On se hökötys

Viisaasti puolisoni ei tapaa kovin usein hankintojani arvostella. Nähdessään tuon yläkuvassa pötköttävän köynnöstuen hän kuitenkin totesi: "Yks hökötys lisää". Ilmeisesti se muistutti liikaa sitä keväällä palasiksi hajonnutta ja taimeni katkonutta muovihuonetta. Saman valmistajan tuote... ja kerrankin olen valmis myöntämään puolison olleen oikeassa. Hökötyshän se ja eilisessä myrskynpuuskassa se hajosi palasiksi jorpakkoon.

Tänään sää on taas vaihdellut nopeasti auringonpaisteesta sateeseen. Kanadanpiiskut ja komeamaksaruohot alkavat availla kukintojaan. Tänä vuonna ne saattavat ehtiä täyteen kukkaan.

Aneemista ja hehkeää

Valkoinen tähtiputki on penkissä hieman aneemisen näköinen. Sen kauneus paljastuu vasta, kun sitä katsoo ihan läheltä. Odotan, että pääsisin näkemään kukkivana myös tummanpunaisen ja liilan, jotka istutin niin pieninä tänä kesänä, että eivät vielä ehtineet kukkaan.

Tuommoinen kaari tökättiin loppukesästä maahan ja juurelle istutin kaksi jo syysvärinsä saanutta säleikkövilliviinin poikasta. Harakat niitä kävivät oikein joukolla ihmettelemässä. Mahtoivatko luulla marjoiksi, kun ovat niin hehkeän värisiä.

Kasveissa on paljonkin sellaisia, joita pitää osata ihailla oikealta etäisyydeltä nähdäkseen niiden parhaat puolet. Aivan kuin eri taidesuunnissa joissakin kauneus kätkeytyy yksityiskohtiin , toisissa suuriin linjoihin ja vaikutelmiin...

Unikoita

Unikkoja ei voi Kanttorilan puutarhassa olla liikaa. Tuo ylimmäinen on omista siemenistä kasvatettu. Sen esiäiti taisi olla monta sukupolvea sitten pioniunikko. Muuttuvat näemmä melko pian yksinkertaisiksi, mutta kauniita ovat minun silmissäni nuokin ja uusia kukkia putkahtele pakkasiin saakka.
Heleän oranssia espanjanunikkoa kasvatan ensimmäistä kertaa. En edes tiedä onko se yksivuotinen vai perenna, kun ostin sitä huutiksen kautta ja unohdin kysyä asiaa.
Siperianunikot ovat suloisia, niin perinteisiä ja vähään tyytyviä. Sopivat hyvin tämmöiseen vanhaan pihaan.

Ihana valo

Pitkästä aikaa aurinkoa ja ihana syksyinen, lämmin valo . Kosmoskukkia aukeaa edelleen punaisen eri sävyisinä.
Yrttimaalla kukkii vielä oregano, eikä persilja taida loppua ensi talvena. Kasvatin tällä kertaa sekä sileälehtistä että kähärää.
Iisakin kirkko alkaa lopultakin valmistua. Lattia vielä puuttuu, eikä ovi toimi kunnolla. Ne pakkauksesta uupuneet rullat sentään tulivat eilen.

Toivon vielä tänään saavani tuonne suojaan viimeiset elossa olevat tomaattini. Ensi yöksi näille seuduille on ennustettu hallaa. Naapurissa joku komentaa kovaäänisesti lapsiaan. Suoraa näkyvyyttä heidän pihakeinuunsa ei sentään enää ole, kun kasvihuone peittää pihlajarivistössä olevan aukon. Siitä jaksan iloita pitkään.

Liekeissä

Piha näyttää olevan liekeissä..siitäkin huolimatta, että vähän väliä sataa.

Asioissa on puolensa

Sataa ja tuulee aina vaan. Puutarhassa kaikki liettyy ja ränsistyy.
On syksyssä sentään jotain hyvääkin. Eilen syötiin ensimmäiset suppikset. Kanttarellien ohella suppilovahverot ovat herkkua. Kunpa niitä löytyisi tänäkin vuonna kuivattavaksi asti.

Riehaannus

Pistinhän minä jo Kauppilan puutarhalle hurjan hintaista tilausta menemään, mutta Lidlissä iski silti tänään riehaannus. Nämä olivat niin houkuttelevia, komeita, pulleita sipuleita ja hinnaltaan vain kolmasosan verrattuna puutarhamyymälöidem tasoon..

Tämä tietää nyt uuden kukkapenkin rakentamista vielä tänä syksynä..