Tämän päivän puutarhapuhti tuli käytettyä ruohonleikkuuseen. Kai se terveemmältä sujuisi sutjakammin. Meikäläisen tahti on lähinnä puoli tuntia töitä ja kaksi voimien keruuta. Oma pulmansa on myös siinä, että en tahdo kipeiden nivelieni ja kehnon lihaskuntoni vuoksi jaksaa kiskaista ruohonleikkuria käyntiin.
No, joka tapauksessa sen jälkeen, kun huomasin, etteivät perennapenkkini näytä yhtään miltään, jos niitä ympäröi keltaisena kukkiva voikukkaketo, olen patistanut itseäni ahkerammin ruohonleikkuuhommiin.
Pitkän heinän taa piiloutuneena oli hurmehappomarjakin kasvatellut ensimmäiset kukkansa. Yllättävän paljon tuntuu olevan tummanpunalehtisiä kasveja, joilla on keltaiset kukat: ripsialpi, pihakäenkaali, hurmehappomarja ja mitäs muita.. Minkähän värinen kukka mahtaa olla tuolla tummanpunaisella mehitähdellä.
Tämä penkki valmistui vasta myöhään viime kesänä. Olen sangen ylpeä itsestäni, kun kerrankin sain pysyttyä suunnitelmassa ja istutin siihen vain kolmea väriä perennoja: liilan ja pinkin eri sävyjä ja valkoisia.. tai luulin istuttaneeni.. Taimikasvatusvaiheessa tapahtui taas jonkinlainen kissakatastrofi, jonka seurauksena nimilaput katosivat ja niin sitten istutin jonkin pinkin sijaan tuonne palavaarakkautta...räikeintä mahdollista oranssinpunaista.
Tämän kesän ajan ajattelin antaa armon käydä oikeudesta, mutta jos se näyttää tuolla niin kamalalta kuin arvaan, ei auta muu kuin kovettaa luontonsa ja kaivaa kukkaparka tunkiolle. Siirtämäänkään en oikein voi sitä ruveta, kun toisessa penkissä kasvaa sitä jo yllin kyllin. Onko teillä muilla vaikeuksia ottaa kasveja hengiltä? Minulle se on aina yhtä vaikeata.
En pysty missään nimessä ottamaan kasveja hengiltä. Kun kukkapenkiin alkaa tulla tungosta, siirrän jonkun pehkon aina tuonne tontin viimeiseen nurkkaan, se on 'onnellisten perennojen vanhainkoti'. Se on ihan luonnontilassa muuten, mutta nämä sinne siirretyt perennat, niin, ne tuntuvat viihtyvän siellä paremmin kuin penkissä. Eivät ainakaan kuole, pikemmin leviävät;9
VastaaPoistaTuo onkin hyvä idea, Rantakasvi. Pitäisi minunkin varmaan ryhtyä oikein toden teolla etsiskelemään semmoiselle "vanhainkodille" paikkaa. Tuntuu vaan, ettei tältä tontilta muka mistään löydy semmoiselle tilaa, ellei sitä varta vasten tee.
PoistaMeillä taas perunat liikkuu ittekseen. Vaikka ne kylvää suoriin riveihin, ni aina kissat tai koira käy niitä siirtelemässä ja sitten poluilla kasvaa perunaa.
VastaaPoistaMeillä kukkaloisto kestää toukokuusta pakkasiin. Se onkin ton Vaimon vastuulla, kukat.
Vaeltavat perunat kuulostavat mielenkiintoiselta lajikkeelta ;) Kyllä meilläkin pienemmät siemenet siirrellään uuteen järjestykseen, mutta ei sentään perunoita :D
PoistaJuu, ei ole minustakaan kasvintappajaksi. Siitä saa sitten kärsiä koko systeemi, kun kaikenlaisia ylijäämiä ja puolikuolleita kasveja pitää hyysätä ja keksiä niille pieneltä tontilta asuinsija. Omissa kylvöksissä olen kyllä jo karaistunut, enkä yritä säästää jokaista itämään lähtenyttä tainta, mutta isot kasvit tuottavat tiukkaa.
VastaaPoistaJa ruohonleikkurin käynnistäminen, se on kyllä vihonviimeistä puuhaa. Ei ole 20 vuoden aikana kohdalle osunut sellaista leikkuria, joka käynnistyisi edes jo kolmannella vedolla. Meinaa koko kroppa nyrjähtää, kun niitä meuhtoo käyntiin. Huh.
Tutulta kuulostaa, Geranium. Minulla on siinä kylvästen harventamisessakin vielä opettelemista. Hyvä poitti on kuitenkin se, että ellei sitä tee, kaikki kärsivät..
PoistaNo, jos päätät sen palavanrakkauven hävittää, kysele ensin haluaisko joku sen adoptoida? Meillä on töissä/naapuristossa/suku usein ollut halukkaita siihen. Tosin en oo kyllä niin hentomielinen, että en listisi kasveja. Valkoinen akileija on siementänyt itteään vähän joka paikaan meidän pihassa ja lähtö on tullut kun ei oo siis vuokrasopimusta solmittu!
VastaaPoistaVoi, kun minulla olisikin joku, jolle voisin jotain tarjota! Elän nimittäin 99 prosenttisesti erakkona paikkakunnalla, jolla en tunne ketään. Puutarhuroinnista kiinnostuneita ystäviä ei ole ulottuvilla, eikä työkavereitakaan, kun olen sairaseläkkeellä. Naapuripaikkakunnalla asuva siskoni on ainoa, jonka kanssa vaihtelemme kasveja ja hänellä alkaa olla kaikki ne, mitä minullakin :)
PoistaJuu en onnistu heittämään varsinkaan omia kasvattamia taimia pois. Tänä vuonna se tarkoittaa n. 30 tomaattia joista taitaisi riittää kymmenenkin. Riippuu tietysti sadon määrästä. Samaten tuli vähän muutakin yliannosteltua... Steviankin olen vielä saanut pysymään hengissä. Kerran olen latvonut ja nyt on kymmensenttinen. Laitoin leikaamani latvan teekannullista makeuttamaan mutta en maistanut juuri mitään makeutta. Olisiko ollut liian vähän vai tuleeko makeus kasviin vasta myöhemmin. Keijunmmekot on siirretty ulos, kukkia ei vielä näy mutta toivottavasti niitäkin ilmestyy. Oma palavarakkaus on kai kärsinyt siirrosta kun ei voi oikein hyvin, kellastuu vain. Ja ruohonleikkurin käynnistämisessä tarvitaan kyllä usein myös miestä. On vanha romu (siis leikkuri ;)) mutta leikkaa leveästi. Mukavaa viikonloppua! t. sisko
VastaaPoistaHeh, tomaatintaimien ylituotanto on kyllä vakavampi ongelma, ellei niille löydy kunnollista kasvutilaa. Minä olen parina oikein kuivana kesänä yrittänyt kasvatella niitä liian pienissä ruukuissa. Ei kovin järkevää töuhua.
PoistaMielenkiintoiselta kuulostaa tuo stevia. Pitäisikohän niitä lehtiä jotenkin käsitellä, jotta maku niistä irtoaisi nesteeseen?
Ruohonleikkuu... tuli mieleeni, että ei kai siellä sentään viikatemiestä kaivata? Meidän pikkupihalle ja laihalle ruoholle riittää manuaalinen vanhanmallinen leikkuri, mutta Bjönnesin pihan paksua ruohoa oli tosi raskas sillä kurin lykkiä. Jottei se helppaisi sua yhtään, vaikka veto-ongelmasta pääsiski, tulis lykköövaiva.
VastaaPoistaMulla on nyt perennapenkit ja kaikki uuruomenes, kun reissun jälkeen en ole tointunut ahkeroimaan, eikä ole tullut oikein inspistäkään.
Rohtoraunioyrttini on päässyt villaantumaan, valtaa koko omppupuun alustan, täytynee siirtää se muualle kukinnan jälkeen. Keksisi vaan, minne.
Veto-ongelmasta lykköövaivaan kuulosti aika hihityttävältä ongelmalta, mutta juu-u, kyllä täällä viikatemiehelle olisi töitä.
PoistaTuon rohtoraunioyrtin hillitsemiseksi mulla olisi kyllä semmoinen vinkki, että tee siitä lannoitevettä nokkoskäytteen tapaan. Se on kuulemma Britanniassa suosituin luomulannoite tomaateille. Sisältää paljon kaliumia.
Kompostoriin olenkin sitä jo repinyt, ja edelliskesänä "oikaisin" lannoituksessa sulppuamalla lehtiä tomaattien juurille. Mutta pitäisi varmaan ryhtyä liottelemaankin.
PoistaSe palavarakkaushan voi yllättää sut ja näyttää siellä tosi hyvältä ;)
VastaaPoistaSemmoista optista harhaa minäkin toivon, Scilla :D
PoistaNiinhän se on, että jos on jotain saanut pysymään hengissä, vieläpä viihtymään, niin ei sitä sitten voi ruveta tappamaan. Nytkin minulla on kolme muovikassillista kitkettyjä kaunokaisia. Ajattelin laittaa ne taloyhtiön roskiksen eteen kera kyltin "Saa ottaa". Viime kesänä tällaiset tarjoomukset hävisivät yön aikana.
VastaaPoistaVoi, sentään. Tuommoiset asiat saavat toivomaan, että olisi naapureita, joiden kanssa voisi jakaa liiastaan :)
VastaaPoistaJaahas, syy miksi minulla alkaa olla kymmeniä metrejä, jollei jo satoja, kukkapenkkejä on, että en raaski heittää pois taimia, joita putkatelee sinne ja tänne. Aina raivaan tilaa ja istutan. Huoks. Joo, ruohonleikkurin käynnistäminen vetonarusta on hiRRRmuista. Käsi meinää lähteä irti. Onkohan keksitty napista painamalla käynnistyvää ruohonleikkuria? Jos ei, niin olis kyllä aika.
VastaaPoista