Elämässä on oikeastaan käsittämättömän paljon asioita, joita ihmiset tekevät vain siksi, koska se on kivaa, koska haluavat, nauttivat siitä, tai koska heillä ylipäätään on voimakas toiminnan tarve. Minulla tuommoista toiminnan tarvetta ei ole ollut koko sinä aikana, minkä taaksepäin muistan. Siksi onkin hassua, että olen näin innostunut puutarhatöistä.
Tänään olen aivan erityisesti pohdiskellut sitä, kumpi onkaan tärkeämpää: päämäärä vai liike. Eri asioissa vastaus voi toki olla erilainen. Puutarhan rakentamisessa molemmat ovat tärkeitä, mutta hämmästyksekseni totesin, että siinä puuhassa itselleni merkityksellisempää taitaa sittenkin olla liike. Entä sinulle? Nautitko enemmän siististä, valmiista puutarhasta, vai suunnitelmista ja matkasta kohti päämäärää?
Kärräsin eilen multaa ja tänään olin niin kipeä, että kipu tiristi kyynelen silmäkulmaan heti, kun yritin vähänkin ponnistella. Silläkin uhalla, että sisukset ärtyvät taas vuotamaan verta, otin kipulääkettä ja menin jatkamaan hommaa. En sen vuoksi, että olisi pakko tai, että siksi olisin parempi ihminen, en edes siitä syystä, että se olisi jollekin iloksi tai hyödyksi. Ihan omasta halustani. Se kertoo minusta jotain, mitä en ole aiemmin tiennyt. Mitä? Siihen en tiedä vastausta. Tätä täytyy vielä vähän pohtia.
Liike on tärkeempi. Ilman liikettä ei pääse päämäärää ja jos paikoillee jäät, ni siihehä sit jäät. Liikkuu tarttee aina ku pystyy/kykenee.
VastaaPoistaKyllä myös minä olen tässä suhteessa enempi liikenainen. Ajatukset ovat jo tulevissa syysaskareissa sekä ensi keväässä ja kesässä. Ilo kukista tai sadosta on aina kovin lyhytaikainen kerrallaan, tekemisestä on iloa suunnittelu-, toteutus- ja etenkin hommanedistymisvaiheessa. Ja puutarhahan ei koskaan ole valmis. Olisi kurjaa, jos sitten vasta osaisi nauttia.
VastaaPoistaPäämäärä ei ole merkityksetön, mutta jos se olisi tärkeämpi kuin liike, olisin varmaan heti alussa tehnyt kunnollisen suunnitelman ja noudattanut sitä. Nyt katselen ja siirtelen kasveja paikasta toiseen, teen virheitä, korjailen, kokeilen uutuuksia ja annan sattuman vaikuttaa. Ei haittaa, että työtä tulee moninkertaisesti kunnon suunnitelmaan verrattuna. Se juuri onkin elämän suola: ruopsuttelu, kaivelu, ihmettely, kanniskelu, uudet ideat..., ihanat yllätykset. Olisi tylsää vain katsella valmista (tai mikä pahinta, jonkun toisen suunnittelemaa ja toteuttamaa).
VastaaPoistaKoko elämä on oppimista. Luulee peikko.
VastaaPoista