkeuksiin rikkaruohot ja kitkemistä riittää. Sen haluaisin mielelläni tietää, miten muiden tonteilla käsitellään kitkentäjätteet: juolavehnät ja muut rikkaruohot juurineen. Meillä ongelma odottaa ratkaisuaan, kun kaikki muovikompostorimme ovat täynnä kissanhiekkaa ( puupohjaista) tai keittiöjätettä ja ainokainen avokompostorimme (metallikehikko) täyttyy heti alkukesästä. 

Kuormalavojakin olisi varastossa. Niistä ehkä saisi aikaan jotain, jos ei olisi vasara hukassa ja peukalo keskellä kämmentä. Jotain tarttis keksiä ja pian, muuten käy kuin tuolle pikku enkelillle, joka alkaa hukkua heiniin.