Viimeinkin kesä!

Daalia 'Smokey'

 Ihanaa! Viimein saatiin tänne meillekin kunnon kesä. Viikkokausia telineellä homehtuneet matot tuli lopulta pestyä ja kuivumisestakin on toiveita, kun ennusteet lupailevat useampaa poutapäivää perätysten.

Kukkapenkissä aukesi viime yönä ensimmäinen 'Smokey' daalia. Sen viereen olin mielestäni kuopannut saman sävyisiä gladioluksia, joten pieni kiljahdus pääsi ilmoille, kun näin, että jollain ihmeen konstilla siihen oli eksynyt viime kesänä kovasti manailemani "pöksykukka*", eli mummoni alushousujen värinen daalia, jonka piti pakkauksen päällyskuvan mukaan olla punavalkoinen, vaan eipäs ollutkaan.

Saapa nähdä aukeaako niitä liilavalkoisia lainkaan..

Mukaviakin yllätyksiä jatkuvasti löytyy. Tämä alakuvan tarhasalkoruusu on (Alchea Nigra tai jotain sinne päin..) tietääkseni kaksivuotinen. Terhakkaasti se silti punki kolmatta kesää esille ja kukkii täyttä päätä. Valkoisia kerrottuja oli samassa penkissä viime kesänä, mutta ne näyttävät tyytyneen olemaan kaksivuotisia. No, kovastihan minä näistä tykkään, joten tervetuloa vaan joka vuosi. Pitääkin muistaa ottaa siemeniä talteen, jos jonakin vuonna kävisi niin, että eivät jaksakaan ilmaantua.

Musta salkoruusu

Ikkunasta

 Mitä sinä näet ikkunasta, josta useimmin katsot ulos? Meidän ajan ja lian harmaannuttamasta salin ikkunasta näkyy tällaista. Auringonkukka kasvoi keväällä istutetun Persiankeltaruusun juurelle ihan omatoimisesti, enkä minä sitä toki pois ryhtynyt nyhtämään.

Ruostekukka

 Ensimmäinen ruostekukka availee kukintojaan. Penkkiin istutetut ovat kasvaneet näemmä nopeammin kuin ne, jotka istutin sinkkiämpäriin.

 Zinniassa on ruuhka-aika..

Tarhasalkoruusu

Ehti tämä ihanuus sentään aueta. Vieressä nuputtelee persikan värinen. Ahneuksissani toivon, josko saisin nähdä vielä senkin auenneena ennen kuin halla haukkaa.

Annetaan tai vaihdetaan

Lisäsin tuonne sivupalkkiin linkin sivulle, jonne yritän säännöllisesti päivitellä jaettavia kasveja, pikkutaimia ja siemeniä, joita Kanttorilan puutarhassa sattuu olemaan liikaa. Jos sieltä joskus löytyy jotain, mitä jonkun tekisi mieli saada omaan puutarhaansa, voin pistää tulemaan postikuluja vastaan (tulevat kohtuuhinnalla pahvirasiassa tai kirjekuoressa juuret kosteaan käärittyinä) tai vaihtaa johonkin, mitä sinulla sattuu olemaan liikaa.

Ilmatieteen laitos ja minä emme enää ole väleissä. Vielä eilen paikallissääennusteessa luvattiin meille viisi päivää peräkkäin poutaa, vaikkakin sangen koleita öitä. Tänään oli ennusteeseen taas piirrelty piskoja ja vettä ikkunan takana tihuuttaa nytkin.

Sopiva sää istuttaa kasveja, mutta mattotelineellä "kuivumassa" olevat matot alkavat homehtua. Höh.

Halko hännässä ja sakset hukassa

Omppusadosta on tulossa komea

Pitkästä aikaa sateeton päivä. Harmi, ettei kunto ollut sellainen, että olisin kyennyt lapiohommiin. Kasvihuoneessakin olisi pitänyt (viimeinkin, näin viime tipassa) ryhtyä harvennustöihin, mutta oksasakset ovat taitavasti piiloutuneet, joten säästyin siltä urakalta toistaiseksi.

Syyslannoitteen sain sentään roiskittua ympäri pihaa. Illalla , auringon jo laskiessa lähdin vielä kierrokselle kameran kanssa ja kuvista tuli tietenkin hyvin erilaisia kuin noista miehen ottamista, joita tässä blogissa eniten näkyy.

 Kohta purettavilla "kyökin portailla" on tänäkin kesänä ruukkupuutarha, jossa kasvaa yrttejä, salaattia ja ulkoilmaan totuttelevia perennan taimia.

Noita pikkutsinnioita en kyllä enää ensi kesänä kylvä, vaikka siemeniä jäikin runsaasti. Ovathan ne mukavan värikkäitä, mutta surkean pienikukkaisia ja aivan eri mallisia kuin pussin päälle oli kuvattu.

Kasvihuoneen alta kaivettuun maahan perustamaani kukkapenkkiin jätin yhden pienen pihlajan. Sen vartta pitkin kiipeilee mustasilmäsusannaa ja liuskamiinanköynnöstä. Kovin paljon en tuota hiekkapitoista maata parannellut, joten saapa nähdä kuinka kasvit jaksavat ensi kesänä siinä kasvaa. Tänä kesänä kaikki on suorastaan rehottanut, sillä lannoitetta olen niille kyllä antanut ja kastelusta on huolehtinut taivas. Olen myös yrittänyt valita siihen hiekkaisen maan kasveja, mutta tulevat kesät vasta näyttävät selviävätkö ne siinä.

Rankkasateen jälkeen

Viimeöiset rankkasateet aiheuttivat meidän pihalla tähän mennessä tämän kesän suurimmat vahingot. Katkenneita kasveja laskeskellessa tuli mieleen, miten samalla tavoin asiat ovatkaan ihmisten maailmassa: Jotkut kestävät, koska ovat rakenteellisesti vahvempaa sorttia. Toiset ovat oppineet joustamaan. He taipuvat, mutta eivät taitu.

Joku kestää yhdenlaista painetta, mutta ei toista. Jotkut ovat esimerkiksi arkoja hallalle, mutta kestävät hyvin tuulta (ihmisten maailmassa jotkut saattavat kestää hyvin fyysistä rasitusta, mutta eivät ehkä henkistä). Korkeammalle muita kurkottavat kasvit joutuvat kohtaamaan tuulenpuuskat ilman suojaa. Matalammat ja lähempänä toisia kasvavat saavat muista tukea. Toisaalta elintila ja kasvunvara (ihmisillä henkinen liikkumavara) on silloin pienempi.

Helminukkajäkkärä

Jaloangervo

 Vaikka paljon kukkia katkesi ja terälehtiä irtosi tuulessa,  jäi jotain vahingoittumattakin. Jaloangervot eivät taida pienistä säikähtää.

Rantatädyke?

 Mahtaakohan tämä olla rantatädyke? Ei tiennyt hänkään, joka sen minulle kotipuutarhastaan myi.

 Salkoruusut ovat räystään alla suojassa. Edes kuivuus ei siinä paikassa tänä kesänä haittaa. Nuo keltaiset näyttävät pikkulapsen askartelemilta silkkipaperitolloilta. Toivon kovasti, että ehtisin nauttia tuon vasta aukeamassa olevan tummanpunaisen kukista. Se taitaa olla suurieleisin ja runsain kaunotar, joka puutarhassani on koskaan kasvanut.

Ulkolämpömittari näyttää +12 astetta ja vettä tihuuttaa edelleen. Kai se on vähitellen uskottava, että kesä alkaa olla lopuillaan.

Tarhasalkoruusu

Mojmir ja vettä aina vaan

 Yksi aurinkoinen päivä saatiin. Sen verran poutaa, että Aviomies ehti leikata puolet nurmikosta ja minä sain kynnenaaluset mustiksi. Nyt taas sataa, eikä veden tulolle loppua näy.

Mojmir talvivalkosipuli

Viime syksynä istutin neljää eri talvivalkosipulia. Mojmiria ja Ziemiaij'ta tilasin virolaisesta Seemnemaailm -kaupasta (linkki tuossa sivupalkissa). Perinteisesti olen kasvatellut Alexandraa ja ensimmäistä kertaa kokeilin myös  Suomessa kasvatettua Revontulta.

Kaksi Ziemiaita ollaan jo syöty. Nyppäsin ne ilmoille, koska lehdet olivat sateissa räytyneet. Maussa ei ollut valittamista, mutta olivathan ne Aleksandraan verrattuna pieniä. 

Eilen nostin ylös kaikki Mojmirit, koska ne oli istutettu huonoon paikkaan ja useimpien lehdet olivat jo kellastuneet. Osansa oli varmasti huonolla hoidolla ja kasvupaikalla, mutta tosi kääpiöitä näyttävät olevan. Suurta hämmästystä herättää myös nuo varteen kasvaneet itusipulit. Noissa muissa kolmessa lajikkeessa kun pikkusipulit kasvavat palloksi varren päähän.

Makutesti on vielä tekemättä, mutta koon perusteella jo tein päätöksen, että näiden kynsiä en vaivaudu istuttelemaan. Nuo hauskat itusipulit aion sen sijaan lokakuussa haudata kunnostettuun penkkiin. Ne ovat paljon suurempia kuin noiden muiden lajikkeiden itusipulit, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä niistä kasvaa ensimmäisen kesän aikana.

Itken, potkin ja kiukkuan

Nyt kyllä pukkaa primitiivireaktiota. Heittäytyisin tantereelle itkemään ja potkimaan, jos arvelisin siitä olevan edes himppasen hyötyä, mutta eipä taida olla.  Sitäpaitsi, ainakin pihamaalla, tanner on valtavia vesilätäköitä täynnä. Tyydyn siis tämmöiseen virtuaalikiukutteluun.

Sääkarttoja katsoessa näkyy kaikkialla muualla Suomessa ihan kohtuullisia ilmoja. Meidän talomme päälle parkkeerasi massiivinen sadepilvi jo muutama päivä sitten ja samanlaista lupailee ennuste seuraavaksi viideksi vuorokaudeksi.

Hyvästi mattopyykki (jolle olen odotellut sopivia säitä koko kesän). Aukeamatta taitavat jäädä myös monet kukat ja jo auenneet liiskautuvat märäksi mössöksi rankoissa sateissa. Tuo kuvan daalia ehti aukaista yhden nupun. Muut taitavat mädäntyä ennen kuin aukeavat.

Paskan marjat tämmöistä kesää. Kehnonpuoleinen se oli ja sitten loppui. Tahdon uusinnan parempien säiden kera ja heti!