Arvat on heitetty

Arvat on karvaisen onnettaren toimesta heitetty - pitkin pöytää. Koska Muskakisu innostui saamastaan kunniatehtävästä niin kovasti, että huitaisi kerralla viisi lappua kiposta, jaetaan nyt sitten viisi palkintoa neljän sijasta. Voittajat ovat Magdalena Hai, tiuku, Nettimartta, Satu ja Hippokampustaja. Palkinnot voi periä pistämällä postiosoitteensa tuonne sähköpostiini ja kertomalla, minkä palkinnoista haluaa.

Palkintojen esittely ja yksityiskohtainen kuvaus arvontaprosessista löytyy tuolta Talviunilla- blogin puolelta.

Kiitos kaikille osallistuneille. Muskalla ja emännällä oli hauskaa.

Hemmetin heinätähdet ja vietävän virvanarsissit!

Ei pitäisi olla näin mainoksen orja. Viime viikolla sain sähköpostiini erään verkkokaupan "kerhon" jäsenille tarkoitetun tarjouksen kukkasipulipaketeista. Tilasin heti yhden, sillä mukana sattui olemaan himoitsemaani lehtolaukkaa, keltaista helmililjaa ja ihanan väristä liilanpunaista krookusta. Muutaman tunnin kuluttua sain vastauksen tilausviestiini. Paketit olivat kuulemma loppuneet.

Harmistuksesta toivuttuani huokasin helpotuksesta, iloitsin rahansäästöstä ja siitä, ettei tarvinnut ryhtyä laajentamaan kukkapenkkiä. Tänään sain sitten yllättäen viestin, että kyseisestä verkkokaupasta tilaamani kukkasipulit ovat saapuneet asiamiespostiin. Yllätykset eivät loppuneet siihen. Kun aukaisin paketin, sain lukea, että osa tarjouksessa luvatuista sipuleista oli korvattu toisilla, juuri ne himoitsemani kauniin väriset laukat, helmililjat ja krookukset.

Toiveikkaana, mutta pahaa aavistellen aloin penkoa pakettia ja pahimmalla mahdollisella tavalla oli käynyt. Puolet kolmensadan sipulin pakkauksesta oli nyt sellaisia, jotka eivät talvehdi näillä seuduilla, eli virvanarsisseja ja heinätähtiä. Hyvä, etten itkua vääntänyt.

Tiedänhän minä, että voisin palauttaa paketin ja vaatia rahat takaisin. Olen sellaiseen kuitenkin liian laiska ja suoraan sanottuna säälin myös hiukan sekä yrittäjää, jolle ilmeisesti on jäämässä paljon sipuleita käsiin ja kasviparkoja, jotka ovat tuomittuja pois heitettäväksi, ellei niille löydy sopivaa talvehtimispaikkaa.

Meidän huushollissamme EI mitään sieviä sipuli-istutuksia pöydän koristeeksi väsätä, sillä kissat pistelevät sellaiset poskeensa alta aikayksikön. Hyötäminen ei siis tule kyseeseen.

Järjestän sitten arvonnan jo nyt, vaikka olin ajatellut pistää sellaisen pystyyn vasta myöhemmin, siinä vaiheessa, kun laitan Kanttorilan puutarhan kevääseen saakka talvilepoon.

Kirjoitan siitä erillisen postauksen. Koska arvonta on kaikkien lukuisten blogieni yhteinen, palkintoina tulee olemaan myös muuta kuin kukkasipuleita. Sipuleilla on nyt kuitenkin kiire maahan, joten aikataulu on tiukka. Arvon palkinnot jo maanantaina ja pistän paketit saman tien postiin.

Mukaan pääsee kommentoimalla jotain tähän postaukseen, tai Talviunilla-blogiini, jonne kirjoitan vielä erillisen, yksityiskohtaisen postauksen tästä arvonnasta. Tervetuloa mukaan. Voittajat saavat valita palkintonsa lappujen nostojärjestyksessä, joten niitä hemmetin heinätähtiä ei riesaksesi välttämättä siunaannu, vaikka voittaisitkin, ellet sellaisia välttämättä tahdo :)

Kissankiusauspäivä

Aamulla Vinskikissaa kiusasi ikkunan läpi nälkäinen talitintti. Se tanssahteli ikkunalaudalla, kunnes hoksasin viedä sille tuohon pähkinäpalloon ruokaa. Vaikka maa onkin sula, linnut ovat päättäneet, että nyt on ihmisten aika tällä pihalla ryhtyä vastaamaan tarjoilusta. Ovat nuo pikku siivekkäät toki palkkansa ansainneet, kun ovat koko kesän pitäneet tuhohyönteiset kurissa.

Piiskukissaa kiusasi sangollinen suppilovahveroita, jonka joku oli laskenut kissojen ruokapöydälle. "Ei tuommoisia voi kissa syödä", se kävi äänekkäästi ilmoittamassa minulle.

Kasvimaalla kiusasin kissoja asettelemalla sinne pystyyn tuommoisia haaraisia risuja ja tikkuja. Olivat nimittäin naapurin pitkähännät käyneet heti kaivelemassa pissakuoppiaan, kun alkuviikosta sain pari penkkiä mullokselle ja porkkanan siemenet sekä valkosipulit mullan alle.

Harvoin olen syyskylvöjä kokeillut, mutta tänä vuonna olen laittanut palsternakkaa, porkkanaa, joitakin kukkia ja valkosipulia. Kissoilla vaan on siementen järjestyksestä aivan oma käsityksensä. Jospa tikku takapuolessa nyt saisi pörröpöksyt pysymään poissa porkkanapenkistä.

Revontulia ja Alexandraa

Toistakymmentä vuotta olen kasvatellut Alexandra-nimistä talvivalkosipulia. Ostin siemensipulit luomuna, enkä ole itsekään niille mitään kemiallista lannoitetta roiskinut. Aina en ole muistanut lannoittaa lainkaan. Hämmästyttävän hyvin ovat silti kasvaneet - ainakin , jos ovat kasvukaudella saaneet runsaasti vettä.

Alexandran sipulit ovat oikein kasvatettuina hyvin kookkaita. Tuossa yläkuvassa näkyvä möllykkä on siis kynsi, ei kokonainen sipuli. Sipulit säilyvät, ainakin meillä, ihan huoneenlämmössä, sipulipurkissa, käyttökuntoisina seuraavaan satoon saakka. Kynnet ovat öljyisiä ja ainakin minun makuuni herkullisia.

Itse olen korjannut sadon yleensä elokuun puolen välin jälkeen ja istuttanut kookkaimmat kynnet seuraavaa satokautta varten lokakuun loppupuolella. Varren päähän kasvavat kukat olen useimpina kesinä jättänyt paikoilleen (en ole huomannut poistamisella edullista vaikutusta sipulien kokoon tai laatuun). Joskus olen kasvatellut itusipuleista uusia sipuleitakin. Ensimmäisenä kesänä niistä tulee pieniä palloja ja seuraavana kynsiksi jakaantuneita, varsinaisia sipuleita

Tänä syksynä ostin myös Revontuli -nimistä, Laihialla kasvanutta, talvivalkosipulia. Sen sipulit olivat kooltaan puolet Alexandroista, mutta somia ja valkeakuorisia. Ne olen jo kuopannut maan multiin. Alexandran varret ovat niin paksuja ja kovia, ettei niitä voi letittää. Toivon, että Revontulia voi. Olisi mukavaa tehdä joskus valkosipulilettejä ystäville lahjaksi.

Jos joku sattuisi tahtomaan Alexandran itusipuleita, niin täältä niitä saisi. Kovin isoiksi eivät kasvaneet tänä kesänä, mutta itävyys on aina ollut hyvä. Ei maksa mitään. Tulevat näppärästi kirjekuoressa :)

Kevättä paperipussissa

Eksyin netissä mukavaan verkkokauppaan. Siellä oli tänä syksynä vanhenevat siemenet 50% alennuksessa. Pitihän siihen tarjoukseen tarttua. Harvoinhan ne yks kaks vanhenevat. Minulla ovat itäneet hyvin vielä viisi vuotta vanhatkin tomaatinsiemenet. Se, että hankin seuraavan kevään siemenet useimmiten jo edellisenä syksynä, saa aikaan lohdullisen tunteen, ikään kuin kevät olisi piirongin laatikossa odottamassa noissa pienissä paperipusseissa.

Sokerimaissiin hullaannuin tänä kesänä täydellisesti. Tähkät olivat herkullisia ja lämmin kesä kypsytti ne ajoissa. Niinpä ostin peräti kahta eri lajia sokerimaissin siemeniä. Kolmattakin tuolla kaupassa oli, mutta sen kasvin tähkät poimitaan pieninä ja minä tahdon ISOJA.

Pensastilliäkin sieltä löytyi. Moisesta en ole ennen kuullut. Ensi kesänä kokeillaan. Mustakaalia, eli tummalehtistä lehtikaalia, joku oli kehunut äidilleni maukkaaksi ja monikäyttöiseksi. Semmoisten siemeniäkin löytyi ja monta lajia tomaatteja. Nuo punakeltaraitaiset näyttävät vekkuleilta.

Koreantörmäkukkia sisko kasvatteli toissakesänä. Jostain syystä useimmista kukista tuli mustia, vaikka muunkin värisiä oli siemenpussin kuvassa. Toivottavasti minulle käy nyt samoin. Ne tummat olivat tosi kauniita..

Miten tässä nyt malttaa odottaa ensi kevääseen..Taidan lähteä odotellessa ravistelemaan puusta vähän talviomenoita :)

Joskus käy näinkin..

KIILTOTUHKAPENSAS
Joskus käy näinkin, että pohjoisemmas muuttaessaan pääsee asumaan paikkaan, jossa pienilmasto on paljon edellistä pihaa edullisempi. Edellinen kotimme oli kolmos- ja nelosvyöhykkeen rajamailla, viitisenkymmentä kilometriä merenrannasta. Lähes lumettomia talvia oli paljon ja meren syksyä pidentävä ja kevättä hidastava vaikutus tuntui niinkin kauas veden ääreltä. Ilmasto tuntui kuitenkin karummalta kuin täällä ja esimerkiksi luumut ja omenapuut paleltuivat monena vuonna.

Nyt asutaan kartan mukaan viitosvyöhykkeellä, Etelä-Pohjanmaan pohjoisimmassa kolkassa. Suuren järven läheisyys taitaa nyt koitua eduksemme, sekä puutarhan sijainti loivassa hiekkaisessa etelärinteessä. Pihaa myös reunustaa kylmimmiltä sivustoilta korkea kuusiaita ja naapurin rakennukset. Ehkä tämä kaikki selittää, miksi meillä vieläkään ei ole pienintäkään pakkasenpuremaa kesäkurpitsojen lehdissä, vaikka etelämpänä halla on kuulemma vienyt arimmat kasvit.

En voi valittaa :)

Enkeli seljällään ja muita pikku vahinkoja

Useamman päivän sateiden, myrskyn ja flunssan jälkeen lähdin tänään kameran kanssa kartoittamaan tuhoja. Ihmeen pieniä vahinkoja oli tullut. Lyhtyjä ja sammalpalloja oli lennellyt pitkin pihaa, tikkaita ja koristepatsaita kaatunut, mutta ei sen kummempaa. Eniten harmittaa se, että angervopensaista on pudonnut parissa päivässä melkein kaikki kauniin väriset lehdet. Nyt ne makaavat mattona ruohon päällä ja puut ja pensaat näyttävät ankeailta riisuuntuneina.

Kaikki punakanelitkin ovat tulleet alas ja valtava lintuarmeija käy niitä nokkimassa. Naakoilla ja harakoilla on ärsyttävä tapa käydä merkkaamassa jokainen putoava omppu omakseen haukkaamalla siihen reikä. Ei sitä sen jälkeen enää viitsi sisälle tuoda. Harmi, että niillä on omppujen suhteen samanmoinen maku kuin meikäläisellä. Vaaleita talviomenia riittäisi nokittavaksi vaikka miten paljon, mutta eiväthän ne kelpaa. Makeita punakaneleita vaakuillekin olla pitää.
Tänään pitäisi saada amppelitomaatit ( ei vaan MANSIKAT) istutettua talveksi maahan. Säilyvät hengissä pakkaskauden paremmin niin.

Varsinaisesti menin pihalle räpsimään kuvia upeissa väreissä hehkuvasta kiiltotuhkapensaasta, mutta kamerasta loppui akku ennen kuin ehdin sinne asti. Joudun tyytymään tuohon pensasmustikkaan.

Uusi kukkapenkki on edelleen vaiheessa. Ei ole ollut voimia. Tuo kasa tuossa taustalla on sitä maata, jota kaivettiin kasvihuoneen paikalta pois, jotta sen alle saatiin routimaton sorapohja. Osan tuosta hiekasta aion levitellä mehikasvien ja muiden niukkaravinteisessa ja läpäisevässä maassa viihtyvien perennojen kasvualustaksi (osaatteko muuten suositella hiekkkaisessa alustassa viihtyviä kasveja, joista olette itse pitäneet? Kohtalaisen aurinkoinenkin tuo paikka on) Osa pitäisi jaksaa kärrätä kauemmaksi. Märkänä se on nyt erityisen raskasta. Harmittaa, kun ei jaksa..