Nyt kukkii

 Ompunkukkia on tänä vuonna ihanan paljon. Öttiäisiä saisi näkyä enemmän. Saa nähdä kuinka pölytys onnistuu..

Nämä sametinmustat pikkuiset ovat tehneet puutarhassa olonsa kotoisaksi. Niitä putkahtelee vähän joka puolelta pihaa - jopa keskeltä nurmikkoa.

 Japaninakileija sentään on saanut vieraakseen jonkun pörisijän.

Kääpiöunikko on niin herkullisen värinen, että tekisi mieli varovasti maistaa.

 Pihakäenkaali on kiva - ainakin ennen kuin se avaa kukkansa. Jotenkin en voi käsittää, että noiden punaisten lehtien sekaan ilmaantuu keltaisia kukkia.

Keltapeipin kukatkin ovat minusta jotenkin ällöttävän näköisiä mollukoita. Lehdissä sen sijaan on mukava hopeinen vivahde.

Patjarikkoa Kanttorilan puutarhassa kasvaa monen värisenä. Tämä on niistä suosikkini.

Ininää

 Ensin sitä odottaa hartaasti koko pitkän talven. Suunnittelee, mitä kaikkea tehdään sitten, kun viimeinkin tarkenee, eikä tarvitse tehdä lumitöitä. Ei tule mieleenkään, ettei kesälläkään harmeja puutu: sataa väärään aikaan, tai ei sada ollenkaan. On liian kuuma tai kylmä ja ne pahuksen itikat!

 Joitakin ne eivät kuulemma haittaa. Aviomies kuuluu yleensä sellaisiin, mutta nyt niitä on, ainakin täällä meidän paikkakunnalla, niin valtavasti, että häntäkin jo häiritsee ja minä olen ajautumassa niiden inisijöiden kanssa hulluuden partaalle. 

Ei auta karkotteet tai paksu, vaalea vaatetus. Kitkemisen sijaan pyörin kasvimaalla kuin tuulimylly. Huitomisesta huolimatta ne löytävät jostain suojattoman kohdan ja iskevät kärsänsä siihen kuin hoitaja neulansa potilaan kankkuun.

Olen kuullut, että hyttyset valitsisivat mieluummin hyvää verta kuin aneemikon laihaa litkua. Ei päde meillä. Minun lantrattua suonensisältöäni ne janoavat, vaikka Aviomiehen veri on paljon parempaa. Inhottavaa olla näin hyvän makuinen!

Nuppuja ja loppuja

Särkynytsydän

Näissä kolme iltaa sitten otetuissa kuvissa paljon on nupulla. Keväisten sipulikukkien väriloisto on sammumassa. Nyt aloittelevat alkukesän perennat ja hedelmäpuut.

 

kullero

Kanttorilassa on tehty kylppäriremonttia. Kaksi kirvesmiestä on riehunut pihalla sirkkeleineen ja laastiämpäreineen. Rakennusjätettä on pihamaalla röykkiöittäin ja kaikki muutenkin rempallaan, kun puutarhuri sai lämmittämättömissä ja vessattomissa olosuhteissa erinäisiä pahoja tulehduksia.

kevätlinnunsilmä

 Koleat säät ovat hidastaneet kaiken muun paitsi niin sanotun nurmikon ja rikkakasvien kasvua. Jotain olen sentään jaksanut istutella, mutta kaikki raskaammat projektit saavat odottaa.

omppu

 Saapa nähdä tuleeko tästä kunnollista kesää. Nämä kolme ihanaa suveksi sanottua kuukautta hurahtavat ohi niin vauhdilla. Joskus on käynyt niinkin, että koko lysti on tyssännyt ennen kuin on kunnolla alkanutkaan.

Siitäkin tämä puutarhasta nauttiminen meikäläistä muistuttaa, että olisi hyvä osata iloita kaikista vaiheista: nupuista, kukinnasta, siemenkodista ja siitäkin, kun kaikki lakastuu ja maatuu muuttuakseen kasvupohjaksi uudelle elämälle.

Aina elämä ei anna optimaalisesti sadetta ja paistetta. Kovatkaan ponnistukset eivät ihmisen elämässä välttämättä tuota toivottua lopputulosta. Silloin olisi lohdullista muistaa, ettei sato ole kaikki kaikessa. Riittää, että ylipäätään on saanut olla osallisena tässä elämän ihmeessä. Kotipuutarhurille maa voi tuottaa ruumin ravinnon ja kunnonkohotuksen lisäksi niin monin tavoin myös sielun ja hengen ravintoa.

tarhakylmänkukka

Tulppaanikavalkadi

 Tänään olen niin huonossa kunnossa, ettei puutarhaan, tositoimiin, tarvitse haaveillakaan. Siispä ihailen Aviomiehen ottamia kuvia. Tarhavarjohiippaa en aiemmin ollut kukkivana nähnyt. Pikkuinenhan se on , mutta kaunis, jos viitsii kumartua läheltä katsomaan. Sellaisia ovat jotkut ihmisetkin: vaatimattomia, eivät tee itsestään numeroa, mutta osoittautuvat tavattoman kauniiksi, kun tutustutaan.

 Lumipisara kaunistuu auetessaan, kun vihreät täplät kellon reunassa pääsevät paremmin esiin.

 Tulppaanit kukkivat harmillisen lyhyen ajan, mutta niiden monimuotoisuus ilahduttaa..

 Näiden meidän pihalla parasta aikaa kukiskelevien nimet olen unohtanut. Ihailemista se ei haittaa.

 Jos olisin tulppaani, tahtoisin näyttää tuolta vaaleanpunavihreältä. Se on jotenkin niin elegantti.

 Todellisuus taitaa kuitenkin olla lähempänä näitä kahta alimmaista. Viime vuonna tuo ylempi ei edes avannut nuppujaan. Taisi olla liian kuivaa. Tänä vuonna luulin ensin, että sitä runtelee jokin tauti, kun nuput näyttivät niin kummallisilta. Vasta ensimmäisen kukan auettua tajusin, että senhän kuuluukin olla tuommoinen.

Tämä papukaijatulppaani on suuri suosikkini. Siitä voi sanoa, että se on niin ruma, että on melkein kaunis.

Jos olisit tulppaani, millainen  sinä olisit?

Ihanaa. Sataa.

kutatyräkki ja keltaiset tulppaanit

Toukokuussa puutarhurin aika riehaantuu moninkertaiseen vauhtiin. Kaikki pitäisi ehtiä nyt ja heti. Myöhemmin kesällä on sitten aikaa köllötellä. Aikaahan tällaisella sairaseläkeläisellä olettaisi olevan moninkertaisesti normiväestöön verrattuna, mutta kun sitä kuluu huilaamiseen niin paljon, ei hommat aina oikein etene.

Olen yrittänyt lohduttaa itseäni, että tämän kesän jälkeen pitäisi suurimmat perustustyöt olla pulkassa. Ylläpitoon luulisi kuluvan huomattavasti vähemmän energiaa. (Miten naivia kuvitella, että tyytyisin mihinkään peruskylvöihin ja siistinä pitoon. Suurin osa puutarhapuuhailun viehätyksestähän syntyy juuri siitä, että saa suunnitella ja toteuttaa jotain uutta).

Välillä tuntuu, että tällä hetkellä meillä kasvaa joka penkissä lapio. Kunto on välillä niin huono, että työkalujen hakemiseen varastosta kuluisi ihan liikaa käytettävissä olevasta jaksusta. Siksi työvälineet pitää olla aina siinä, missä inspiraatio iskee.

Nyt alkoi sataa, enkä totisesti ollut harmissani, kun sain jättää totaalisesti villiintyneen kasvimaan esiin kaivamisen sikseen ja tulla sisälle bloggailemaan.

Meillä tehdään parhaillaan kylppäriremonttia ja piha on täynnä rakennusmiesten työkaluja, purkujätettä ja kaakelinpaloja. Onneksi on sentään muutama mukavan näköinen kukkapuska, joihin kääntää katseensa, kun juolavehnä ja remonttisotku ällöttää.

Rakkaalla lapsella monta nimeä

 Kasvien tunnistaminen ei ole helppoa. Sitä ei mitenkään helpota se, että samaa kukkasta saatetaan kutsua aivan yleisesti monella eri nimellä. Tuota ylimmäistä olen kuullut sanottavan muun muassa lumipisaraksi, kesäkelloksi ja leukoijaksi.

Sekin on hassua, että sukulaiskasvit saattavat näyttää toisistaan hyvinkin poikkeavilta. Kaikki alla näkyvät, esimerkiksi, ovat pikarililjoja.

Näitä keisarinpikarililjoja kutsutaan myös keisarinkruunuiksi ja muotoa katsoessa se on ihan ymmärrettävää. Sekavaksi nimittelyn tekee jälleen se, että keisarinkruunuiksi on alettu kutsua myös ruskoliljoja, joita löytyi minun lapsuudessani melkein joka pihalta, eikä niillä ole näiden kanssa juuri muuta yhteistä kuin väri.

Tää maa o iha humalas

Eilen oli vaihteeksi semmoinen päivä, että harkitsin koko tontin päällystämistä asfaltilla. Ruohonleikkuri on rikki. Voikukkapelto yltää jo puolisääreen (meikäläisen sääret eivät ole kovin pitkät). Kasvihuone alkaa olla kondiksessa, mutta istutettavaa, kitkettävää ja kantattavaa on valtavasti ja kasvimaa on täysin valkosipulin ja rikkaruohojen vallassa.

Eilen selatessa huuto.netin tarjontaa pääsi parahdus, kun näin, että siellä jotkut ihan pokkana kaupittelevat maahumalaa ja lemmikintaimia. Meiltä saisi ilmaiseksi täyden autokuorman. Maahumalaa punkee joka nurkalta. Tuntuu, että se suikertaa nopeammin kuin tämmöinen kankea akka ehtii juosta perässä.

Toinen yhtä vikkelä on tuo puistolemmikki (tai mikä lie lemmikki. En hallitse kovin tarkkaa lajikemääritystä). Sain sitä ystävältäni kaksi vuotta sitten ja nyt se on vallannut koko kuuden neliön kukkapenkin ja levinnyt ympäri pihaa niin, että sitä kukkii jo nurmikossakin.

Juolavehnä on kuitenkin se pahin vihulainen, joka ei edes ilahduta kukillaan. Onneksi on noita kilttejä ja helppojakin kukkia, kuten tuo soma Tahiti-narsissi, joka näytti tänään suorastaan nauravan meikäläiselle, kun kuljin takapuoli kohti taivasta nyhtäen tuota maahumalaa ja manaillen eräiden elinvoimaisuutta. 

Kasvaako sinun puutarhassasi jotain, minkä olet joskus sinne iloisena istuttanut, mutta nyt toivoisit hornan tuuttiin?