Ostoksia

 Kuten ehkä olen maininnut, elän lähestulkoon erakkona. Kauppaankaan en lähde/pääse kuin pari kertaa kuussa. Sen havaitsin jälleen kerran hyväksi järjestelyksi, kun ryhdyin inventoimaan, mitä kaikkea on viimeisen viikon aikana tullut shoppailtua, kun Aviomiehen loma alkoi ja olemme huviksemme ajelleet hieman kauemmas ostoksille.

Noita ylimmän kuvan ruukkuja tuli hankittua kolmea kokoa yhteensä viisi. Olivat onneksi sentään 40 prossan alennuksessa. Ehtaa muoviahan ne vaan ovat, mutta en minä jaksaisi noin isoja keraamisina kannellakaan.

 Reetan Ruutu -niminen verkkokauppa muuttaa. Sieltä tilasin taas  tarjoushintaan monenlaisia pieniä valurautaeläimiä (aivan kuin ei talossa ja pihalla olisi eläviä ennestään).

Tuurin Keskisellä tuijottelin aikani roomalaisen näköisiä, puolialastomia, kipsinaisia. Siinä tuumaillessa totesin, etteivät ihmishahmot taida olla oikein minun juttuni puutarhassa ja palasin kotiiin pullea siili kainalossa.

Paljon uusia kasveja on myös tullut hankittua (mm. kurjenpolvia, kahta eri rentoakankaalia, pioni, neilikoita, oranssikeltano ym.) pari hanallista vesisaavia sadeveden keruuseen ja lisää aurinkokennolla latautuvia led-lyhtyjä. Yksi ankkapatsas odottelee myös paikkaansa sen Aviomiehen ja minun yhteisen projektin äärellä. Kun nyt vaan nämä rankkasateet muutamaksi päiväksi lakkaisivat, jotta puutarhassa viitsii jotain värkätä.

Annetaan hyvään kotiin

Annetaan hyvään kotiin tänä kesänä kukkivia valkotähkäisiä korean yrtti-iison taimia, sinistä rohtoraunioyrttiä ja pikkuisia siemenkylväytyneitä marunan taimia (hopealehtinen, korkeahko koiruoho, jossa pienet, keltaiset, kukat) sekä muutama pieni 'Apricot Beauty' lajikkeinen lehtosinilatva, jonka pitäisi siis kukkia aprikoosin värisin kukin ( en ole vielä ehtinyt varmistua väristä, kun kylvin taimet vasta keväällä).

Eikä oikeastaan tarvitse olla niin kamalan hyväkään koti ;)..

Sateesta huolimatta

 Sateesta huolimatta puutarhassa kukkii. Tarhakeijunkukan vaaleat kukat ovat pienet, mutta kauniit.

 Tähtiputkista tykkään kovasti. Nämä värikkäämmät miellyttävät enemmän kuin jossain aiemmassa postauksessa esittelemäni valkoinen.

 Sormustinkukkia putkahti penkistä tänä vuonna kolmea väriä. Tavallisen aniliinin lisäksi kahta eri valkoista. Tämä alempi on mielestäni tumman liiloine pilkkuineen hurmaava.

 Kesäkullerot poseerasivat sievästi suorassa rintamassa.

 Tsinnioita en ole ennen kasvattanut. Niistä tuli vallan omituisia, ei lainkaan sellaisia kuin siemenpussin kuvassa, kovin pienikukkaisia, mutta hurjan voimakkaan värisiä. Tuota alempaa katselin kauan ja yritin miettiä miksi tuota väriä pitäisi sanoa, jos sitä jollekin yrittäisi kuvata.

Eilen pääsin Keskisen puutarhakauppaan ja tänään Tokmannin puutarhaosaston alennusmyyntiin. Mukaan tarttui kaikenmoista tarpeellista ja tietysti tarpeetontakin. 

Yhtä hauskaa uutta projektiakin ryhdyimme Aviomiehen kanssa puutarhaan kehittelemään. Näytän sitten, kunhan saamme jotain aikaan.

Nyt on mieli yhtä maassa kuin sateen pieksämät pionin kukat, sillä äitini on hyvin huonossa kunnossa ja joutui tänään sairaalaan. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä samalta kuin sääennuste näille seuduille. Auringon pilkahdustakaan ei luvata koko viikolle.

Itsekarsiutuva jättikukka ja himoittava herkku

 Eilen oli outo sää. Synkät pilvet peittivät kirkkaan taivaan muutamassa minuutissa ja niskaan rysähti raju sadekuuro. Sama toistui useampaan kertaan.

Niissä rytinöissä katkeili paljon korkeita perennoja, muun muassa tuo raunioyrtti, jota kyllä olin ajatellut harventaa ja liotella tomaattilannoitteeksi, mutta en sentään ihan noin paljon.

 Tämän alkukesän koleissa keleissä olen ollut tosi iloinen uudesta kasvihuoneesta. Siellä kurkut, tomaatit ja siemenestä kasvatettavat perennan taimet ovat olleet suojassa kylmältä ja rajuilta sadekuuroilta. 

Kasvihuonekurkut alkavat olla jo mukavan kokoisia. Sitä hieman epävarmana tuumailen, kuinka suuriksi ne kannattaa päästää (sekä itse kasvit että hedelmät), kun en ole aiemmin moisia kasvattanut.Luulisin, että liian suuriksi kasvavien kurkkujen maku kärsii.

Jostain syystä minulla on suorastaan himo tuorekurkkuihin. Ahmin niitä vähintään yhden kokonaisen päivässä. Sinänsä hieman kummallista, sillä ei niissä minun tietääkseni kovin paljon ravintoaineita ole. Ennen kurkkuja himoitsin parin vuoden ajan tuoreita porkkanoita ja jäävuorisalaattia.

Onhan minulla toki sisuskaluissa monenmoista vikaa, kuulemmma myös imeytymishäiriö ja vitamiinipuutoksia. Joskus väitetään, että ihmisen elimistö tietää, mitä siltä puuttuu ja viestittää siitä tällaisten himojen kautta. Jos kurkussa on jotain, mitä kropastani puuttuu, niin kroppani kyllä tietää jotain, mitä minä ja nykyinen ravitsemustiede emme vielä tunnista. Höh.

Daalioita ja rikkaruohopulmia

Daalia Arabian Night

Jee, tulihan   se kunnon kesä  lopultakin..Ensimmäinen daaliakin aukaisi kukkansa. Tykkään kovasti tuosta tummasta väristä. Jännää nähdä, millainen värikirjo daalioista tänä vuonna muodostuukaan. Seitsemää eri lajia laitoin keväällä kasvamaan.

Kaikki kasvaarehottaa, kun veden lisäksi riittää viimein myös lämpöä.

Varjoliljan nuppu

Vikkelimmin venyvät tietysti korkeuksiin rikkaruohot ja kitkemistä riittää. Sen haluaisin mielelläni tietää, miten muiden tonteilla käsitellään kitkentäjätteet: juolavehnät ja muut rikkaruohot juurineen. Meillä ongelma odottaa ratkaisuaan, kun kaikki muovikompostorimme ovat täynnä kissanhiekkaa ( puupohjaista) tai keittiöjätettä ja ainokainen avokompostorimme (metallikehikko) täyttyy heti alkukesästä. 

Kuormalavojakin olisi varastossa. Niistä ehkä saisi aikaan jotain, jos ei olisi vasara hukassa ja peukalo keskellä kämmentä. Jotain tarttis keksiä ja pian, muuten käy kuin tuolle pikku enkelillle, joka alkaa hukkua heiniin.

Uusi ja vanha kaveri

Kanadanvuokko

 Tämän kanssa tehdään vasta tuttavuutta. On kuulemmma vikkelä kaveri leviämään. Täytynee pitää silmällä.

 On siinä melkein parimetrinen mies joutunut ottamaan nöyrän asenteen, että on saanut kanadanvuokosta alaviistosta kuvan.

Tämä tuli edellisestä kodista siemenien muodossa mukana. Siellä se kasvoi edellisen asukkaan istuttamana, joten en ole varma lajimäärityksestä. Olisi kiva tietää. Siperianmaksaruohona olen sitä pitänyt, kun se kasvaa viihtyessään jopa nelikymmensenttiseksi.

Valkoista

Tähtiputki

Hieman ennen puolta yötä Aviomies teki pihalla kierroksen kamera kourassa. Ymmärrettävistä syistä saaliiksi sattui enimmäkseen valkoisia kukkia.

Tuoksuköynnöskuusama

 Köynnöskuusama kukkii ensimmäistä kertaa ja voi, miten ihanasti se tuoksuu! Näyttäisi houkuttelevan emännän lisäksi myös yöperhosia.

Lumipalloheisi

Kun kolme vuotta sitten muutimme, hoksasin kyllä, että  lukuisten  pensaiden joukossa oli pari  lumipalloheisiä. Ne olivat kuitenkin tosi rähjäisiä ja kuoleman kielissä. Jokin ötökkä oli rouskuttanut niiden lehdet pelkäksi harsoksi. 

Kun ei omissa ranteissa riittänyt ruista, ruinasin aviomiehen sahaamaan ne poikki. Kuten meillä molemmilla valitettavan usein käy, se(kin) homma jäi puolitiehen. Hämmästyin melkoisesti, kun muutama päivä sitten huomasin, että rumien rankojen väliin oli kasvanut versoja, jotka epätoivon vimmalla kukkivat

Järveen kurkottelevat tupasvillat eivät sentään ole meidän pihalta.  Kunhan lätkäisen tuon tänään otetun kuvan tuohon talteen, kun nuo tupsut ovat niin somia.

Kuten olen täällä jo aiemmin maininnut, en erityisemmin pidä valkoisista kukista. On niissä kuitenkin näköjään puolensa. Onnistuu kuvaaminenkin puolipimeässä.