Ei jaksais odottaa..

Minulle tämä lumentulo ja pakkanen nyt riittäisi. Kaipaan kiihkeästi kevättä. Välillä jo epätoivo valtaa alaa, kun edes ikkunalaudoille ei voi meillä vielä mitään kylvää, kun lasit hohkaavat vanhoissa ikkunoissa niin kylmää, että taimet paleltuvat.

Onneksi on sentään puutarhalehtiä, siemenluetteloita ja kirjoja, joiden äärellä voi vaipua kesäisiin tunnelmiin. Nuo kolme lehteä minulle tuli viime vuonna, mutta nyt olen sanonut irti sen tilauksen, joka oli itselleni vähiten mieluinen, eli Viherpihan. Oma Piha -lehdestä ja Kotipuutarhasta olen tykännyt enemmän, enkä edes tiedä miksi. Ehkä Viherpiha on hieman enemmän keskittynyt pieniin kaupunkipihoihin.
Kaksi kesäähän vasta olen Kanttorilan puutarhaa rakennellut. Rakenne alkaa hahmottua ja ensi kesänä painopiste on tarkoitus asettaa jo perustettujen istutusten kunnossapitoon ja tähän mennessä hankittujen kasvien siirtämiseen oikeille paikoilleen....vaikka onhan tuolla vielä yksi kasvimaan kohopenkki ja perennapenkki puolivalmiina, ettei mullan kärräys ja kaivutyöt ihan kokonaan vielä ohi ole.

Esikasvatettavia siemeniä tuli syksyllä hankittua VALTAVASTI. Millään ei tila tule riittämään kaikille, ellei maalis-huhtikuusta tule poikkeuksellisen lämmin niin, että saan osan taimista varhain kasvihuoneeseen ja päiväksi ulkoportaille.

Taimien kasvattaminen itse on kuitenkin minulle yksi mukavimmista puutarhapuuhista - ainakin silloin, kun kisuryökäleet eivät pääse kasvatushuoneeseen aiheuttamaan katastrofaalista vahinkoa.

Tuosta kuvan verbenastakin keräsin viime kesänä siemeniä. Niitä täytyy nyt kokeilla kasvattaa. Enimmäkseen keskityn kuitenkin vihannesten ja perennojen taimikasvatukseen. Pari viinikärhöäkin sorruin Viherpeukalon tarjouksesta tilaamaan, vaikka olen aina uhonnut, etten niin vaativiin kasveihin näin Pohjoisessa kajoa. Onneksi ne tulevat aikaisintaan toukokuun lopulla. Siihen mennessä on hyvää aikaa valmistaa istutuspaikat kunnolla.

Ei viherrä enää/vielä

Eipä viherrä meidän pihamaalla enää mikään...vai pitäisikö ajatelle, ettei vielä. Viime viikolla taivas paiskasi niskaan koko syksyn ajan varastoimansa lumet. Hyvähän se on arkojen kasvien kannalta, että päällä on paksu, valkoinen, peitto ennen kovien pakkasten alkua. Meikäläistä vaan tuo kylmä höttö harmittaa. Kevät tuntuu olevan jotenkin lähempänä niin kauan kuin maa on paljas.

Siemenpusseja tulee toki jo rapisteltua, mutta yritän malttaa helmikuulle ennen kuin kylvän ensimmäiset esikasvatettavat. Kun lisävalaistusta ei ole, olen havainnut ainakin maaliskuun puolivälin jälkeen kylvettyjen tomaattien kirivän komeasti kiinni helmikuussa alulle laitetut.

Jotain on kuitenkin jo helmikuussa pakko saada purkkiin - ihan omaksi lohduksi ja mielen virkistykseksi. Taidan tänäkin vuonna aloittaa kelloköynnöksestä. Syksyllä tuli ostettu sekä valkoisen että tumman liilakukkaisen siemeniä.

Kallionkolossa vihertää

Enpä muista koskaan ennen istuttaneeni astiataimia joulukuussa. Nyt on sekin koettu, kun kuoppasin tänään pensasmustikan muiden seuraan ja suojasin ne viimeinkin verkolla(viime tipassa, todennäköisesti, sillä yöllä sataneelle lumelle oli jo ehtinyt ilmestyä pupun jälkiä).

Pihassa ei juuri mitään kuvattavaa tällä hetkellä ole, kun kukat ovat lopultakin lakanneet kukkimasta, eikä lunta ole vielä niin paljon, että se olisi ehtinyt kasantua mihinkään kuvauksellisiksi muodoiksi.

Tuon kuvan mies nappasi tämänpäiväiseltä koiranlenkitysreissultaan. Metsässä vihertävät siis vielä ainakin saniaiset. Sekään ei taida olla tavallista tähän aikaan vuodesta näin pohjoisessa.

Talvi

Nyt se sitten rysähti kerralla niskaan - nimittäin talvi. Vielä eilen kosmokset ja kehäkukat kukkivat. Aamulla ne jo riiputtivat päätään ja iltapäivään mennessä nuo kosmoskukan varret olivat muuttuneet mustiksi.

Komeamaksaruoho sentään sinnitteli vain hieman hopeista kuuraa purppuranpunaisella kukinnollaan.
Portailla muratti näyttää vielä elävältä ruukussa. Kuinkahan pian pitää kerätä loputkin pihakoristeet pois, etteivät jää lumen alle.

Syysshoppailua

Kävin juuri Puutarhastelua -blogissa (linkki sivupalkissa) kadehtimassa Viannaa, joka oli tehnyt tavaratalon alekorista mahtavia sipulilöytöjä. Meillä, kun on paikkakunnalla tasan kaksi pienehköä ruokakauppaa, niin sieltä ei kovin riemukkaita löytöjä pääse tekemään.

Ajattelin nyt kuitenkin mainostaa muillekin, mistä niitä löytöjä voi tehdä tämmöinen umpimaalainen pussinperäläinenkin. Tuolla sivupalkissa, kivoja nettikauppoja -otsikon alla on nimittäin linkki virolaiseen Siemenmaailma-kauppaan. Siellä on hieno valikoima vihannesten ja kukkien siemeniä alennuksessa ja lisäksi kahta talvivalkosipulia suomalaisittain ihan pilkkahintaan.

Postikulutkin ovat edulliset (puoli kiloa valkosipuleita ja ainakin 10 pussia siemeniä vain viiden euron lähetyskuluilla). Myöskään kieli ei tuota ongelmia, sillä tilaamiseen liittyvät tiedot on saatavilla myös suomeksi ja osa kasvien esittelytiedoista englanniksi. Kannattaa käydä tutustumassa.

Purkitettua valoa

Mukavan lämminhän tämä syksy on ollut. Pimeyttä silti riittää. Pyhäinpäivän kunniaksi purkitin vähän valoa kyökin rappusille. Parempi sekin kuin ei mitään ja tulipa korkeille lasipurkeille jotain käyttöä. Noihin ei meillä mitään säilötä, kun ovat niin suuria, että yksi tuon kokoinen hillopurkillinen taitaisi riittää koko talveksi ja jäisi vielä hiirillekin.

Hyvää pyhäinpäiväviikonloppua kaikille.

Syksyn ja talven välissä

Viime vuonna tähän aikaan Kanttorilan pihalla kohosi hanget korkeat nietokset. Nyt ei parane valittaa. Ainakin minä, joka en lainkaan pidä lumesta, olen tyytyväinen.

Talviomenapuut vielä hehkuvat keltaisina, mutta punakanelit ovat jo paljaita..

Monet alkukesän kukkijat aloittelevat varovasti toista kierrosta. Muun muassa noita kurjenkelloja on auennut joka puolella pihaa. Olen antanut niiden ihan rauhassa levitä pensaiden ja puiden juurelle. Meillä niitä alueita ei hoideta. Onpa jotain kaunista sitten sielläkin.

Tämmöinen yllätys ilmaantui keltaisten lehtien peittämään perennapenkkiin. Komeamaksaruohona sen ostin tavaratalon "näännytettyjen taimien osastolta" juhannuksen jälkeen. Odotin siihenkin sellaista purppuranpunaista kukkaa, jollaisia tähän asti näkemäni komeamaksaruohot ovat olleet. Mukava ylläri - onpa nyt sitten mikä tahansa.