Talviomenapuut vielä hehkuvat keltaisina, mutta punakanelit ovat jo paljaita..
Vanhan kanttorilan puutarhassa versovat sulassa sovussa niin hyötykasvit, kukkaset, rikkaruohot kuin kyökkifilosofiset pohdinnatkin. Puutarha hoitaa raihnaista puutarhuria paremmin kuin tarhuri puutarhaansa.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Syksyn ja talven välissä
Talviomenapuut vielä hehkuvat keltaisina, mutta punakanelit ovat jo paljaita..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hauskasti tuon kurjenkellon varsi on taipuneena akilleijan lehtien sekaan, piti oikein tiirata.
VastaaPoistaKoetin myös tiirata, näkyykö enää talviomenapuussa omenoita, vaan taitavat olla jo pudonneina?
Minäkin ihmettelin tänään rannassa, kun pensas oli aivan upeana pajunkissoista!
VastaaPoistaMeil on mottona, laulun sanoin: Antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan...
VastaaPoistaMelkein kaikki omput ovat pudonneet, Aila ja loput niin korkealla, ettei tämä emäntä sinne yllä. Nyt kun lammas on palannut kesälaitumilta löytyy pudokkaille hyötykäyttöä ja pari mustarastastakin näyttää taas majoittuneen omenatarhaan. Yleensä ne jatkavat matkaansa vasta sitten, kun puiden alustat on siivottu :)
VastaaPoistaHerttinen sentään. Paju parka, mahtaa se säikähtää sitten kun pärähtää pakkaset ja tulee lunta niskaan, riitanpuutarha.
Hyvä periaate, Partapappa :)
Tein susta jutun blogiini.
VastaaPoistaKiitos vielä kerran sipuleista ja kirjasta. Makoisaa syksyä ja talvenodotusta!
Kyllä piti katsoa tarkkaan, että mikäs kukka on kyseessä, kun lehdet on kuin akileijan lehdet, mutta kukka kumminkin näyttää ihan kellolta8] Hieno maksaruoho, mikä sitten lieneekään niistä monista, minulla ovat menneet jo aikaa sekaisin...
VastaaPoista